Platja del Cabanyal

Emme ole vielä Valenciassa, vaan junassa matkalla sinne. Tulemme Madridista, ja Madridiin saavuimme Portugalista, toiselta puolelta Espanjan niemimaata. Teen jatkuvasti muistiinpanoja mitä oudoimmista asioista, tapahtumista, ihmisistä ja maisemista. Kirjoitan maanisesti. Sanoja, sanoja ja sanoja. Loputtomasti sanoja. On täysin merkityksetöntä se, ehtikö junaan tai bussiin ajoissa vai ei, tai minne ne olivat edes matkalla. Seison paikoillani asemalaiturilla läpi yön. Liikahtamatta. Minä odotan. En ole syönyt päiviin mitään. Elän tuoremehulla ja pistaasipähkinöillä. Torjun kaiken lähestyvän ja käännän selkäni uhille. En pidä itseäni enää minään. En ole olemassa. Minua ei ole. Ainoastaan lyijytäytekynä ja ruttuinen ruutuvihko pitää otteessaan ja pakottaa kirjoittamaan loputtomia sanoja, jottei viimeinen lanka katkea. Kynästä on tullut elämä. Kynä on siirtynyt pääosaan. Minä olen kadonnut jonnekin. Minua ei ole. Tässä ei seiso ketään. Tämä laituri on tyhjä. Kukaan ei kirjoita mitään.

(hihitystä)
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Buen viaje. Ja muista ottaa ne lääkkeetkin välillä :)

Äänestä
  • Höh

    Sä menet asioiden edelle. Kätsivällisyyttä.

    (naurua)

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Höh

    Sä menet asioiden edelle. Kätsivällisyyttä.

    (naurua)

    Siis kärsivällisyyttä

    Prkl

    😁

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Emme ole vielä Valenciassa, vaan junassa matkalla sinne. Tulemme Madridista, ja Madridiin saavuimme Portugalista, toiselta puolelta Espanjan niemimaata. Teen jatkuvasti muistiinpanoja mitä oudoimmista asioista, tapahtumista, ihmisistä ja maisemista. Kirjoitan maanisesti. Sanoja, sanoja ja sanoja. Loputtomasti sanoja. On täysin merkityksetöntä se, ehtikö junaan tai bussiin ajoissa vai ei, tai minne ne olivat edes matkalla. Seison paikoillani asemalaiturilla läpi yön. Liikahtamatta. Minä odotan. En ole syönyt päiviin mitään. Elän tuoremehulla ja pistaasipähkinöillä. Torjun kaiken lähestyvän ja käännän selkäni uhille. En pidä itseäni enää minään. En ole olemassa. Minua ei ole. Ainoastaan lyijytäytekynä ja ruttuinen ruutuvihko pitää otteessaan ja pakottaa kirjoittamaan loputtomia sanoja, jottei viimeinen lanka katkea. Kynästä on tullut elämä. Kynä on siirtynyt pääosaan. Minä olen kadonnut jonnekin. Minua ei ole. Tässä ei seiso ketään. Tämä laituri on tyhjä. Kukaan ei kirjoita mitään.

(hihitystä)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu