Kuollut ruumis on ruma

Anonyymi

En löytänyt asialleni sopivaa palstaa, esim. kuolema-palsta on lähinnä surutyötä tekeville.

Mielestäni kuollut ihmisruumis on siis ruma. Olipa ihminen ollut kuinka nätti tai komea tahansa tai olipa kuollut minkäikäisenä tahansa, niin kuollut ruumis on ruma. Varsinkin, jos silmät ovat auki tai vähän raollaan. Se kohteeton katse on hirveä.

Tämän takia minulla on ajatus, etten haluaisi että minua käsitellään kuolleena eli että edes ammatti-ihmiset näkevät kuollutta ruumistani. Mutta eipä sitä oikein voi estää. Paitsi jos katoaa ja ruumiin pehmytkudokset ehtivät lahota ennen löytämistä.

Taitaa olla aika harvinainen "ahdistuksen" aihe? Laitoin ahdistuksen lainausmerkkeihin, koska ei tämä mitään sairaalloista ahdistusta minulle aiheuta.

36

1114

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Itse ajattelen että kuollut ruumis voi olla levollinen. Omasta mummista tuli tämä mieleen. Toki uskon myös tuonpuoleiseen ja joku kutina yleensä siitä onko vainaja menossa sinne onnelliseen vai onnettomaan.

      • Anonyymi

        Viimeiset 5-7 vuotta hänen elämästään oli tosi raihnaista. Kiitos lääketieteen. Olisi ollut mahdollisuus mennä rauhassa ja elämästä kylläkseen saaneena, mutta kun jotenkin maailmassa arvostetaan ylipitkää elämää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viimeiset 5-7 vuotta hänen elämästään oli tosi raihnaista. Kiitos lääketieteen. Olisi ollut mahdollisuus mennä rauhassa ja elämästä kylläkseen saaneena, mutta kun jotenkin maailmassa arvostetaan ylipitkää elämää.

        Itsemurha on syntiä.


      • Anonyymi

        Minulle tuli myös heti mieleen tuo levollinen.
        Olen yhden kuolleen nähnyt takavuosina, ja mielestäni hän oli tosi levollisen näköinen ( huolimatta siitä minkä väriseksi oli mennyt ).
        Kasvot olivat kauniin levolliset ja tyynet. Tuli mieleen, että siltä näyttää kun loppuu huolet ja murheet täysin kokonaan.


    • Anonyymi

      Kuollutta ei tarvitse katsoa! Onneksi Suomessa ei ole tuollaista kulttuuritaustaa jossa jokaisen hautajaisvieraan pitää käydä katsomassa kuollutta avoimessa arkussa. En ole katsonut edes omia vanhempiani ja isovanhempia arkussa, arkku sai olla kiinni kuten on tapana. Muistellaan edesmenneitä mieluummin heidän elossaoloajaltaan.

      • Anonyymi

        Se on totta, ettei tarvitse katsoa.
        Mutta jos sattuu löytämään ruumiin, niin tulee sitä katsottua, ei muuten voi edes tietää, onko se kuollut vai ei.


    • Anonyymi

      En katsonut vanhempiani arkussa, halusin säilyttää muiston elävästä.
      Monet ovat kuolinhetkellään nähneet hakija, hymy leviää kasvoille ja sa na Jeesus.
      Kaikki suinkaan eivät näe Jeesusta, varsin ne jotka eivät ole ottaneet häntä vastaan elämässään. Kannattaa laittaa asiat kuntoon Jumalan kanssa ettei paholainen ole vastassa kun tulee lähtö.

    • Anonyymi

      Mutta sitten kun se on kuollut, niin eihän se olekaan sinun ruumiisi enää? Se on vain elementtejä, samoin kuin puupölkky rannalla. Mutta aika erikoista että mitä tietoisuus sitten on, koska se vaikuttaisi olevan jotain muuta kuin puupölkky?

