Maanantaiaamuna puoli kahdeksan sohvamies lähti kotoaan Kontulasta ajelemaan kohti Petikkoa. Kehän liikenne sujui mutkattomasti. Auto oli uusi, vaimon, ja sohvamiehen mielestä sohvamiehelle liian pieni. Auto oli taloudellinen, helppo parkkeerata ja ympäristöystävällinen. Siis tyypillinen kaupunkilaisnaisten kärry, sohvamies ajatteli. Hän painoi hieman lisää kaasua.
Ennen liikkeen avautumista kaikki sohvamiehet rupattelivat kuulumisistaan taukotilassa, jossa oli kahvinkeitin, tyhjä keksipaketti ja paljon käytetty peili. Kammat sohvamiehillä törröttivät omissa pahvimukeissaan polvenkorkuisen jääkaapin päällä, ja joissa oli tussimerkintä siitä, kenen kuppi kyseessä kulloinkin oli. Samanlaisia merkintöjä löytyi myös pienellä pöydällä lojuvien kahvikuppien kyljistä.
Yhteen kuppiin oltiin kirjoitettu sana, Fucker. Toiseen sana, Moloaivo. Kolmanteen kuppiin ei oltu kirjoitettu mitään, vaan siihen oltiin sutaistu taiteellinen peniksenkuva. Neljännessä kupissa oli jokin matemaattinen tehtävä, joka alkoi miinusmerkillä. Sen funktio oli jäävä mysteeriksi, sillä kello tuli niin paljon, että ovi oli avattava ja ulkona jonottavat asiakkaat päästettävä sisään. Oli ilmapallopäivä.
Sohvamiehemme oli jäänyt ilman asiakasta, sillä muut olivat ehtineet noukkia pois omansa ennen häntä. Sohvamies oli tekevinään jotain tärkeää, ja siirteli papereita pinoihin ja oli lukevinaan niitä. Kymmenen minuutin toimettomuuden jälkeen hänen päivänsä valaistui: sisään asteli nainen, joka sulki sateenvarjonsa. Kumea humahdus oli äänimaailmassa täysin vieras. Jollain tavalla sohvamies rekisteröi äänen siihen pinoon tai naulakkoon, johon esimerkiksi hänen vaimonsa äänimaailma ei kuulunut. Sohvamiehen modernin ja ajan tasalla olevan vaimon äänimaailmassa vastaavan tilalla oli metallinen räpsähdys, joka ennakoi katastrofia, sohvamies mietti.
Nainen ovella katseli tilaa edessään hitaasti. Hän tuntui imevän siitä itseensä dataa, jota prosessoi päässään samaan aikaan. Hän oli jo käynnissä, sohvamies mietti kun asteli naista vastaan. Sohvamies oli omasta mielestään erittäin siisti mies. Hiukset oltiin hoideltu eilen ja parta toissapäivänä. rento myynti-look käärittyine paidanhihoineen oli kuin suoraan amerikkalaisesta myyntijargonista, jossa luotiin leppoisa tunnelma ja purettiin suoran kaupankäynnin perusaitoja, kuten varautuneisuutta ja epäluuloisuutta.
Kuitenkin naisen olemuksessa oli jotain häiritsevää. Ensinnäkin hän seisoi todella omituisella tavalla. Hän seisoi kahdella jalalla ja pysyi täysin liikkumattomana, ja vain kuunteli mitä sohvamiehellä oli asiaa. Lisäksi hänellä oli kammottava tapa katsoa ihmiseen sisään niin että tämä ei tiennyt minne paeta. Sohvamies oli puhunut jo vartin, eikä nainen ollut sanonut vielä sanaakaan. Hän vain piteli sateenvarjoaan kuin kävelykeppiä vasten lattiaa ja odotti. Mutta mitä hän odotti, sohvamies kyseli itseltään.
(hihitystä)
Ennen liikkeen avautumista kaikki sohvamiehet rupattelivat kuulumisistaan taukotilassa, jossa oli kahvinkeitin, tyhjä keksipaketti ja paljon käytetty peili. Kammat sohvamiehillä törröttivät omissa pahvimukeissaan polvenkorkuisen jääkaapin päällä, ja joissa oli tussimerkintä siitä, kenen kuppi kyseessä kulloinkin oli. Samanlaisia merkintöjä löytyi myös pienellä pöydällä lojuvien kahvikuppien kyljistä.
Yhteen kuppiin oltiin kirjoitettu sana, Fucker. Toiseen sana, Moloaivo. Kolmanteen kuppiin ei oltu kirjoitettu mitään, vaan siihen oltiin sutaistu taiteellinen peniksenkuva. Neljännessä kupissa oli jokin matemaattinen tehtävä, joka alkoi miinusmerkillä. Sen funktio oli jäävä mysteeriksi, sillä kello tuli niin paljon, että ovi oli avattava ja ulkona jonottavat asiakkaat päästettävä sisään. Oli ilmapallopäivä.
Sohvamiehemme oli jäänyt ilman asiakasta, sillä muut olivat ehtineet noukkia pois omansa ennen häntä. Sohvamies oli tekevinään jotain tärkeää, ja siirteli papereita pinoihin ja oli lukevinaan niitä. Kymmenen minuutin toimettomuuden jälkeen hänen päivänsä valaistui: sisään asteli nainen, joka sulki sateenvarjonsa. Kumea humahdus oli äänimaailmassa täysin vieras. Jollain tavalla sohvamies rekisteröi äänen siihen pinoon tai naulakkoon, johon esimerkiksi hänen vaimonsa äänimaailma ei kuulunut. Sohvamiehen modernin ja ajan tasalla olevan vaimon äänimaailmassa vastaavan tilalla oli metallinen räpsähdys, joka ennakoi katastrofia, sohvamies mietti.
Nainen ovella katseli tilaa edessään hitaasti. Hän tuntui imevän siitä itseensä dataa, jota prosessoi päässään samaan aikaan. Hän oli jo käynnissä, sohvamies mietti kun asteli naista vastaan. Sohvamies oli omasta mielestään erittäin siisti mies. Hiukset oltiin hoideltu eilen ja parta toissapäivänä. rento myynti-look käärittyine paidanhihoineen oli kuin suoraan amerikkalaisesta myyntijargonista, jossa luotiin leppoisa tunnelma ja purettiin suoran kaupankäynnin perusaitoja, kuten varautuneisuutta ja epäluuloisuutta.
Kuitenkin naisen olemuksessa oli jotain häiritsevää. Ensinnäkin hän seisoi todella omituisella tavalla. Hän seisoi kahdella jalalla ja pysyi täysin liikkumattomana, ja vain kuunteli mitä sohvamiehellä oli asiaa. Lisäksi hänellä oli kammottava tapa katsoa ihmiseen sisään niin että tämä ei tiennyt minne paeta. Sohvamies oli puhunut jo vartin, eikä nainen ollut sanonut vielä sanaakaan. Hän vain piteli sateenvarjoaan kuin kävelykeppiä vasten lattiaa ja odotti. Mutta mitä hän odotti, sohvamies kyseli itseltään.
(hihitystä)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oliko tuo semmoinen nainen joka ei ymmärrä selko suomea ja ei tervehtinyt takaisin niin sohvamies vois sanoa en myy sinulle mitään poistu moukka
Mjaa
En tiedä. Sohvamies pupattaa kuin papupata hänen edessään. Ehkä nainen ei saa suunvuoroa.
(hihitystä)
Sohvamies kysyi vain hyomenta mitä saisi olla ja muut asiakkaat katsoo naista joka ei puhu mitään ja muut myyjät sohvamiehelle että anna sen olla tyttö on bimbo ja kutsu vartiat taitaa bimbo olla huumeissa ja aikomus varastaa tai ryöstää liike sen silmätkään ei edes räpsähtele ne seisoo päässä
Silmät
Sohvamiehen myyntipuheen nuotti ja sisältö oli eräänlainen valmiiksi hioutunut kivenjärkäle, jota mannerjäätikkö oli pyöritellyt huonekaluliikkeessä satojatuhansia vuosia. Se oli valmis. Siinä ei ollut yhtään ylimääräistä kohtaa, rosoa tai reunamaa. Se oli aikojensa alussa paukahtanut irti emäkalliosta hirvittävässä paineessa, ja päätynyt satojen kilometrien päähän kotikonnuistaan. Sohvamies osasi messunsa kuin omat taskunsa. Liikkumatilaa tässä oli vähän, sillä aihe oli suhteellisen suppea. Ei kukaan jostain niinkin yksinkertaisesta asiasta tai artefaktista kuin sohva, voinut säätää loputtomiin. Sohvamies osasi ulkoa myyntipuheensa. Hän oli karsinut siitä turhat osat pois ja yksinkertaistanut sitä mahdollisimman ymmärrettäväksi. Yhtään sivistyssanaa siinä ei esiintynyt. Minkäänlaista lyriikkaa siinä ei ollut, eikä myöskään kirosanaa. Ei alkeellisintakaan. Sohvamiehen myyntipuhe oli täydellinen paketti kenelle tahansa. Sohvamies myy, ei jaarittele, sohvamies ajatteli.
Heteronormatiivisena sohvamiehenä sohvamies kuitenkin tunsi olevansa etäisesti pulassa edessä seisovan naisen silmien vuoksi. Nämä olivat hämmentävän suuret, kirkkaat ja silmiinpistävän vihreät. Hän oli kuin viidakko, pusikko tai koivikko, joka kylpi auringonvalossa. Hän oli kuin tammia kasvava, varjoisa ja pilkahteleva sysimetsä syvällä jossain linnunlaulussa ja perhosten leikissä. Naisen maisemassa ei ollut ainuttakaan ihmistä. Hänessä oli vain vehreyttä ja vehreyteen kuuluvaa elämää. Sohvamies tunsi, että hän kykeni kävelemään naisen sielunmaisemassa avojaloin, hypähdellen viileällä sammaleella jalat kosteina. Ilma ympärillä oli raikasta, niin raikasta, että sitä oli melkein rikollista pilata hengittämällä. Sohvamies tunsi jokaisen korren läsnäolon, ja tunsi jokaisen lehden liikkeen vienossa tuulessa. Hän oli löytänyt tervetulleen maailman asiakkaan silmistä, eikä hän päässyt enää siltä pois kuin vaivoin, haluamatta poistua.
(hihitystä)
Asiakkaan ominaisuudessa
Minulla on sellainen käsitys, että ihmisiltä sekoaa jokin oleellinen toimintamekanismi seurassani. Tämä tapahtuu vain lähietäisyydellä. Kauempaa katsottuna luulisin olevani varsin kutsuva, mutta lähietäisyydellä ihmisissä loksahtaa jokin vaihde väärään koloon ja he alkavat nilkuttaa ja yskiä. Sohvamieskin on nyt puhunut jo kohta tunnin. Tiedän tämän siitä, että hän puoli tuntia sitten aloitti myyntipuheensa uudelleen ja lopetti sen äsken - aloittaakseen sen jälleen alusta. Jos nyt katsahdan kellooni, hän putoaa takaisin maanpinnalle. Mutta en tee sitä vielä, sillä minulla ei ole mikään kiire mihinkään.
(hihitystä)
Kauempaa katsottuna
Sohvamiehen jumiuduttua omaan myyntipuheeseensa, aika kuitenkin harppoi eteenpäin. Muut sohvamiehet olivat saaneet jälleen provikat purkkiin ja käyskentelivät nyt jouten pitkin ajatusten hetteiköitä. Heidän asiakkaansa olivat poistuneet liikkeestä, joten kaiken tapahtuvan keskipiste alkoi siirtyi paikalla olevan naisen habitukseen. Hän vei tilaa.
On olemassa kahdenlaista ajattelua miehen päässä tämän suhteessa naiseen. Ensinnäkin on olemassa yleinen ja julkinen taso, jollaiseen jokainen on perehtynyt, joten en sitä ryhdy avaamaan tässä, koska se on täällä jo avattu ties kuinka monta kertaa, ja on kaikille tuttu.
Sen sijaan vien tämän syvemmälle, eli henkilökohtaiseen ajatteluun. Ihminen ei ilmaise ääneen, mitä hän esimerkiksi liikkeessä seisovasta naisesta ajattelee, vaan mitä hän ajattelee itse hiljaa itsekseen. Menkäämme siis yksityisyyden tuolle puolen.
Mies ei ajattele koskaan naista numeerisesti. Hän ei ajattele painoa, pituutta eikä kokoa. Ei koskaan. Hän katselee naiskauneutta ikään kuin lumoutuneena sen maagisesta vetovoimasta. Kaikenlainen täydellinen toiseus loistaa keskellä liiketilaa. On kuin olisi vain yksi suunta elämälle, ja se kulkisi paikalla olevan naiseuden portin läpi. Hän oli linkki ikuisuuteen, taivaaseen ja perille. Yksikään sohvamiehistä ei tässä poikennut toisestaan. He seisoivat yhtenä miehenä todellisuuden edessä, mutta puhuivat varsin kummallisia, karkeita ja jopa törkeitä lauseita naisesta tai naiseudesta. Tämä luultavasti siksi, että he eivät joutuisi myöntämään naiseuden ylivertaisuutta suhteessa mieheen. Sohvamiehet puhuivat asiakkaan takapuolesta ja rinnoista, mutta oikeastaan he puhuivat itsensä pussiin.
