Unelmieni mies on suunnilleen tällainen: Hän on älykäs, huumorintajuinen, sinnikäs ja perusolemukseltaan rauhallinen. Mies, joka ei anna kenenkään hyppiä nenilleen, vaan taistelee mielipiteittensä ja omiensa puolesta. Hän osaa käyttää alkoholia järkevästi, eikä mielellään tupakoi. Hän arvostaa mm. luontoa, kulttuuria, filosofiaa ja isänmaata. Tämä mies pitää kunnostaan huolta. Ulkonäöltään hän on kohtuullisen hauskannäköinen, leveharteinen ja korkeaposkipäinen korpisoturi, jolla on hyvä ryhti. Hän kykenee tasapainoiseen, tasa-arvoiseen suhteeseen, jossa on paljon intohimoa ja keskinäistä kunnioitusta.
Kysymys kuuluukin: Kerroinko taruolennosta? Vai onko kuvatunlaisia miehiä olemassa?
Kysymys kuuluukin: Kerroinko taruolennosta? Vai onko kuvatunlaisia miehiä olemassa?
Vastaukset 64
Vanhimmat
"huumorintajuinen"
KLISHEE. Oletko koskaan tavannut ihmistä, jolla ei olisi jonkinlaista OMAA huumoriaan? Aivan, huumoria on erilaista. Ei niin, että jollakin on sitä, ja toisella ei.
"-- perusolemukseltaan rauhallinen. Mies, joka ei anna kenenkään hyppiä nenilleen --"
Rauhallisuus hieman häiritsee tuota toista ominaisuutta...
"älykäs" ja "arvostaa -- isänmaata"
Kansallisromantiikka, joka ensinnä tulee tuosta mieleen, ei ole järjellistä, mutta ei isänmaan arvostaminen joidenkin syiden vuoksi tietystikään järjetöntäkään ole.
Muutenhan tuo menee oikein mainiosti todellisesta hahmosta. Mutta käsittääkseni tuppaa vain naisten kannalta valitettavasti olemaan näin, että filosovoivilla kulttuurismiehillä jää liikunta usein hieman vähemmälle jo pelkän aikataulunkin vuoksi. Tämä perustuu ihan puhtaasti ennakkoluuloihin, mutta enpä ole kovin urheilullisia proffia tai filosofeja nähnyt.
"huumorintajuinen"
KLISHEE. Oletko koskaan tavannut ihmistä, jolla ei olisi jonkinlaista OMAA huumoriaan? Aivan, huumoria on erilaista. Ei niin, että jollakin on sitä, ja toisella ei." Olen tavannut ihmisiä, joilla ei ole minkään valtakunnan huumorintajua. Järkyttävää, mutta totta.
"-- perusolemukseltaan rauhallinen. Mies, joka ei anna kenenkään hyppiä nenilleen --"
Rauhallisuus hieman häiritsee tuota toista ominaisuutta..." No, eipä välttämättä häiritsekään. Rauhallinen, itsevarma tyyppi pystyy pitämään oikeuksistaan kiinni sinnikkäästi ja hötkyilemättä. En puhunut katutappeluista, vaan erilaisten yhteisöjen dynamiikasta.
"älykäs" ja "arvostaa -- isänmaata"
Kansallisromantiikka, joka ensinnä tulee tuosta mieleen, ei ole järjellistä, mutta ei isänmaan arvostaminen joidenkin syiden vuoksi tietystikään järjetöntäkään ole." Joo, tarkoitin lähinnä sitä, että ymmärtää miten hyvin asiat Suomessa kuitenkin ovat, kunnioittaa sotaveteraaneja ja ei ole itse sivari.
Ja minä en ainakaan näe ongelmaa kunnosta huolehtimisen ja filosofisuuden välillä. Tarkoitin filosofian ja kulttuurin arvostamisella tietynlaista asennetta enkä suinkaan jatkuvaa nenä kirjassa olemista.
"Olen tavannut ihmisiä, joilla ei ole minkään valtakunnan huumorintajua. Järkyttävää, mutta totta." En ole perehtynyt huumorintajuun tieteellisesti, mutta en saata uskoa tätä. Voihan olla, ettei ihminen välttämättä ole seurassasi vapautunut vitsailemaan. Lisäksi näillä henkilöillä on voinut olla esim. masennus, jolloin he eivät vain ole huumorituulella.
Ymmärsin tuon "nenälle hyppimisen" aggressiiviseksi toiminnaksi. Ei kai sellaiseen voi vastata rauhanomaisin keinoin, ellei halua jäädä jyrätyksi? No, ehkä käsitin tuon "perusrauhallisen" väärin.
"Joo, tarkoitin lähinnä sitä, että ymmärtää miten hyvin asiat Suomessa kuitenkin ovat, kunnioittaa sotaveteraaneja ja ei ole itse sivari." Jaa, sivaritko eivät arvosta isänmaataan? Mitähän tästä sanoisivat ne henkilöt, jotka eivät pääse armeijaan jonkin heistä riippumattoman syyn vuoksi?
Enkä muutenkaan ymmärrä ristiriitaa esimerkiksi siinä, että sivari arvostaisi isänmaataan, mutta ei olisi valmis kuitenkaan aseellisesti puolustamaan sitä. Sivari voi esimerkiksi arvostaa ihmishenkeä enemmän kuin isänmaataan, eikä ole valmis isänmaatakaan puolustaakseen tappamaan muita ihmisiä. Tämä ei tarkoita sitä, että sivari ei arvostaisi Suomea ja suomalaisuutta.
...olet ilmeisesti sivari? Ihmiset, joilla on jokin oikea syy olla suorittamatta asepalvelus, eivät ole sivareita. Luuletko, että vihollisarmeija kunnioittaa ihmishenkeä sodan syttyessä? Realistiset puolustusvoimat sitä paitsi vähentävät sodan = tappamisen uhkaa.
"...olet ilmeisesti sivari?" Henkilökohtaisuudet sikseen. Mutta vastaan kuitenkin: en ole, ainakaan vielä.
"Luuletko, että vihollisarmeija kunnioittaa ihmishenkeä sodan syttyessä?" En. Siksipä armeijaan ei ehkä kannatakaan mennä, jos kunnioittaa ihmishenkeä. Sota ei muutenkaan synny ilman kahta osapuolta. Vaihtoehtoja on.
"Realistiset puolustusvoimat sitä paitsi vähentävät sodan = tappamisen uhkaa." Sivarivaihtoehdon valitseminen ei välttämättä tarkoita sitä, että vastustaisi puolustusvoimien ylläpitämistä. Se tarkoittaa, että ei halua henkilökohtaisesti olla osa niitä. Menkööt armeijaan ketkä haluavat.
Suomi on muuten ainut EU-maa, jossa on yhä yleinen asevelvollisuus. Muissa maissa huomattavasti pienempi osuus miehistä käy armeijan.
vaikka ei siitä suomelle mitään hyötyä olisi, kannattaa se silti suorittaa, meinaan et se kasvattaa henkisesti ihmistä persoonana.
Itse olen sen jälkeen huomattavasti agressiivisempi tai no sama mitä ennen sinne meni mutta nyt pinna palaa nopeammin.