    • Anonyymi

      Se tietoisuus on kuolematon sielu joka on saanut asunnokseen kehon joka rapistuu ja kuolee, sielu lähtee iankaikkisuuteenjolla ei ole loppua. Kannattaa hoitaa täällä elämässä asiat kuntoon Jumalan kanssa.

      • Anonyymi

        Minä en usko, että ihmisessä on sielu, joka lähtee minnekään. Kun ihminen kuolee, niin se on sitten loppu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en usko, että ihmisessä on sielu, joka lähtee minnekään. Kun ihminen kuolee, niin se on sitten loppu.

        Netissä on paljon ihmisten kokemuksia siitä kun ovat olleet hetken kliinisesti kuolleina, melkeinpa kaikki kertovat samaa, lähtevät ruumiistaan ja näkevät tilanteen ulkopuolisena, lähtevät siitä tuonpuoleiseen, moni on nähnyt taivaan ja helvetin ja ovat saaneet palata vielä elämään.
        Mikään maailmassa ei ole niin tärkeää kuin laittaa asiat täällä maan päällä Jumalan kanssa kuntoon. Lapsikaste ei pelasta ketään, pitää tietoisesti ottaa Jeesuksen sovitustyö vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en usko, että ihmisessä on sielu, joka lähtee minnekään. Kun ihminen kuolee, niin se on sitten loppu.

        Mä ajattelen ihan samalla tavalla.
        Kun loppu tulee, niin se on totaalinen loppu.
        Uskomiset ei enää siinä vaiheessa palauta takaisin elämään, kun kerran henki kokonaan lähtee.

        Kun joskus kuolen, niin on aivan sama irtoaako minusta jotain sielua, tai muutakaan, enhän enää siinä vaiheessa tiedä mistään mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä ajattelen ihan samalla tavalla.
        Kun loppu tulee, niin se on totaalinen loppu.
        Uskomiset ei enää siinä vaiheessa palauta takaisin elämään, kun kerran henki kokonaan lähtee.

        Kun joskus kuolen, niin on aivan sama irtoaako minusta jotain sielua, tai muutakaan, enhän enää siinä vaiheessa tiedä mistään mitään.

        Älä luota tuohon oletukseesi ettet enää tiedä mitään kun erkaannut ruumiistasi, sen jälkeen sinut laitetaan päätepaikkaan josta ei enää lähdetä pois. Ne jotka uskovat että Jeesus tuli sovittamaan synnit ja ottaa sen vastaan, kokevat uudestisyntymän kuten Raamattu sen ilmoittaa, he pääsevät ihanaan olotilaan, muut joutuvat ikuiseen vaivaan.
        Rakkaudella sinua varoitan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä luota tuohon oletukseesi ettet enää tiedä mitään kun erkaannut ruumiistasi, sen jälkeen sinut laitetaan päätepaikkaan josta ei enää lähdetä pois. Ne jotka uskovat että Jeesus tuli sovittamaan synnit ja ottaa sen vastaan, kokevat uudestisyntymän kuten Raamattu sen ilmoittaa, he pääsevät ihanaan olotilaan, muut joutuvat ikuiseen vaivaan.
        Rakkaudella sinua varoitan.

        Kiitos varoituksesta, mutta en halua millään tavoin uudesti syntyä, tämä yksi kerta olemassaoloa on riittävä.
        Mihinkään kuoleman jälkeiseen olotilaan en yksinkertaisesti usko, en edes halua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos varoituksesta, mutta en halua millään tavoin uudesti syntyä, tämä yksi kerta olemassaoloa on riittävä.
        Mihinkään kuoleman jälkeiseen olotilaan en yksinkertaisesti usko, en edes halua.

        Juu, kukaan ei voi pakottaa mihinkään, pelastus on lahja jonka saa jos haluaa.
        Minulla vaan on suru ihmisistä jotka eivät usko tai eivät välitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä luota tuohon oletukseesi ettet enää tiedä mitään kun erkaannut ruumiistasi, sen jälkeen sinut laitetaan päätepaikkaan josta ei enää lähdetä pois. Ne jotka uskovat että Jeesus tuli sovittamaan synnit ja ottaa sen vastaan, kokevat uudestisyntymän kuten Raamattu sen ilmoittaa, he pääsevät ihanaan olotilaan, muut joutuvat ikuiseen vaivaan.
        Rakkaudella sinua varoitan.

        Uskovaisilla riittää tota mielikuvitusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, kukaan ei voi pakottaa mihinkään, pelastus on lahja jonka saa jos haluaa.
        Minulla vaan on suru ihmisistä jotka eivät usko tai eivät välitä.

        Voin kertoa, että oma elämä on paljon helpompaa, kun ei sure koko maailman ihmisten puolesta, tai takia. Etenkään tuntemattomien.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, kukaan ei voi pakottaa mihinkään, pelastus on lahja jonka saa jos haluaa.
        Minulla vaan on suru ihmisistä jotka eivät usko tai eivät välitä.

        Olkoon usko jokaisen oma asia, se riittää. Vai?


    • Anonyymi

      Oletkohan aloittaja koskaan oikeasti nähnyt kuollutta?
      Minä olen, monia.
      Ammattini puolesta olen istunut kuolevan vierellä, olen nähnyt kuoleman, olen valmistanut kuolleen arkkuun eikä yksikään ole ollut ruma, päin vastoin.
      Kuten tuossa edellä moni sanoo, kuolleen ilme on levollinen, kasvot siliävät kun kaikki lihasjännitys katoaa. Hyvin moni omainen on ollut kiitollinen että tuli kuitenkin tultua katsomaan vainajaa ennen arkkuun laittoa. On kuulemma saanut rauhan sielulleen kun näkee että mitään pelättävää ei todellakaan ole.
      Eri asia sitten tietysti ruhjoutuneet tai palaneet tms. tavalla kuolleet. Rumia eivät ole hekään, vain rikki ja ruhjottuja.
      Mitään niin rauhallista ja kunnioitusta herättävää en ole nähnyt enkä kokenut kuin vainaja on. Siinä kyllä isoimmankin törkyturvan suu pysyy kiinni. Pelkoa on turha tuntea. Vähemmän vaarallista ei olekaan kuin vainaja.

      • Anonyymi

        Oletko kokenut työssäsi kun kuoleman tullessa ihminen voi nähdä noutajansa, valoisat hymyilevät kasvot tai sanoo vielä mitä näkee?


      • Anonyymi

        Aloittaja tässä. Olen nähnyt muutaman kerran kuolleen ihmisruumiin televisiossa ja valokuvissa.

        Oli Poliisi-tv:n jakso, jossa yritettiin selvittää rannalta löytyneen ruumiin henkilöllisyyttä. Rannalta oli siis löytynyt keski-ikäisen miehen kuollut ruumis. Ohjelmassa näytettiin ruumiin kasvoista otettua valokuvaa ja valokuvassa ruumiin silmät oli avattu tunnistamisen helpottamiseksi. Poliisi-tv:n toimittaja sanoi ennen kuvan näyttämistä, että se saattaa järkyttää herkimpiä. Katsoin kuvan silti.

        Ruumis ei ollut ruhjoutunut millään tavalla, mutta ne avatut tyhjyyteen tuijottavat silmät oli se kauhea asia, kuten jo mainitsin aloituksessa.

        Toisen kerran näin kuolleita ruumiita valokuvissa, joita oli otettu Aasian tsunamikatastrofin jälkimainingeissa. Valokuvia oli otettu koska ruumiita yritettiin tunnistaa. Katsoin niitä kuvia ihan vähän ja nekin olivat kauheita, vaikka niissä en nähnyt edes yhtään kasvokuvaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja tässä. Olen nähnyt muutaman kerran kuolleen ihmisruumiin televisiossa ja valokuvissa.

