Joku ääliö taas avautuu..

Vai muka ääliö oot. Kuulostat pikemminkin järkevältä nuorelta mieheltä. Makunystyrät stimuloitu heti.

ja oikeessa oot, että seksi ja känni ei sovi yhteen, mutta esim neljällä drinksulla ja kännillä on eroa. Mulla on ollut noita yhen illan juttuja, mutta en mä koskaan suunnittele niiden harrastamista. Joskus vaan tapaa niin helmii tyyppejä tai joskus joku on vaan niin kuuma, että haluu vaan kattoo että onko kemiaa. En mä mainosta kumppanien määrää eikä se näy ulospäin. Yleensä käyttäydyn aika viileesti (kyllä, oon varmaa ollu v-mäinen aika monelle) ja mieluummin rentoudun oman posseni kanssa yksityisbileissä. Aika varmasti sunkin tuttavapiirissä on yhen illan juttuja, mutta usein naiset tapaa raflassa tutuntutun tai jonkun vanhan työkaverin ja lähtee sen kanssa eikä ajattele sitä yhen illan juttuna vaan että ehkä tästä tulee jotain.. Arvostelukyvystä sen verran että mä en haluu ajatella mitä kaikkee ois voinnut mullekin tapahtua jos mä en ois käyttänyt sitä!

omapahan on vikasi, jos pysty muijia hommaamaan. Mutta yhdenillanjuttuja suosittelen ehdottomasti, kokeile niin tiedät....opit varmasti nussimisen alkeet. jossain vaiheessa sun pitää ne opetella. ei tuon ikäisenä kannata ainakaan seurustelemaan ruveta....tiedän kokemuksesta.

Musta tuntuu, että otat itse tuosta neitsyt tittelistä nyt vähän liikaa kiinni. Kaikki ihmiset vaan yksinkertaisesti ei ole samanlaisia ja niinkuin varmaan itsekin olet jo kuullut, yhdenillan jutuista ei monesti tule muuta kuin kauheat morkkikset.

Mä olin vasta 25-vuotias kun menetin neitsyyteni!! Itselläni oli todella kauhea ahdistus tuolloin siitä, etten ole vielä kokenut seksielämää ja se piti vain yksinkeratsisesti saada pois päiväjärjestyksestä.

Minullakaan kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi seksistä ajatuksena pitänyt tai siitä ettenkö olisi miestä vain onnistunut saamaan. Olin hyvännäköinen ja menevä nuori nainen, joka halusi löytää vain sen oikean. Ehdokkaita oli tarjolla enemmänkin, mutta se tosirakkaus ei vaan tullut vastaan.

Tämän "naiseksi tulemisen" jälkeen en halunut osalliseksi enään yhden illan juttuihin, vaan uskoin vankasti, että se mun oma tulee vielä vastaan. No, sain odotella, ja vasta 31-vuotiaana tapasin vihdoin sen elämäni suolan. Kaikki täydentyi, enkä ole laskenut kuinka monta miestä jäi kokematta. Nyt seksielämäni on osa suhdetta, niinkuin sen aina toivoin olevankin.

Tällä en tarkoita sitä, että sun olisi pakko nyt löytää oma kulta, jotta pääset jotenkin täydellisemmäksi. Muistat vaan seurata sekä sydäntäsi että järkeäsi, välittämättä muiden painostuksesta!

seksi ja kännäys sopi todella hyvin yhteen. Mikään ei ollut niin hienoa, kuin sopivassa perjantaipöhinässä pokata tyttöjä ja viedä kotiin sekstailemaan. Potenssia riitti, vaikka olis ollut miten kännissä, ja hauskaa piisasi.

Aamulla oli kivaa yrittää muistella tapahtumien kulkua ja ihmetellä, minkälainen tyttö tällä kertaa tuli mukaan, ja jos se oli mukava, niin ottaa vielä aamupanot ja lähteä yhdessä kaljalle.

Alkaa olla vähän toista nykyään. Päälle kolmekymppisenä rupeaa kankkuset olemaan sellasia, että harvoin viitsii edes dokata, ja kun dokaa, niin ei enää kondis kestä kunnolla sängyssä. Ja täytyy myöntää, että on tullut vähän niinkuin vakiinnuttuakin, niin että ei se tyttöjen pokaaminenkaan oikein enää käy.

Näin se elämä vaan menee. Että nauttisit nyt nuorena olemisen iloista, kun vielä voit! no, fiksummat tekee senkin varmaan jotenkin muuten kuin dokaamalla ja naimalla, mutta kivaa se on ainakin. Eihän sitä kaikkien liiallisuuksiin tarvitse mennä.

Yhdenyön jutut eivät edelleenkään kiinnosta minua, mutta "yhteisön paine" puristaa; kaikkein eniten minua ahdistaa se, että jos ja kun etsin naista ja asetan kriteeriksi "jakamattomuuden"(tottakai nyt useampiakin partnereita saa olla, mutta..), rajaan erittäin suuren osan porukasta pois.

Voisin kuvitella harjoittavani melko kylmiltäni seksiä jonkun kanssa jos molemmat osapuolet olisivat selviä(paria rentouttavaa jokseenkaan tuskin lasketaan); tämä edellyttäisi kuitenkin todellakin "hyvää kemiaa", mikä puolestaan tarkoittaisi sitä, että juttu tuskin jäisi yhteen yöhön. Mikään "koirailu" ei houkuttele(sen, joka ei tajua tuota termiä ei tarvitsekkaan tajuta ;) .

Onkohan muissakin maissa ihmisten pariutuminen niin baarivetoista kuin Suomessa?
-Epäilen, sillä suomalaiset ovat ainakin EU:n alkoholisoitunein kansa. Niinkuin joku sinkut-alueella sanoikin, Suomessa on perseestä olla (melkein)raitis sosiaalisesta näkökulmasta.

Olen kasvanut siinä uskossa, että teini-ikäisten seksuaalinen aktiivisuus on suurimmaksi osaksi kollektiivista harhaa ja poikien kohdalla tämä pitääkin varmasti paikkansa. Mutta jos muistelen lukiotovereitanikin, niin uskaltaisin väittää että myös melkein kaikki tytöt olivat neitsyitä; tyttö-/poikaystävä oli vain pienellä osalla luokkatovereistani(tai no luokatonhan lukio tätä nykyä on, mutta sama vuosikiintiö). Kukaan ei pahemmin ikinä selittänyt mitään baari-/teinihelvettijuttuja. 90% porukasta elämä oli samanlaista kuin itsellänikin; "elämän piirinä" vanhempien luona asuminen, koulunkäynti, harrastukset ja kaverit.

Olen jo ajat sitten ohittanut sen kehitysvaiheen, jolloin oli pakko "hankkia elämä"; minun ei tarvitse päteä kenellekään(viime vuosina ikäluokkani naurettavimpia edustajia ovat olleet juurikin ne "machot").

Yksinäisyys jäytää.. pakkaan kaiken energiani opiskeluun ja harrastuksiin; onneksi minulla on muutama hyvä kaveri, hekin neitsyitä suurimmaksi osaksi(jos neitsyys tämän ikäisenä on luuseriutta, niin niitä luusereitä on aika helvetin paljon). Seuran hakeminen netistä on aika pitkäpiimäistä hommaa; monet tytöt/naiset etsivät puolijumalia sitä kautta.

Olen turhautunut, mutta en ole "heittämässä kirvestä kaivoon"; en ole elämässäni muuten mitenkään "jäljessä" pääsin yliopistoon(eikä mikään huuhaa-tiede) heti kirjoitusten jälkeen, asun omillani ja inttikin on käyty. Kehitys jatkuu, eikä minusta saa tekemälläkään mitään "low-rent" yhdenillanrenttua; olen kiimainen, mutta en tunteeton.


Any lady for a gentleman?