Valitettavan usein filosofit ovat jos eivät liikunnallisia, niin ainakin epämilitaristisia ja siten useimmiten niitä sivareita.
Sanoisin, että filosofinen, asepalveluksensa suorittanut mies joka huolehtii kunnostaan, on ainakin pirun harvinainen jos ei taruolento - ja sitten tietenkin tulee sekin kysymys, että jos sellaiseen törmäisitkin, miksi hän olisi juuri sinusta kiinnostunut ?
Kuvailit juuri minunkin unelmieni miehen. Kunhan hän vain ei ole hyökkäävä tai typerän jääräpäinen tuossa "ei anna kenenkään hyppiä nenilleen, vaan taistelee mielipiteittensä ja omiensa puolesta" -ominaisuudessa. Eli puolustaa rauhallisesti asioita, joihin aidosti ja oikeasti uskoo, mutta hyväksyy myös vastakkaiset mielipiteet.
Isänmaa ja filosofia eivät ole pakollisia kiinnostuksen kohteita, mutta keskustelutaito syvällisistäkin aiheista on plussaa. Voisin vielä lisätä listaasi, että mies saa mielellään olla myös tunteellinen. Mutta ei ylitarrautuva tai syyllistävä ruikuttaja, vaan aikuinen, joka pystyy ilmaisemaan luontevasti herkkiäkin tunteita.
Odotanko liikoja? Jos muut ominaisuudet toteutuvat, olen valmis ulkonäöstä vähän tinkimäänkin ;)
Niin, ja unelmieni miehellä on myös "munaa" tarvittaessa myöntää olevansa väärässä ja pyytää anteeksi. Ei siis yritä aina väkisin olla oikeassa ja jyrää samalla muita.
Tämä onkin yllättävän vaikeaa. Milloin koulussa ryhdytään harjoittamaan myös empaattisuutta ja tunneälyä muiden älyn lajien lisäksi? Eikä riitä perusteluksi sekään, että "matemaattisesta älystä on hyötyä työelämässä", sillä niin on tunneälystäkin.
np: Elton John - Sorry Seems To Be The Hardest Word
Muuten suht kohd kohdilleen, mutta harvoin on munaa myontää olevansa väärässä.
kovat on tytöllä toiveet.. luulenpa että olet erittäin pinnallinen ihminen kun noin osaat lokeroida miehen makuusi.. olen juuri tuollainen mitä kuvasit mutta en koskaan rakastuisi tuollaiseen idioottiin joka lokeroi valmiiksi miehen itselleen vaikka ei häneen ole edes tutustunut.. tosin niinhän se on että kysyntä ja tarjonta harvemmin kohtaavat.
...olla sellainen mies, jota etsin, kun tuolla lailla nimittelet tuntematonta netissä ja selvästi jopa hermostuit. Eihän se ole lokerointia, jos kerron mistä pidän. Kaikki, mitä kuvailin, on elämänkokemuksen sanelemaa.
miehiä luonnollisestikin on.On vain kysymys pystytkö sinä siitä asiasta päättämään.Esim älykkyys:Sinä voit arvioida sen asian vain oman älykkyytesi/tyhmyytesi mukaan,jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Etenkin naisille on älykkyys sama asia kuin kuuliaisuus,olipa kuinka tyhmästä henkilöstä tahansa kysymys.Tämä kyllä pätee miehiinkin.
Älykkyys=kuuliaisuus??? Niin joo... ja tyhmyys on sitten sama kuin tottelemattomuus.
Varsinkin naisilla soisin asian olla juuri päinvastoin!
Se on tasa-arvoa nääs.
En ymmärrä tuota filosofian arvosta nyt yleensäkkään, eihän siinä pääse mihinkään loppu tulokseen jos niin haluaa ja lopputuloskin voi filosofiassa miettiä niin hyväksi tai huonoksi kun vaan haluaa. Koko filosofia minulle on tarkoittaa sitä että se on ihmisille jotka eivät pyri valaistuneisuuteen ja eivätkä ole kovin viisaita.
Itse pidin aikoinaan itsenäni viisaana miehenä nyt pidän itseäni valaistuneena. Koskaan tosin en ole pitänyt itseäni älykkäänä tai filosoftisena.
Niin ei ollut sitten mitenkään tarkoituksena vähätellä tai kaupata itseään jos se tuli mieleen, kunhan vaan puolenminuutin pohdinta.
- Sidhartha Gautama, eli itse Buddha, kaikkien valaistuneiden isä, päätti valaistua pelkkää itsepäisyyttään! Hän istui Pyhän Bodhi-puun laajojen oksien alle sekä päätti, ettei siittä liiku, ennenkuin loytää TOTUUDEN! Lopulta hän tuli toimeen syömällä päivässä vain yhden ainokaisen Seesamin-siemenen, niitä samoja, mitä on "mäkkärin" sämpylöiden päällä. Näin nälästä heikkona hän alkoi nähdä "näkyjä", joissa hän näki koko Universaalisen Totuuden ja ihmisen kiertokulun ja osan siinä! Tätä tarkoittaa "valaistuminen", mutta jos saa jonkin pienenkin idean, tai vastaavan "ahaa-elämyksen", sitäkin voidaan pitää eräänlaisena valaistumisena! Eipä näiden sarjakuvahahmojen piirtäjät turhanpäiten piirrä aina hahmojensa pään päälle puhekuplaan lampun kuvaa! Varmaan itsekullakin on tälläisiä kokemuksia? Mutta todellisia oikeasti valastuneita ihmisiä on montaakaan, Suomessa tuskin yhtään? Kun viisas ajattelee, niin maailma järähtää, sanoo vanha Intialainen sananlasku! Nykyisin maa järähtelee vaan geologisista syistä, eikä kenenkään henkisistä ansioista! Päätellen siitä, ettei ihmiset näköjään tee muuta, kuin keksivät keinoja millä lisätä mammonaansa, se on väärä tie! Oletko nyt aivan varma, ettet vaan kerää itsellesi huonoa karmaa kehuskelemalla täällä juttupalstalla keskinkertaisuuksien joukossa kehumassa itseäsi? Onko tämmöinen päämäärä mielestäsi valaistuneelle jaloa ja ylevää? Taidat olla pelkka paskanjauhaja, anteeksi vaan, mutta muunlaiseen tulokseen en voi tulla juttusi luettuani!
Mitäs jos jauhaisit paskaa siellä kommuunissa siellä sen verran taliaivoista sakkia että uskoisivat sua.
- Kuulehan ölli, täidät olla vähän källi? Sinähän se sitä paskaa jauhoit, enkä minä! Kyllähän minä sen tiesin, olet vain pikkusieluinen egoisti, tee itsellesi vaikka "Jeesus-jojo", selviää ongelmasi kertaheilautuksella! Tiedoksesi vielä, etten asu kommuunissa, en ole kommunisti, enkä kuulu mihinkää muuhunkaan "seurakuntaan", mutta paskanjauhajan eroitan kyllä matkojen päästä, lähempänä jopa haistaisin! Sanon vieläkin, että kaikenlaista sukankuluttajaa sitä maa päällään kantaa ja kaikenlaisia sitä leivällä syötetäänkin, olis kirveellä töitä! En sano, että mene hoitoon, sillä oletan, että olet jo, mutta käy niissä terapia-istunnoissa useammin ja ota lääkkeesi säännöllisesti! Voisit ehkäpä vaihdattaa ne paremmin sinulle sopivaksi, ekäpä taas valaistuisit! Luxus volutis!
Minä tiedän mitä olen enkä tarvitse kuolevaiselta mielipiteitä mitä olen, koska lähes aina ovat siinä väärässä.
- Ilmoitan, että olen jo ehtinyt kerran kuollakkin, minä siis tiedän, mitä se on! Sinä et, etkä tiedä näköjään mistään muustakaan mitään! Kuljet kylväen ympärillesi typeryyden vähemmän miellyttävää valoa, siinä sinun valaistumisesi! Näistä teksteistäsi näkee henkisen tasosi, älykkyysosamääräsi taitaa olla sama, kuin kengän numerosi? Olet, kuin lapset hiekkalaatikolla! Itse aloitat, mutta kritiikkiä et kestä, et taida edes tajuta, miksi sellaisia kutsutaan? Väliäkö hällä, tai ylensääkään sulla! Katsos; "Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee"!
on kaunis, polttaa ja juo viinaa ainakin yhtä paljon kuin minä, on peto sängyssä, isorintainen, pienipyllyinen ja ruskeatukkainen.
Hän ei rähise jos teen asiat omalla tavallani, eikä nalkuta jos häivyn viikoksi lepäämään.
Ai niin, ja antaa katsella pornofilmejä.
:)
Kaikki muu pätee, paitsi mä oon vaalea.
sit sä et kelpaa.
:)
Mielenkiintoista se, et miehen hiusten väri voi olla väärä. Kyl mul kelpaa kaikki naisten hiustenvärit.
mun unelmanainen, ei sun.
:)
Neiti kuvaili mua aika tarkalleen. Kai sä itse oot sit samanpiirteinen.
Olen aika pitkälti kuvailemani naisellinen vastine.
Se on siinä... ainakin osittain :)
vastakohta. mennäänkö treffeille?
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta kovasti haluaisin tietää, että miksi pitää olla korkeat poskipäät?
...joka jostain syystä miellyttää minua. Tarkoitin lähinnä poskipäitä, jotka erottuvat selvästi.
Kuvaukseen osuu nämä merikadettikoulun käyneet meripuolustusvoimien miehet! Wau mitä miehiä!
Kun vain löytäis sellaisen naisen joka huolis semmosen miehen.
tosin korkeita poskipäitä en omista. Hegelin, Kantin ja muiden antiikin filosofien kirjoituksia olen harrastusmielessä pintapuolisesti lueskellut ja seuraavaksi olis tarkoitus perehtyä itämaiseen filosofiaan, kunhan aikaa riittäisi. Ulkolookki on monien mielestä aika hassu, älykkyydestä en tiedä, ennenkaikkea olen sinnikäs ja huumorintajua löytyy rutkasti. Omia mielipiteitä löytyy vähän liiankin kanssa, ollut niistä meinaan vaan harmia elämäni varrella. Olin se hiljainen ihmettelijä siellä luokan jossain siellä mistä kukaan ei minua nähnyt. Urheillu olen koko elämän ajan. en juo enkä polta. Kansallisromantiikka? No jaa, armeijat on käyty ja arvostan suuresti sotaveteraaneja, sillä onhan jo oma isopappanikin sellainen, täyttääpi vielä hiljattain pyöreitä vuosia, mut en mä mikään intoilija sentään ole.
Aika lähelle osuu...
kun tarkemmin aattelee niin taidanpa olla aikamoinen kansallisromantikko.
- Kerroppa sinä hijainen hissukka, mistä lähtien HEGELiä ja KANTia, on ruvettu kutsumaan ANTIIKIN filosofisteiksi? Eihän heillä varsinaisiin antiikin filosofeihin ole, kuin muutama tuhat vuotta eroa? Kyllä nyt täytyy sanoa, että rehellisyyttä et ainakaan edes näiden filosifien kijoituksista ole kyennyt itseesi sisäistämään? Kun luet kyseisiä teoksia, muista, että nyös natsi ammensivat niistä innokaasti orrejaan, kuten Rudof Stainerinkin antropolisista opeista? Vielkin niitä opetetaan, jopa täällä Suomessa ja vielä Valtion varoilla? Opettele ensin edes perusasiat, ennenkuin ryhdut latelemaan näiden kuulujen filosofien nimiä, joita AIOT käydä lukemaan, kun ehdit, heheheheee! Pelkka pelle oot!
Omasta mielestäni olen juuri tuollainen kuin kuvailit.
Ei mikään taruolento vaan minun mieheni. :)
siis, harteikas, pikkuriikkisen vatsakas, yli 175 senttinen. Selvästi miehen näköinen ja mieheksi pukeutuva; täyspäinen; jämpti, silmät saa olla minkäväriset tahansa, kunhan ei jatkuvasti punaiset; hyväntuoksuinen (yleensä), tekee muutakin kuin istuu kalja kädessä tv:n edessä. Oma-aloitteinen siinäkin suhteessa, ettei kuole nälkään jääkaapin viereen. Päättäväinen, naista kunnioittava, sisäsiisti ja tietysti seksikäs ja viriili ;)
Että ärsyttää nämä tämän tyyppiset listat.
Mikä oikeus naisilla on vaatia tällaista, ennen kuin mies on kelvollinen ? Ovatkohan kyseiset naiset yhtä valmiita täyttämään miesten heille asettamat kriteerit ? Kyllähän miehetkin noita listoja asettavat, mutta oleellisin ero on siinä, että niin kauan kun vastaan tulevat miehet eivät listan ehtoja täytä, nainen pysyy mielummin erossa miehestä, kun miehet yleensä ovat valmiita tinkimään vaatimuksistaan (joskin syynä usein on ihan vaan naisen pöksyihin pääseminen).
Plus sitten vielä se, että kaikkien kriteerienkään täyttäminen ei tositilanteessa riitä jos jotenkin "kipinää vaan ei syttynyt".
Listasit tuossa noin kuusitoista vaatimusta miehelle. Pystytkö sanomaan yhtä monta hyvää ominaisuutta itsestäsi ? Jos et, niin asettaisitko sittenkin vähän liikaa vaatimuksia unelmiesi miehelle ? Ai niin, kyse olikin UNELMIEN miehestä eikä TOSIELÄMÄN miehestä.
Miehet (eivätkä naisetkaan) ole mitään mittatilaustyötä. Toimivia suhteita ei rakenneta vaatimuslistalla, vaan karsimalla pois ne ehdokkaat, jotka kerta kaikkiaan eivät omaan pirtaan sovi. Listaltasi tämmöisiksi välttämättömiksi vaatimuksiksi olettaisin tässä tapauksessa ainakin alkoholin järkevän käytön, tupakoimattomuuden ja tasa-arvoiseen suhteen kykeneväisyyden. Muut, kuten älykkyyden, filosofisuuden jne laskisin turhiksi vaatimuksiksi. Oikeasti kyllä tyhmänkin kanssa voi elää, ja sen ulkonäönkin voi paikata esim. sillä tasa-arvoisella suhteella. Yleensä (ei aina) on myös niin, että ulkoisesti edustavalla on vaikeuksia sitoutua tasapainoiseen suhteeseen, koska vientiä olisi niin paljon.
Miten niin mikä oikeus naisilla on vaatia miehiltä tuollaista? Olisiko naisilla joku velvollisuus hyväksyä sellainen, joka näitä ehtoja ei täytä (esim. sinut)? Jokainen, mies tai nainen, saa edellyttää kumppaniltaan IHAN MITÄ VAAN, tietysti oma häpeä sitten jos ei sellaista löydy ja jää ilman, mutta IHAN varmasti kaikilla on oikeus vaatia ihan mitä vaan.
Jos minä päättäisin että edellytän mieheni olevan 196,83 senttimetriä pitkä ja pitää liitokiekosta, minulla olisi täysi vapaus ja oikeus teilata kaikki miehet, jotka millin sadasosankin tuosta poikkeavat, kunhan olisin valmis kestämään sen tosiasian että ehkä jään mittanauhani kanssa yksin. Siinä olisi ihan turha tulla yhdenkään miehen ulvomaan että minulla ei ole OIKEUTTA vaatia tuollaista.
Ja mikäli tämä unelmieni 196,83 -senttinen mies olisi asettanut naiselleen kriteerit, joita minä en pystyisi täyttämään, ei minulla taas olisi mitään asiaa mennä itkemään hänelle, että hei, sulla ei ole OIKEUTTA vaatia tuollaista koska minä kelpuuttaisin sut. Ei kenenkään tarvitse tinkiä vaatimuksistaan, jos ei halua! Olkoonkin että se monesti olisi järkevää.
Ja sittenkin, kun löytäsini sen 196,83 -pitkän mieheni, on kyllä ihan mahdollista ettei kipinä syty.
Mielestäni on huvittavaa, kun palstalla naisten kriteerejä kritisoivat kaikenmaailman heebot, jotka ovat katkeria kun eivät kaikille maailman naisille itse kelpaa. Tingi ja jousta itse niistä vaatimuksistasi, eiköhän ala nainen löytyä jos et edellytä yhtään mitään muuta kun naissukupuoleutta!
Jokaisella saa olla ihannemiehensä ja -naisensa ja sellaista saa etsiskellä. Ihan turha itkeä jos se et ole sinä. Ja jos se olet sinä, eiköhän se nainenkin jostain voi tinkiä.
En aseta suuria vaatimuksia naisilleni, hyvinkin tavallinen ihminen tavallisella ulkonäöllä, heikkouksineen ja hyvine piirteineen kelpaa minulle vallan hyvin. Enkä ole katkera, ainakaan tänään, ja ainakaan tästä asiasta.
On mulla kokemuksia seurustelusta, joskaan ei kovin monia. Yhteistä kaikille näille naisille on, että heillä ei ole ollut mitään vaatimuslistaa, vaan olen hyvinkin kelvannut heille sellaisena kuin olen, ja he minulle, ja että opin tuntemaan heidät vasta ajan kanssa - ja päinvastoin.
Totta kai voi laatia vaatimuslistan jossa on n kohtaa, mutta mielestäni se on kertakaikkiaan epäinhimillistä, teki sen nainen miehelle tai mies naiselle. Ei kumppani ole auto tai asunto, jossa pitää olla tämä ja tämä ennen kuin voi olla tyytyväinen. Tuollaiset listat vaan vieraannuttavat kohtaamaan ihmisen ihmisenä. Ihan niin kuin suhde ei kasvattaisi ihmisenä lainkaan, ja aivan kun sillä toisella ei olisi oikeasti mitään vaikutusta toiseen !
Mikä estää rasvamanun tutustumasta filosofiaan, jos nainen saa hänet siihen suostumaan ? Onko todella oltava korkeat poskipäät, että voi katsoa miestään ja todeta pitävänsä tämän ulkonäöstä ?
Hyväksyn rajoitusten asettamisen silloin, kun on selvää että ne ovat todellisia edellytyksiä suhteen onnistumiselle, kuten esim. se että ei ole alkoholiongelmaa. Mutta kuka sanoo, että suhde ei voi onnistua, jos toinen ei olekaan niin urheilullinen kuin toivoisi ? Merkitseekö se sitä, että suhde on tuomittu epäonnistumaan ?
Tuskin. Tämä on juuri sitä mitä inhoan: ei anneta toiselle mahdollisuutta olla oma itsensä. Ei haluta omalle rinnalle ihmistä, halutaan vain asuste, joka on juuri sellainen kuin itse on halunnut.
"Tuskin. Tämä on juuri sitä mitä inhoan: ei anneta toiselle mahdollisuutta olla oma itsensä. Ei haluta omalle rinnalle ihmistä, halutaan vain asuste, joka on juuri sellainen kuin itse on halunnut."
Oikein ja papukaijamerkki päälle.
Ja just joo, kai ny jokaisella on se ihannemies siellä kiikarissa... Tai ainakin jonkin sortin kuva...
Tämä tapaus oli nyt niin rohkea, että leväytti oman ihanteensa kaiken kansan luettavaksi. Ja aploodini hänelle!
Miksei naiset saisi unelmoida näistä... Miksi vain miehet saavat unelmoida täydellisistä neiseellisistä sänkypedoista? Hyvä, että standardeja asetetaan. Hyvä, että oma arvo tunnetaan. Hyvä, että osataan vaatia.
Jos miehet tästä nyt noin kovasti loukkaantuvat, ni ei ole ketjun aloittajan vika. Jokainen loppujen lopuksi vastaa vain itsestään!
Olemattomasta miehestä olen tavannutkin tuollaisen...namun..
Kyse on unelmieni miehestä, kai ihminen saa haaveilla mahdollisimman sopivasta kumppanista? Olen itse hyvin pitkälti kuvailemani naispuolinen vastine.
Mikään erityisesti sinun viestissäsi ei minua hermostuttanut, vaan ylipäätään tällainen ominaisuuslistojen laatiminen. Näille kun ei tule mitään loppua. Et ole ensimmäinen, etkä viimeinen.
Oletko huomannut, että eivät miehet laadi tällaisia kahdenkymmenen kohdan alkuvaatimuksia ? Yleensä niitä vaatimuksia on yksi tai kaksi (ja yleensä ulkonäköön liittyviä, valitettavasti...) ja niistäkin tingitään jos tulee muuten sopiva kohdalle. Joskus naiset kysyvät, mitä mieheet naiseltaan vaativat. Vaatimuksia tippuu sitten yksi yhdeltä, toinen toiselta, mutta en ole nähnyt sellaista vastausta, joissa niitä kohtia olisi enemmän kuin mitä yhden käden sormilla voi laskea. Miksi sitten naisilla on kolminkertainen määrä niitä vaatimuksia ?