        Oli Poliisi-tv:n jakso, jossa yritettiin selvittää rannalta löytyneen ruumiin henkilöllisyyttä. Rannalta oli siis löytynyt keski-ikäisen miehen kuollut ruumis. Ohjelmassa näytettiin ruumiin kasvoista otettua valokuvaa ja valokuvassa ruumiin silmät oli avattu tunnistamisen helpottamiseksi. Poliisi-tv:n toimittaja sanoi ennen kuvan näyttämistä, että se saattaa järkyttää herkimpiä. Katsoin kuvan silti.

        Ruumis ei ollut ruhjoutunut millään tavalla, mutta ne avatut tyhjyyteen tuijottavat silmät oli se kauhea asia, kuten jo mainitsin aloituksessa.

        Toisen kerran näin kuolleita ruumiita valokuvissa, joita oli otettu Aasian tsunamikatastrofin jälkimainingeissa. Valokuvia oli otettu koska ruumiita yritettiin tunnistaa. Katsoin niitä kuvia ihan vähän ja nekin olivat kauheita, vaikka niissä en nähnyt edes yhtään kasvokuvaa.

        Kyllähän tapaturmaisesti kuollut on aika pahan näköinen.
        Juurikin onnettomuuden jäljiltä, tai hukkunut, ei ole kovin kaunista katsottavaa.

        Hukkunut on yleensä aika turvoksissa ja kenties ruhjeillakin, kuten esim. liikenneonnettomuudessa ollut saattaa olla ruhjoutunut pahasti.

        Kun ihminen rauhallisesti nukkuu pois, silloin levollisuus on näkyvintä.
        Onnettomuuksien uhritkin yritetään siistiä ruumishuoneella, se vaan ei ihan aina valitettavasti onnistu.

        Lehtikuvat ovat usein aika raakoja katastrofialueilta otettuina, toki myös televisiossa.
        Elokuvissa näyttelijöitä maskeerataan tilanteiden mukaan, niistäkin saada joskus aika karmivan näköisiä.
        Nykyään on hyvä, kun yleensä varoitetaan kuvajulkaisuissa, ettei sovi herkille katsojille.


    • Anonyymi

      Itse en ole ikinä ruumista nähnyt ja en haluakaan. Voin sanoa että jo huonossa kunnossa olevan läheisen näkeminen ahdisti ja teki pahaa. Kyseessä oli lähisukulainen.

    • Anonyymi

      Aloittaja tässä taas. Löysin valokuvan kuolleesta ihmisestä, joka ei ole ruma, vaikka silmät on avattu!

      Valokuva (linkki alla) on ns. post mortem -kuva, jollaisia tavattiin ottaa viktoriaanisella aikakaudella. Perheet halusivat muistoksi kuvata esim. kuolleen lapsensa ennen hautaamista.

      Alla olevassa valokuvassa vanhemmat ovat kuolleen tyttärensä (keskellä) kanssa. En osaa sanoa, miltä vuodelta kuva on, arvioisin sen olevan 1800-luvun lopulta.

      https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Victorian_era_post-mortem_family_portrait_of_parents_with_their_deceased_daughter.jpg

      Nuorella vainajalla on rauhallinen, jopa onnellinen "katse".

    • Anonyymi

      Toisessa maassa jossa kuolleet laitetaan avonaiseen arkkuun kotiinsa päiväkausiksi esille olen nähnyt kuolleita todella läheltä. Siellä kaikki tutut sukulaiset ja alueen asukkaat käy viettämässä aikaa kuolleen talossa ja siellä on ihmisiä koko ajan paitsi kun nukutaan. Tarjolla on pientä purtavaa. Jotenkin ehkä helpompaa noin kun koko yhteisö tukena. En ole nähnyt kenenkään itkevän tai olevan edes kummemmin surullinen.

