Väitän että huono itsetunto lisää ahdistuneisuutta, 'tietoisuus' ettei ole oikein mitään vaikka yrittää parhaansa, voiko kukaan oikeasti rakastaa, yleinen epävarmuus jäytää joko aktiivisesti tai alitajunnassa.
Ei toivottuna lapsena kun minäkin synnyin, sain ehkä siksi osakseni kohtelua joka ei voinut olla herkälle lapselle hyväksi.
Meitä on jotka kannamme lapsuuden haavoja.
Huono itsetunto
Anonyymi
7
238
Vastaukset
- Anonyymi
Ahdistaahan se, jos itsetunto on täysin hukassa.
( Jokaisellahan itsetunto on, mutta se voi olla piilossa ).
Kun ajattelee itsestään, ettei ole mitään, niin samalla ajattelee, ettei merkitse mitään toisillekkaan.
Itsetunto rakentuu sen mukaan, miten itsestään ajattelee. Sitä myötä muokkautuu jollain tavalla myös oma ympäristö, ihmiset ympärillä, omat ajatukset muista ihmisistä.
Silloin kun hyväksyy itsensä, väkisinkin huomaa, että muutkin hyväksyy sinut/minut.
Suurimmalla osalla varmaankin on tullut " haavoja " elämänsä varrella, kenellä mitäkin, mutta jos/kun itsetunto on suht hyvä, ne haavat on helpompi kantaa.
Paljon on itsestä kiinni, kuinka hyväksyy kaiken sattuneen osaksi omaa elämää.
Eli mitään ikäviä juttuja ei tarvitse ( aina ei edes voi/pysty ) tekoina/sanoina hyväksyä, muttta hyväksyy sen, että niin on käynyt, ja se on ja tulee olemaan aina mukana ( osana omaa elämää ).
Itsekin olin tietääkseni ei toivottu lapsi, eikä elämä ole silkkihansikkain kohdellut, mutta olen kääntänyt ajatuksen niin päin, että hyvä kuitenkin kun jonkinlainen " vahinko " aikoinaan tapahtui, sain mahdollisuuden olla olemassa.
Nuoruuteni kamppailin todella huonon itsetunnon kanssa, koska en pitänyt enkä välittänyt itsestäni.
Oli kaikenlaista ongelmaa, päihde- ym. ja automaattisesti kuvittelin, että olen kaikille olematon, mitätön, koska en ollut itsellenikään mitään.
Kun sain itseni ja asiani parempaan kuntoon, arvostus ja usko omaan itseeni vahvistui.
Ei itsetuntoni toki edelleenkään ole paras mahdollinen, ja tuskin tuleekaan, mutta kuitenkin minulla on koko loppuelämä aikaa kehittää sitä. En myöskään odota, että se työ tulisi edes koskaan valmiiksi. Määränpäätä/lopputulosta tälle tehtävälle en haluakaan asettaa.
" Tietoisuus " on asia, jota pystyy kehittämään, koskee se melkein mitä asiaa tahansa.
Ja aloittajalle ( toki muillekin ), vaikka on ajoittain kuinka paha olla, niin aina on joku joka rakastaa, on sitä kuinka vaikea tahansa uskoa, niin silti. - Anonyymi
Ihan samoja ajatuksia mulla näin 45-vuotiaana. Olen ollut toivottu lapsi ja ehkä perheen takia olen selvinnyt tästä elämästä.Omalla kohdalla pahiten itsetuntoa kolhi 13-vuotta putkeen kestänyt koulukiusaaminen.Vain lomat oli välissä estämässä kiusaamista.
Ja selvisinkö kiusaamistraumoista. En. Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 10 vuotta joka pelasti mut ja teki mun elämästä elämisen arvoisen.Toivon ettei sulla mene 35 ekaa vuotta siihen että sä et pysty nauttii elämästä.
Monet voivottelee eläkkeellä oloani,mutta eivät tiedä tai ymmärrä mitä kaikkea olen joutunut kokemaan. Mä en häpeä eläkkeellä oloa vaan olen onnellinen siitä että 35 vuoden jälkeen pääsin nauttimaan elämästä ekaa kertaa. - Anonyymi
Minulla on ympärilläni ihmisiä joille olen hyvin rakas, eli se asia on loistavasti, siitä huolimatta jostain syvältä kumpuaa tunne etten ole rakkauden arvoinen.
Tosiaan menetykset lapsuudessa ja aikuisuudessa nekin jäytivät huonoa itsetuntoa. Mutta näillä mennään, monella on asiat todella paljon huonommin.
Aloittajan mietteitä.- Anonyymi
Sun ajatukset on varmaan ihan tyypillisiä,koska tunnistan itsessäni myös sen etten kelpaa tälläisenä,Koska en tullut hyväksytyksi koulumaailmassa.Mä haen edelleenkin hyväksyntää.Mulla on kaksi ihanaa ystävää,jotka olen saanut aikuisiällä.Ja edelleesn 12 ja 15 vuoden jälkeen mietin miten he kestävät ja jaksavat mua ja mun seuraa.Ja tämä on lähes joka päiväistä siis ajattelu. Mä oon kiitollinen joka ikinen päivä että mulla on heidät elämässä. Muuten mun elämä ois paljon toisenlaista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sun ajatukset on varmaan ihan tyypillisiä,koska tunnistan itsessäni myös sen etten kelpaa tälläisenä,Koska en tullut hyväksytyksi koulumaailmassa.Mä haen edelleenkin hyväksyntää.Mulla on kaksi ihanaa ystävää,jotka olen saanut aikuisiällä.Ja edelleesn 12 ja 15 vuoden jälkeen mietin miten he kestävät ja jaksavat mua ja mun seuraa.Ja tämä on lähes joka päiväistä siis ajattelu. Mä oon kiitollinen joka ikinen päivä että mulla on heidät elämässä. Muuten mun elämä ois paljon toisenlaista.
Ei kannattaisi ajatella, että miten kaverit jaksavat omaa seuraa.
On parempi ajatella niinpäin, että onhan minussa jotain hyvääkin, koska kaverit jaksavat mun seuraa.
Kiitollisuus ja onnellisuus voivat tulla, ja usein tulevatkin pieninä annoksina.
Olisi turhaa odotella jotain suurta ja mahtavaa tapahtuvaksi yhtäkkiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kannattaisi ajatella, että miten kaverit jaksavat omaa seuraa.
On parempi ajatella niinpäin, että onhan minussa jotain hyvääkin, koska kaverit jaksavat mun seuraa.
Kiitollisuus ja onnellisuus voivat tulla, ja usein tulevatkin pieninä annoksina.
Olisi turhaa odotella jotain suurta ja mahtavaa tapahtuvaksi yhtäkkiä.Totta. Aina kun näen ystäviäni niin en todellakaan odota että pitäis olla jotain ihmeellistä.Jo toisen näkeminen riittää mulle.
- Anonyymi
Minäkin olen elämässäni iloinnut ystävistäni kun haluavat mun seuraa, harmikseni pakkomuutto teki etäisyyttä, väkisin en ala ystävyyttä hieromaan.
Liittyy huonoon itsetuntoon sekin että laittaudun aina hyvin, ettei vaan kukaan pitäisi hirveen rumana.🥴🤣
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1817567
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes883499- 592424
Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se701548Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3731486Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l201386- 571373
Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä171091Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni791040Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <3841038