Omasta mielestäni se, että hakee ominaisuuksia, eikä ihmistä, kertoo henkisestä köyhyydestä. Siinä ei paljoa filosofian harrastaminen auta. Maailma on täynnä ihmisiä jotka harrastavat filosofiaa ymmärtämättä siitä hevon peetä.
Niin... oletko jo siis tavannut sen ihannemiehesi, vai onko hallussasi kristallipallo, koskapa olet niin varma, että sinulle oikeasti sopivin kumppani on juuri sellainen kun sinä toivot ?
Etteikö sitten kuitenkin sinusta ihmisenä puuttuisi jotain sellaista, josta et ole tietoinen, ja joka täydentyäkseen kaipaisi jotain, jota et ole osannut toivoa ?
Kerro minulle, miksi "ihannemies" tarkoittaa aina oliota, joka koostuu jostain määrätyistä ominaisuuksista ? Eikö "ihannemies" voi löytyä näiden ominaisuuksien ulkopuolelta ? Moni nainen uskoo, että ei ja siinä he ovat väärässä. Omassa lähipiirissänikin on useita tapauksia, joissa hyvinkin heikoista lähtökohdista on rakennettu toimivia ja pitkäaikaisia suhteita.
Mielestäni vaatimuslistan leväyttäminen julkiseksi ei kerro minkäänlaisesta rohkeudesta, vaan pelkästään typerryttävästä naiiviudesta. Kuka tahansa voi heittää kuinka monen kohdan listan tahansa, ja laittaa sen tänne nimimerkin turvin. Siis mihin tässä vaaditaan rohkeutta ?
Tunnen paljon miehiä, ja valtaosa heistä ei unelmoi täydellisistä neitseellisistä sänkypedoista. Toki sellaisiakin olen nähnyt, ketkä näitä vaatimuksia asettavat, mutta ne ovat sitten muutenkin olleet melkoisia pösilöitä joten se heistä. Tämä miesten hinku neitseellisten sänkypetojen perään on sellainen ikivanha klisee jota naiset käyttävät tekosyynä omille kohtuuttomille vaatimuksilleen.
Ehkä on hyvä, että osataan vaatia tiettyjä asioita, kuten tasapuolista kunnioitusta tai luottamusta tai sitä että alkoholinkäyttö pysyy hanskassa, ja että nyrkkiin ei turvauduta. Ei ole liikaa vaatia perusasioita, joita suhteen toimiminen edellyttää. Mutta ruokahalu kasvaa syödessä, ja helposti vaatimuksia tulee liikaa, ja sellaisia, joilla ei oikeasti ole merkitystä suhteen onnistumisen kannalta.
Oman arvon tunteminen on toki hyvä asia niin kauan kun on kyse siitä, että ei salli itseään kohdeltavan kaltoin. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä merkityksettömien asioiden vaatimisesta. Jos kuvittelee, että minun arvoiseni on vain filosofiaa harrastava, tai korkeat poskipäät omistava, ollaan pahasti hakoteillä.
Tuossapa oli toinenkin keskustelu kutakuinkin suuri mainitsemastani aiheesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000008061853
Täytyy myöntää, että tuon perusteella annoin vähän turhan ruusuisen kuvan, koska tuon keskustelun perusteella miesten vaatimusten lukumääräinen keskiarvo on 6,67 (laskettu tämän viestin kirjoitusaikaan).
MUTTA KUITENKIN on otettava huomioon nämä:
- kolmasosa puhui todellisesta naisesta
- yhden kirjoittajan noin kahdestatoista vaatimuksesta kolmasosa puolet oli jotain muuta kuin ihanneominaisuuksia. Samainen kirjoittaja sanoi myös että "pienet virheet tekevät naisesta täydellisen"
- Lähes puolella oli korkeintaan neljä vaatimusta, vain parilla yli kymmenen.
Eli joudun ottamaan vähän takapakkia, kyllä miehetkin asettavat (vähän) enemmän vaatimuksia kuin mitä oletin (ei sinänsä mikään ihme, keskustelupalstoilla kuin ollaan) mutta yksikään ei silti laittanut niin tylyä ja pitkää listaa kuin sinä.
Vähän kyllä ihmetyttää tuo, että häiriinnyt unelmoinnistani noin paljon. Listani ei ollut edes hirveän tyly: Siinä ei ollut esim. tulo- tai koulutusvaatimuksia eikä paino- ja pituustoiveita. Monet ominaisuuksista ovat sellaisia, että niiden vastakohta aiheuttaa suhteeseen ongelmia. Filosofian harrastamisella en tarkoittanut sitä, että Gadamerit ja Heideggerit on luettu läpi, vaan sitä, että pohdiskelee elämää laaja-alaisesti. Kokemukseni mukaan kumppani vaikuttaa aika paljon ihmiseen, ja jos häneltä ei saa vastakaikua oikein mihinkään ajatuksiinsa, niin siitä seuraa taantumista.
Tämä nyt vain oli hyvä paikka tarttua aiheeseen jonka koen aika ikäväksi tavaksi luokitella ihmisiä, puolin ja toisin.
Eikä tuo sinänsä ole kovin tyly lista, mutta kylläkin pitkä: 16 kohtaa on jo paljon, ja jotkin noista kaipaisivat enemmänkin avaamista ja tuottaisivat sitten enemmänkin kohtia.
En siis hyökkää henkilökohtaisesti sinua vastaan, vaan ylipäätään tällaista kriteriointia vastaan. Tämän foorumin toisessa viestiketjussa olen yhtä lailla tyrmännyt erään miehen vaatimukset unelmanaiselleen, koska ne ovat mielestäni epäinhimilliset.
Oletko itse sitten todella sitä mieltä, että mies joka ei suhtaudu elämään pohdiskelevasti, ole urheilullinen ja asepalveluksen suorittanut, ei voi olla unelmamiehesi ? Mitä yksittäisellä tekijällä kuten korkeilla poskipäillä on ulkonäön miellyttävyyden kanssa - Silmät saa olla vaikka punaiset ?
Kumppanistaan ei ole pakko saada kaikkea mitä elämältään haluaa. Jos puoliso ei olekaan pohdiskeleva, sitä voi hakea esim. ystävien parista. Ehkäpä miehen kaverin vaimo pitää moisesta, ja voitte sitten hänen kanssaan pohtia niitä kun äijät rassaa moottoreita autotallissa.
Mitä haluan tässä iskostaa on se, että unelmamies tai -nainen ei ole kokoelma ominaisuuksia, ja sen takia ei pitäisi edes uskotella että on. Mistä voit tietää, onko tuo yhdistelmä todella oikeasti niin kiinnostava, että sellaisen ihmisen kanssa jaksaa. Mieti asiaa vaikka siltä kannalta, että jos etsit mahdollisimman itsesi kaltaista ihmistä, jaksaisitko todella elää elämäsi itsesi kanssa ?
Josko unelmamies sittenkin olisi jotain ihan muuta ?
