Emme ole vielä Valenciassa, vaan junassa matkalla sinne. Tulemme Madridista, ja Madridiin saavuimme Portugalista, toiselta puolelta Espanjan niemimaata. Teen jatkuvasti muistiinpanoja mitä oudoimmista asioista, tapahtumista, ihmisistä ja maisemista. Kirjoitan maanisesti. Sanoja, sanoja ja sanoja. Loputtomasti sanoja. On täysin merkityksetöntä se, ehtikö junaan tai bussiin ajoissa vai ei, tai minne ne olivat edes matkalla. Seison paikoillani asemalaiturilla läpi yön. Liikahtamatta. Minä odotan. En ole syönyt päiviin mitään. Elän tuoremehulla ja pistaasipähkinöillä. Torjun kaiken lähestyvän ja käännän selkäni uhille. En pidä itseäni enää minään. En ole olemassa. Minua ei ole. Ainoastaan lyijytäytekynä ja ruttuinen ruutuvihko pitää otteessaan ja pakottaa kirjoittamaan loputtomia sanoja, jottei viimeinen lanka katkea. Kynästä on tullut elämä. Kynä on siirtynyt pääosaan. Minä olen kadonnut jonnekin. Minua ei ole. Tässä ei seiso ketään. Tämä laituri on tyhjä. Kukaan ei kirjoita mitään.
(hihitystä)
(hihitystä)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Buen viaje. Ja muista ottaa ne lääkkeetkin välillä :)
Höh
Sä menet asioiden edelle. Kätsivällisyyttä.
(naurua)
Siis kärsivällisyyttä
Prkl
😁