(naurua)
Sohvamiehen iltapuuhat
Kylvetettyään vauvan, sohvamies tuoksui kauttaaltaan vauvalta. Tällaisesta pienestä ihmisestä jää iholle tuoksu, jonka aiemmin päivällä liikkeeseen ilmestynyt naisasiakas oli sohvamiehestä tunnistanut. Se oli avannut rullaverhon sohvamiehen maailmaan ja todellisuuteen. Äkkiä oli niin, että asiakas aivan vapaasti ja esteettä tutkiskeli sohvamiehen todellisuutta ja elämää, pientä perhettä ja modernia vaimoa heidän kerrostaloasunnossa. Hän istui heidän kanssaan sohvalla ja katseli televisiota, hän valvoi heidän vuoteensa vierellä, piteli sylissään heidän lastaan kun tämä itki vatsakipuja ja matkusti heidän kanssaan Tallinnaan lomalle. Äkkiä oli niin, että naisasiakas tunsi heidän kaikki murheensa, itki heidän itkunsa ja nauroi mukana heidän ilossa ja onnessa.
(hihitystä)
Istahdin uudelle sohvalleni. Se on hieman liioitellun jämäkkä ollessaan uusi ja kokematon. Se on tahraton ja tuoksuu vahvasti uudehkolle värjäykselle, sekä heikosti kuivalle puulle. Tässä se nyt on. Se kannettiin sisään kahden kuljetusliikkeen työntekijän toimesta, kasattiin ja valmiiksi hyväksyttiin.
Kasaajat ihmettelivät kissaani. Tämä istui korituolissa tyynyllään ja katseli kiinnostuneena, mitä hänelle seuraavaksi tarjottaisiin tuhottavaksi.
(hirn)
Sohvamies naputteli vaimonsa auton rattia käyntikortilla. Kortti oltiin ojennettu hänelle huonekaluliikkeessä, ja sen oli ojentanut sohvamiehelle vihreäsilmäinen nainen kaupanteon päätteeksi.
Sohvamies oli parkkeerannut vaimonsa auton tuntemattoman kerrostalon eteen kadulle, eikä tiennyt pitikö parkkeeraamisesta maksaa vai ei. Kello oli kahdeksan illalla. Ehkä piti, ehkä ei. Jos hän saisi parkkisakot, niin jäisi kirjallinen todiste siitä, että hän oli ollut täällä, eikä siellä, minne oli vaimolleen sanonut menevänsä. Sellainen oli huono juttu. Ja jos parkkimittarista haki lipukkeen, niin täytyi muistaa hävittää, tuhota se. Vaikka syödä se.
Kaikenlaisista juoksevista ongelmista huolimatta hän oli ollut koko päivän kiinnostunut vihreäsilmäisestä naisesta, joka oli liikauttanut jotain oleellista sohvamiehen sisikunnassa. Nainen oli ollut kuin hiljainen taifuuni, tai kuiskauksen kaltainen tsunami, kun oli ryöpsähtänyt sohvamiehen hallittuun maailmankäsitykseen. Vihreäsilmäinen nainen ei ollut lainkaan sohvamiehen vaimon kaltainen, vaan salaperäinen, sietämättömän eroottinen ja ällistyttävän kaunis. Hän oli huumaava. Hän oli kuin kynttilä.
Hän oli kyllä vanhempi kuin eukko, sohvamies tuumi. Katu oli hiljainen ja synkkä.
(naurua)
Briljantti idea
Sohvamies kieriskeli autonpenkillä osaamatta tehdä ratkaisua suuntaan tai toiseen. Lopulta hän päätti kysyä Suomi24:n sinkkupalstalta neuvoa.
(hihitystä)
HAH! Arvasin jo lukemisen ensimetreillä, kenen tuotoksia on. Ihan hyvää kirjoitusta, mutta pyri vähentämään ns. yksityiskohtia. Mielikuvitusta sinulla kuitenkin melkein yhtälaisesti Timpan kanssa.
JK
Donna on vaihtunut Ullaksi.
Uh
Rakastan yksityiskohtia. Kuinka jostain rakastamastaan voisi luopua?
(hihitystä)