Meillä on mieheni kanssa kova omakotitalokuume. Appi ja anoppi asuvat 60- luvulla rakennetussa, lähes alkuperäiskunnossa olevassa talossa, ja ovat sitä mieltä että meidän täytyy alkaa siitä remontoimaan itsellemme kotia. Ymmärsin mieheni kertomasta, että remontti pitäisi alkaa kun he vielä asuvat siinä, eli tekisimme kalliin remontin ja he jatkaisivat asumista niin pitkään kun kuntoa riittää. No olimme mieheni kanssa yhtä mieltä, että ei onnistu. Ja asuntojen katselu jatkuu.
Appiukko oli sanonut miehelleni, että ette kai te enää lainaa ota, kun kohta on velaton kolme h keittiö kerrostalossa. No se putki,ikkuna, keittiö, sauna ym. -pintaremontintekohan on täysin ilmaista lystiä.Ja tuskin me heiltä taloa lahjaksi saisimme, eihän sellainen ole edes mahdollista. Perintöverokin täytyy maksaa rahalla eikä oravannahoilla.
Mies enkä minäkään halua mitään jumalatonta riitaa vanhojen immeisten kanssa, mutta korpee tää tilanne!
Appiukko oli sanonut miehelleni, että ette kai te enää lainaa ota, kun kohta on velaton kolme h keittiö kerrostalossa. No se putki,ikkuna, keittiö, sauna ym. -pintaremontintekohan on täysin ilmaista lystiä.Ja tuskin me heiltä taloa lahjaksi saisimme, eihän sellainen ole edes mahdollista. Perintöverokin täytyy maksaa rahalla eikä oravannahoilla.
Mies enkä minäkään halua mitään jumalatonta riitaa vanhojen immeisten kanssa, mutta korpee tää tilanne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ette tietenkään ryhdy sellaiseen mitä ette halua ja piste.
On heidän ongelmansa jos heille ei sovi teidän suunnitelmat. Tehkää itse niin kuin parhaaksi näette ja hankkikaa just sellainen asunto kuin ITSE olette toivoneet ja suunnitelleet.
Kuka hullu rupeaa remontoimaan toisen omistamaa asuntoa, josta ei edes tiedä, saako sen sitten joskus käyttöönsä ja MIHIN HINTAAN.
Se henkinen "hinta" voi olla paljon korkeampi kuin rahallinen konsanaan.
parisuhdettanne, jos se nyt on kunnossa. Tuonkaltaista ajatusta on turha ajatella, siis että tekisitte remontin toisten taloon.
Eläkää elämäänne tässä hetkessä, tehkää itsenäisiä päätöksiä. Todellakin se henkinen "hinta" on mittaamattoman arvokas, rahalla sitä ei mitata.
Ajattelepa, jos rupeaisit remontoimaan appivanhempien kotia, kun he itse siellä vielä asuvat.
Suunnittelet väliseinien poistamisia, ikkunoiden suurentamista/pienentämistä, yläkerran portaat kierreportaiksi, olohuoneesta ovi suoraan patiolle, joka rakennetaan ruusupuskien päälle ja laatoitetaan kreikkalaisittain. Vaja pois ja asfaltti tilalle, siihen tulee skuossikenttä.
Keittiö toisen kulmaan taloa, kaikki huoneiden käytöt muutetaan, jne. Selostat tätä kaikkea ja huiskit käsilläsi laajoin kaarin suunnitelmia esitellesäsi.
Taitaisi mieli muilla muuttua.
äläkä remontoi toisen omaisuutta omalla rahallasi.
Jos tälläisen remontin tekisit, niin yhtäkkiä alkaa vaikkapa miehen sisko(jos sellaisia on) kiinnostumaan talosta. Ja kas kumma, kun siinä vaiheessa vanhukset muuttaa kerrostaloon vuokralle ja sisko perheineen taloon.
Meil sukumökkien kanssa vähäsen ongelmaa, Ketään ei haravointi ja muut hoitotyöt kiinnosta, mutta juhannuksena on kiva ottaa viina hienosti hoidetulla nurmikolla ja lämmittää saunaa toisten hakkaamilla haloilla.