"Kerro minulle, miksi "ihannemies" tarkoittaa aina oliota, joka koostuu jostain määrätyistä ominaisuuksista ? Eikö "ihannemies" voi löytyä näiden ominaisuuksien ulkopuolelta ? Moni nainen uskoo, että ei ja siinä he ovat väärässä. Omassa lähipiirissänikin on useita tapauksia, joissa hyvinkin heikoista lähtökohdista on rakennettu toimivia ja pitkäaikaisia suhteita. "
Kysyppä noilta naisilta, että mitä kuuluu heidän listalleen. Rakastuneimmat saattavat sanoa, että just tuo minun poikaystäväni. Väittäisin, että ennen tuota ihanaa juippia oli heilläkin omat listansa. Silti he ovat löytäneet ihanan poikaystävän... Öh, tai siis kelpuuttaneet tavistaavin, eiku siis... KYLLÄ, laitoin tuonne toiseenkin ketjuun tämän ja laitan sen tännekkin (koska se oli niin briljantisti keksitty juuri tähän)... arki on joskus tarua ihmeellisempää! Näin yksinkertaista se on. Mitä itse tarkoitat "heikoilla lähtökohdilla"? Sitäkö, että pariskunta ei ole aivan toisistaan unelmoinut mutta löytänyt kuitenkin yhteisen sävelen? Pelkäätkö tosiaan sitä, että nämä vaivaiset vaatimuslistat estävät ihmisiä pariutumasta? Vai pelkäätkö sitä, että tietyt tyypit pariutuvat vain keskenään (karkea erottelu, rumat vs. kauniit). Näinhän se on aina ollut! Herätys, hyvin ollaan tultu toimeen sosiaalisessa kastilaitoksessa ennenkin. Omasta mielestäni vanhemmiten moiset erottelut hiipuvat aivan marginaalisiksi.
"Mielestäni vaatimuslistan leväyttäminen julkiseksi ei kerro minkäänlaisesta rohkeudesta, vaan pelkästään typerryttävästä naiiviudesta. Kuka tahansa voi heittää kuinka monen kohdan listan tahansa, ja laittaa sen tänne nimimerkin turvin. Siis mihin tässä vaaditaan rohkeutta ?"
Rohkeutta olikin kysyä, että löytyykö enää tälläisiä "korpisotureita". Nimimerkki tai ei, siinä on kuitenkin naisen mielipide. Tuntuu ärsyttävän kovin monia, että miksi naisilla on näitä vaatimuslistoja. Tiedoksi sinulle (ja kaikille), ne listat on huvitusta ja unelmaa. Ei tuokaan lista varmasti ole vedenpitävä, että jos et pysty filosofoimaan, olet automaattisesti out!
"Tunnen paljon miehiä, ja valtaosa heistä ei unelmoi täydellisistä neitseellisistä sänkypedoista. Toki sellaisiakin olen nähnyt, ketkä näitä vaatimuksia asettavat, mutta ne ovat sitten muutenkin olleet melkoisia pösilöitä joten se heistä. Tämä miesten hinku neitseellisten sänkypetojen perään on sellainen ikivanha klisee jota naiset käyttävät tekosyynä omille kohtuuttomille vaatimuksilleen."
Eipäs näsäviisastella, tunnen minäkin miehiä.
Edelleenkin homma toimii myös toiseen suuntaan. Jos olet havainnut suuriluuloisia miehenpuolikkaita omissa poikaporukoissasi, niin voin ihan kertoa, että vastaavia naispuolisia löytyy myös. Mutta he eivät (oman näkemyksesikään mukaan) edusta kuin ääliöprosenttia, eli vähemmistöä. Mitä tulee kliseisiin niin millähän perusteella miehet oikeuttavat ikiaikaisen päähänpinttymänsä, että naisen tulee olla hoikka, söpö tai ainakin kauniskasvoinen, tissit tottakai sellaset kivat, luonne aurinkoinen ja muutenkin ihana? Siis, että kelpaa... Kyllä se on niin hyvä heebo, että naiset ovat olleet suurennuslasin alla hyvin paljon kauemmin kuin miehet ja tulevat myös olemaan. Tämä on fakta ja sen tiedät itsekin.
"Ehkä on hyvä, että osataan vaatia tiettyjä asioita, kuten tasapuolista kunnioitusta tai luottamusta tai sitä että alkoholinkäyttö pysyy hanskassa, ja että nyrkkiin ei turvauduta. Ei ole liikaa vaatia perusasioita, joita suhteen toimiminen edellyttää. Mutta ruokahalu kasvaa syödessä, ja helposti vaatimuksia tulee liikaa, ja sellaisia, joilla ei oikeasti ole merkitystä suhteen onnistumisen kannalta."
Mielestäni ketjun aloittaja ei ollut kovin kohtuuton, tarkka kyllä mutta ei kohtuuton. Kyllä naisilla on oikeus vaatia muutakin kuin, että kunhan nyt ei nyrkin ja hellan väliin joutuisi... Tämä kärjistetysti mutta vetoan edelliseen tekstiini.
"Oman arvon tunteminen on toki hyvä asia niin kauan kun on kyse siitä, että ei salli itseään kohdeltavan kaltoin. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä merkityksettömien asioiden vaatimisesta. Jos kuvittelee, että minun arvoiseni on vain filosofiaa harrastava, tai korkeat poskipäät omistava, ollaan pahasti hakoteillä. "
Nämä ylpeät harhaiset jo käsittelinkin. Kaikenkaikkiaan on mielestäni väärin koittaa estää ihmisiä unelmoimasta...
Sinä heebo vaikutat aivan oikeudentajuiselta ja ajattelevalta nuorelta mieheltä. Kuulut varmasti monen naisen top 10- listaan. Ei sinulla pitäisi olla huolta, joten relaa mies.
"Pelkäätkö tosiaan sitä, että nämä vaivaiset vaatimuslistat estävät ihmisiä pariutumasta?"
Itse asiassa kyllä, koska ilmapiiri on sille otollinen. Koko yhteiskuntamme on yhtä vaatimista puolin ja toisin. (Elämän)laadun perään haikailevat sekä miehet että naiset. Ajan teema on, että yritetään aina hankkia parempaa kuin mihin oikeastaan olisi varaa, esim. vaatteiden, asumisen ja autojen suhteen. Itselle pitää saada parasta mahdollista, ja missään tapauksessa ei käy, että suostuttaisiin johonkin omaa tasoa alempaan. Valitettavasti samaa ollaan jo soveltamassa ihmisiinkin. En ole yhtä vakuuttunut kuin sinä siitä, että listat ovat silkkaa huvia. Tässä on ilmassa sitä samaa kuin mielipiteissä "oli miten oli, Vantaalla ei suostuta asumaan" tai "Japanilaista autoa meille ei ikinä osteta". Leikistä on tullut totta. Pikkupoikana unelmoitiin Bemarista, isona ollaan ilman autoa siihen asti että sen voi ostaa.