      Olen nähnyt myös itseni kuolleena sairaalavuoteessa katosta 34 vuotta sitten. Oli tosi ihmeellistä saada uusi elämä. Pitkän aikaa osasi sitä arvostaa ja tunsi elävänsä lujaa kuin turbolla. Olihan siinä tarkotus, ainakin 5 lasta.

      • Anonyymi

        Joissain muissa kulttuureissa tosiaan vainajia ei kuljeteta niin sukkelaan pois kuin täällä meillä nykyään.

        Suomessakin ennenvanhaan vainajat olivat pitempään omaisten nähtävillä. Joskus heitä valokuvattiinkin. Ala-asteella ollessani (80-luvulla) kaverini näytti minulle sukunsa vanhoja valokuvia, jossa oli vainaja kuvattuna vuoteessa. Kuvassa oli teini-ikäinen tyttö, joka makasi vuoteessaan pyhävaatteet yllään. Hän näytti nukkuvalta, silmät olivat kiinni.

        Noissa viktoriaanisen ajan post mortem -valokuvissa on niin omituista ja hieman creepyä nimenomaan se, että vainajien silmät on auki, ikään kuin niillä olisi tietoisuus ja katse, vaikkei olekaan.

        Mutta kuten tuo linkkaamani kuva osoittaa, vainaja voi silmät aukikin näyttää ihan rauhalliselta, ei välttämättä rumalta ollenkaan.


      • Anonyymi

        Niitä sanotaan ruumiinvalvojaisiksi.
        Joissain maissa on tosiaan tapana pitää vainajaa useampiakin päiviä arkussa, kannen ollessa auki.
        Omaiset, sukulaiset ja ystävät voivat käydä hyvästelemässä.
        Kun oikein miettii, niin se vaikuttaa kauniilta tavalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joissain muissa kulttuureissa tosiaan vainajia ei kuljeteta niin sukkelaan pois kuin täällä meillä nykyään.

        Suomessakin ennenvanhaan vainajat olivat pitempään omaisten nähtävillä. Joskus heitä valokuvattiinkin. Ala-asteella ollessani (80-luvulla) kaverini näytti minulle sukunsa vanhoja valokuvia, jossa oli vainaja kuvattuna vuoteessa. Kuvassa oli teini-ikäinen tyttö, joka makasi vuoteessaan pyhävaatteet yllään. Hän näytti nukkuvalta, silmät olivat kiinni.

        Noissa viktoriaanisen ajan post mortem -valokuvissa on niin omituista ja hieman creepyä nimenomaan se, että vainajien silmät on auki, ikään kuin niillä olisi tietoisuus ja katse, vaikkei olekaan.

        Mutta kuten tuo linkkaamani kuva osoittaa, vainaja voi silmät aukikin näyttää ihan rauhalliselta, ei välttämättä rumalta ollenkaan.

        Tämä klo 17.14 lähetetty oli siis aloittajan kommentti.


    • Anonyymi

      Vanhempani kuolema oli helpotus kun ei tarvitse enää nähdä kipujen ja särkyjen kanssa taistelua. Ahdisti kun ei pystynyt mitenkään auttamaan, Tärkeä asia oli olla läsnä ja kuunnella. Kuoleman jälkeen toki olen muistellut omaiseni nuoruutta ja parempia aikoja ja katsellut kuvia haikeana. Kuolleita olen nähnyt ihan lapsesta asti ja aikuisiällä ollessa vanhusten osastolla työssä muutamana vuonna, Omaiseni kuolleena näkeminen ei järkyttänyt vaan koin sen luonnollisena osana elämän lopuksi.

      • Anonyymi

        Joissain tapauksissa se tuntuukin helpotukselta, ikävä kyllä tavallaan.
        Jos elämä on muutenkin loppusuoralla ja pelkkää taistelua, niin joskus se on helpotus, sekä ihmiselle itselleen ja myös läheisille.
        Ei ole mukavaa nähdä kun läheinen ihminen kärsii kovasti.
        Luonnollinen kuolema on täysin ymmärrettävää.