Sinullekin pitäisi olla jo selvää, että suhtaudun kriittisesti koko vaatimuslistojen olemassaoloon, en siihen, että juuri nainen esittää sellaisia juuri miehelle. Edelleenkään en löydä tällaisesta mitään rohkeata. Ja minä en oikeuta miesten vaatimusta siitä että "naisen tulee olla hoikka ...jne" enkä ole koskaan oikeuttanutkaan - eivätkä kaikki muutkaan tätä allekirjoita. Viitteenä esim. vastaukset siinä unelmanainen-ketjussa jossa vyötärömakkaroita pidettiin joka toivottavana. Sinäkin luettelit vain neljä vaatimusta joista tosin sen luonteen ihanuuden voisi purkaa vähintään kolmeksi-neljäksi vaatimukseksi (niin kyllä Katjuskan tasapainoisen parisudevaatimuksenkin - joka siis mielestäni on enemmän perusteltua kuin yksikään niistä muista vaatimuksista). Katjuskalla niitä oli 16, ja mikä oikea vaatimus on esimerkiksi ne korkeat poskipäät ?
Vai että estän minä ihmisiä unelmoimasta. Kun ongelma nimen omaan näyttää olevan, että parisuhteen ollessa kyseessä, ihmiset eivät juuri muuta teekään kun unelmoi. Hivenen realismia mukaan, ja niissäkin saattaisi olla onnekkaampi ja/tai onnellisempi.
Arviosi minusta meni metsään. En ole enää nuori (ah ja voih), ja siviilisäädystäni en suostu sanomaan mitään. Naisten top 10:een en ole koskaan kuulunut. Kyllä minä olen ollut enemmänkin se jämäpala, ja naisseuralaisenikaan eivät vallan kuohukermaa. Silti näistä lähtäkodista on rakennettu yleensä toimivia suhteita, koska kumppanille ole ladottu paljoa ennakko-odotuksia.
Kritiikkisi kulutusyhteiskuntaamme kohtaan on enemmän kuin oikeutettua... Sitä vastaan kuuluukin taistella mutta mielestäni päiväunet voisi jättää rauhaan.
Olen ehkä naivi ja idealisti (tai sitten en vielä tarpeeksi kyyninen) ajatellakseni, että ihmisissä ulkokuori jää taka-alalle kun oikeita parisuhteita perustetaan. Tietysti se, että edes pääsee juttusille tuntuu olevan monen (täälläkin kirjoittavan) mielestä kovasti hankalaa.
Samalla olen ollut kuitenkin huomaavinani molemminpuolista epävarmuutta omasta itsestään.
Latistammeko siis toisiamme asettamalla liikaa kriteereitä, vai kuvittelemmeko vain asian olevan näin?
MItä ihmettä tarkoitat tällä ei liikaa odotuksia... Kun hullaantuu niin kai sitä on niitä odotuksia... Oletkohan ikinä ihastuksissasi ollutkaan? Ei pahalla, mutta tylsältä kuulostaa jos ei mistään voi unelmoida ihan vain sitä silmällä pitäen, että kyllähän tää nyt tuntuu aika kivalta jo nytten.
Kanssasi olen samaa mieltä siitä, että suhteisiin kyllästytään nykyään liian nopeasti ja kumppania vaihdetaan aivan liian heppoisin perustein. Yleensä siinä vaiheessa kun arki alkaa ja kaikki ei olekaan enää ihan yksinkertaista.
Ei kyllä siltikään pidä mielestäni jäädä kitumaan huonoon suhteeseen jos parempaakaan ei ole kiikarissa.
Se on tämä yksinäisyyden pelko, joka johtaa usein huonoihin tilanteisiin ja yleensä niin, että siihen sattuu, joka ei sitä ole ansainnut.
Meneeköhän jo ohi aiheen...
Mielestäni tilitin jo tarpeeksi varsinaisesta aiheesta edellisessä puheenvuorossani, joten ei tällä kertaa tämän enempää.
väliin tälleen tungen, mut mun mielestä tämä nimimerkki Katjuska juuri etsii tietyn persoonan omaavaa miestä. Vaikka tossa onkin noita kriteerejä aseteltu niin uskon, että Katjuska ei kuitenkaan tarkoita sitä, mitä sinä luulet hänen tarkoittavan. Hän olettaa kenties, että nämä kriteerit mitä hän asetti, ovat juuri tyypillisiä tälle tietyn persoonallisuuden omaaville henkilöille, mitä hän ehkä haikailee.
Toistan: Luulen että nimimerkki Katjuska etsii tiettyä persoonaa, jolle on ominaista urheilullisuus ja maailmaa ihmettelevä asenne. Se, että sinä et täytä näitä ei tarkoita, että sinä olet huono vaan sitä, että sinä olet keskittynyt elämässäsi muihin asioihin, täytät muita kriteerejä.
Keskusteluun saa toki puuttua, mutta olisi suotavaa vähän pohtia mitä on sanottu, ennen kuin heittää vastineensa.
Sinulle ja monelle muullekin tuntuu yksinkertaisin selitys olevan, että olen henkilökohtaisesti loukkaantunut koska Katjusha esittää vaatimuksia joita minä en täytä. Saanko kysyä, mistä sait tällaisen vaikutelman ? Vakuutan, että se on virheelinen, koska se ei ole pointtini missään vaiheessa ollut. En jaksa enää toistaa itseäni mikä se pointti on, lue muita viestejäni jos kiinnostaa. Jos ei, niin älä väitä että kritisoin Katjushaa koska koen olevani huono.
Olet oikeassa Sot-uri, eli onnistuit näkemään metsän puilta, toisin kuin Heebo. Tarkoitus oli tosiaan kuvailla miestyyppiä, eikä luoda jotain piirrekokoelmaa.
Ja Heebo, minkä takia jaksat jauhaa niistä korkeista poskipäistä? Ne vain ovat mielestäni seksikkäät, ja jos kerran unelmoin, niin miksei sillä unelmamiehellä olisi piirteitä, joita pidän miellyttävinä? Urheilullisuudesta voisin sanoa sen, että kovin erilaiset elämäntavat voi olla vaikeata sovittaa yhteen, ja koska itse olen urheilullinen, niin toivon sitä mieheltäkin.
Pinnallinenkaan en ole, vaikka koko ajan koetat jotain sen suuntaista vihjailla. Yksi elämän tärkeimmistä tarkoituksista on kehittyä ihmisenä ja tämän saavuttamiseksi kilvoitella itsensä kanssa. Oikean kumppanin kanssa molemmat voivat tukea toisiaan kasvussa ja kehittyä yhdessä. Väärän kumppanin kanssa toinen osapuoli tai molemmat katkeroituvat ja taantuvat helposti.