        Muistot jäävät joka tapauksessa elämään, on vain löydettävä paras tapa itselle elää niiden muistojen kanssa.


    • Anonyymi

      Ihan kuin Ahdistus-palstan lukijat ja kirjoittajat olisivat poikkeuksellisen kiinnostuneita keskustelemaan kuolemasta.

      Tämänkin keskustelunavauksen tein ihan hetken mielijohteesta, mutta on tullut aika paljon kommentteja, joissa ihmiset kertovat ajatuksistaan ja kokemuksistaan kuolemaan ja kuolleisiin läheisiin liittyen.

      Kerran aikaisemmin, vuosia sitten, tein tälle palstalle Pelkäättekö kuolemaa? -avauksen, ja siitä tuli pitkä keskusteluketju: https://keskustelu.suomi24.fi/t/13880535/pelkaatteko-kuolemaa

      Muilla palstoilla, ainakaan tällä Suomi24:llä, ei kuolemasta mielestäni tule yhtä aktiivista keskustelua.

      t. aloittaja

      • Anonyymi

        Kuolema on monille ihmisille todella vaikea puheenaihe.
        Mutta onhan se kiva, että keskustelua syntyy tästäkin aiheesta.

        Tämäkin kertoo siitä, kuinka erilaisia me ihmiset olemme.


    • Anonyymi

      Olen se palstan uskis 😊, en uskaltaisi elää ilman varmuutta että asiat Jumalan kanssa kunnossa, se on mulle ykkösjuttu. Siitä huolimatta kuolema on pelottavaa, varsinkin läheisen menettäminen, se kuuluu ihmisyyteen. Elämänhalu pitää meitä hengissä ja elämähän on lahja.

    • Anonyymi

      Ei uskiksissa mitään vikaa ole, jokaisen oma asia.
      Niin kauan hyvä, kun pitävät asian omanaan, eivätkä ala tuputtaa muille.
      Jokaisella on oikeus esittää omat mielipiteensä.

    • Anonyymi

      eipä väliä...sen sijaan vanhuksena lienee tuskaisen ahdistavaa...sairaudet,kivut, rappeutunut keho maksaläiskineen, ohuine hiuksine, surkastuneine lihaksineen, kumarine selkineen, sisäänpainuneine silmineen, koukkuleukoineen, huh

      • Anonyymi

        Vanhuus ei välttämättä tule olemaan noin kurjaa, jos pitää jo nuoresta alkaen huolen kehostaan ja itsestään.
        Elintavoilla pystyy aika paljon vaikuttamaan ikääntymisen tuomiin muutoksiin.
        Toki voi joku sairaus tulla, vaikka eläisi kuinka hyvin ja terveellisesti, mutta todennäköisyys on pienempi sellaiseen.

        Jos taas elää huonosti, ei pidä huolta itsestään, voi olla jo keski-iän tullessa huonossa kunnossa, huonommassa jopa kuin jotkut 70-vuotiaat.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta

      Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee
      Maailman menoa
      413
      1706
    2. Minua itkettää tämä tilanne

      Meidän pitäisi jutella. Eikö niin? Miehelle.
      Ikävä
      105
      1348
    3. Miksi jollain jää "talvi päälle"

      Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli
      Maailman menoa
      171
      1317
    4. Miksi koulut pakottavat

      Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja
      Maailman menoa
      117
      1275
    5. Mitkä oli suurimmat

      Syyt mihin hänessä ihastuit alussa ja pikkuhiljaa tunteiden edetessä
      Ikävä
      44
      1017
    6. Minulla oli tunteita

      Tein itsestäni pellen. Sait hyvät naurut ja minä 💔
      Ikävä
      63
      936
    7. Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024

      Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit
      Suomi24 Blogi ★
      0
      880
    8. Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!

      Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s
      Maailman menoa
      92
      871
    9. Se katse silloin

      Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt
      Ikävä
      32
      856
    10. Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?

      Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!
      Ikävä
      108
      821
    Aihe