- Kyllä löytyy, että terve vaan, täällä ollaan! Ikävä kyllä omaan kaiken noista luettelemistasi asioista, mutta niillä ei kuulemma enää pärjää nykyajan Suomessa? Eräs psykologi väitti, että "jäykkien" mielipitetteni vuoksi minun sosiaalisissa taipumuksissani on sellaista vikaa, että saattaa tulla ongelmia työyhteisöissä! Ilmoitin hänelle suoraan, että jätänkin nuo perseennuolemiset vapaaehtoisesti niille "sosiaalisemmille" tyypeille! Jos jotain sanon, seison sanojeni takana loppuun saakka! Alkoholia en enää käytä, tupakoin kylläkin, ainakin kaffeen kanssa. Liikun ja pyöräilen päivittäin. Harmittaa, kun tuli vene myytyä, pitänee hankkia uusi, koska retkeilyvälineet on. Ikäni olen lukenut kaikenlaista kirjallisuutta, jopa runoutta ja filosofiaa, myöskin teologiaa, teosofiaa yms. mystiikkaa, että en enää kuulu mihinkään uskontokuntaan. En usko ulkonäköni ketään peloittavan, vaan kiitettävän halukkaasti useat naiset naisvaltaisissa palveluammateissa, joita tietysti joudun käyttämään minua palvelevat, johtuneeko sitten käytöksestäni vai ulkonäöstäni? Kaljukaan en ole, vaan omaan tuuhean tukan, joka alkaa hiljalleen harmaantua, se on ns. sukurasite. Muitakin "rasitteita" on, kuten nykyinen vaimoni, joka ei tunnu mitenkään ymmärtävän, että ei suhdetta dominoimalla rakenneta, eikä ylläpidetä! Isäkin olen ja isoisäksikin ehtinyt, vielä näin nuorella iällä! Joten, kyllä sitä intohimoa, joskin myös sitä toista himoa löytyy! Tämä kirjoittelu on minulle sellainen mukava "henkireikä", jonka-aikana pääsen eroon arjen aiheuttamasta stressistä! En pidä itseäni "taruolentona", vaan aivan tavallisena Suomalaisena miehenä! Ai niin, armeijassa toimin ase-seppänä! Isäni hoiti sen "korpisoturi" puolen vuosina 1939-44!
Vielä lisäät vaatimuksia.. Eli suuri sukupuolielin, vaikka muut noi kriteerit täyttyiskin ja penis ei olisi mikään mahti, vaan normaali tai vähän pienempi niin eikö kelpaisi? Vastaahhan tuohon rehellisesti :) Ja sit muut "ulkonäkövirheet" perinnölliset jne.
- Vaikka tapanani ei ole ollut pahemmin homojen kanssa seurustella, sellainen tunnut olevan?Ihmeen rauhassa he ovat antaneetkin minun olla tuolla maailman turuilla liikuskellessani? Olenkin miettinyt, että onko minussa jotain vikaa, kun yksikään homo ei ole tullut osoittamaan mitään kiinnostusta persoonaani kohtaan, kun kavereilleni niin on käynyt useastikkin? Nyttemmin asia on selvinnyt, olen yksinkertaisesti liian miehekäs homojen makuun? Tämän minulle kertoi eräs lesbo, joka taas osoitti puolestaan suhteettoman suurta kiinnostusta minuun, ottaen huomioon hänen seksuaalisen suuntauksensa? Ei olisi kanssasisaret hänen käytöstään hyväksyneet, minusta hän oli oikein viehättävä neitonen! Olet ilmeisesti jäänyt henkisessä kehityksessäsi tuonne esi-murrosikäisen asteelle, päätellen tuosta lähes sairaaloisesta kiinnostuksesta vieraiden miesten peniksen kokoa kohtaan? Etkö ole saanut pienenä leikkiä tarpeeksi "lääkärileikkejä", vai kuuluuko lapsuuteesi jokin muu traumaattinen kokemus, joka liittyy aiheeseen? Olet ilmeisesti varttunut pienessä yksiössä, jolloin olet joutunut väkisinkin näkemään, kun isäsi on työstänyt sinulle pikkusiskoa/veljeä äitisi kanssa, oletan? Tälläisissä ahtaissa ympyröissä kasvaneelle ihmiselle ei myöhemminkään kehity kovin laajaa näkemystä mistään asiasta! Nämä "alapään-asiat" vaan jaksavat aina kiinnostaa! Saanen täten korkeimman omakätisesti ilmoittaa sinulle homoseni, että penikseni on juuri sopivan kokoinen! Riittääkö tämä ilmoitus, ettet kokonaan yöuniasi menetä, jätä vähän valtaa likaiselle mielikuvituksellesikin? Muuten näköni on OK. Mutta joudun toisinään pitämään silmälaseja juuri näköni takia! Pituuteni on nykyään 178sm, painoni 78kg! Olen tässä vuosien saatossa hieman lyhentynyt, sitäkin olen ihmetellyt! Mutta näistä perinnöllisistä ongelmista kait sekin johtunee? Voin tunnustaa, että minulla on ns. lättäjalat! Ei ne minua ole pahemmin haitanneet, vaikka kengänmumeroni on 46-47. Oletan vain, että lättäjalkaisuuteni on pahentunut sillätävoin, että jalan "rinta" on entisestäänkin madaltunut, joten se lienee syy lyhentymiseeni? Lisäksi olen joutunut vähentämään jooga-harrastustani, kun minulla todettiin pieni välilevynpullistuma selkärangassa! Ei pitäisi nostaa liian painavia, vaikka voimaa siihen olisikin, se saattaa myöhemmin kostautua, kuten minulle! Niin, että vaikka suht´koht´fiksu kuvittelen olevani, aina jää jotain kuitenkin tajuamatta! Tiedä sitten noista muista ulkonäkö virheistä, olen huono itseäni kehumaan, mutta omat hampaat mulla vielä suussa on, eikä ostetut! En myöskään ole mikään siloposki, mutten rokonarpinenkaan. Ryhtini ei ole enää ihan niinkuin vielä muutamia vuosia sitten, mutta kohtuullisen hyvä kuitenkin, kyllä mun vierellä kehtaa kävellä! Hartiani ovat olleet leveät syntymästäni saakka, kuten pojallani ja pojanpojallani. Rintakehäni on hyvin kehittynyt, että useat luulevat minun bodaavan, vaikka sellaiseen en ole koskaan sortunut, ei ole ollut tarvetta! Korjasin kerran eraan tyttösen polkupyörän, johon tuli akuutti vika. Työn tehtyäni pyysin leikilläni kevyttä suudelmaa palkaksi, mutta tyttöpä sanoikin, että ei käy, mutta jos hän puristaisi pakaroitani? Niin myös teki ja kehui, että tuntui hyvin treenatuilta! Tässähän tätä tarinaa tulikin, mutta ei tämä sinulle ole tarkoitettu, vaan tälle "Katjuskalle"! "Katjuska" on myös lempinimi venäläisvalmisteiselle raketti-kranaatinheittimelle, joita Suomenkin Armeijassa on nykyään käytössä. Jos tämä "taruolentoa" etsivä Katjuska on yhtä rajähtävä ja tulivoimainen, kuin ed. mainittu ase, niin tietysti olen sellaisesta henkilöstä kiinnostunut, kerta ase-seppäkin olen! Pitäisi vaan ensin päästä tutustumaan ja tutkimaan kohdetta, jotta voisi miettiä, että mitäs nyt tehdään! Ja sinulle tähän seksualiseen vähemmistöön, mutta alati laajenevaan joukkioon kuuluva, etsippä itsellesi toinen keskustelu-foorumi, joka paremmin vastaa sinun toiveitasi! Jätä meidät heterot rauhaan ja säästä meidät mielipiteiltäsi!
"Kysymys kuuluukin: Kerroinko taruolennosta? Vai onko kuvatunlaisia miehiä olemassa?
Kuvailit juuri minut.