"Nelikymppisen perheenhenkilön maailma on oman napansa ympärille kääriytynyt umpio, josta puuttuu nuoruuden innokkuus ja yrittäminen, mutta myös iän tuoma sivistys."
https://ylioppilaslehti.fi/2021/05/pakina-ylioppilaslehden-kulttuurisotakirjeenvaihtaja-soluttautui-nelikymppisten-uraihmisten-facebookiin-ja-naki-kauhistuttavia-asioita/
https://ylioppilaslehti.fi/2021/05/pakina-ylioppilaslehden-kulttuurisotakirjeenvaihtaja-soluttautui-nelikymppisten-uraihmisten-facebookiin-ja-naki-kauhistuttavia-asioita/
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juurikin näin
Mä en ole oikein koskaan tajunnut sitä perimmäisintä ja aidointa vaikutinta, joka sitten lähettää nelikymppisen tällaiseen syöksykierteeseen. Olen hakenut syitä todella kaukaa, kuten esmes väestön lukumäärän lisäämisestä ja veronkantopohjan vahvistamisesta. Eihän kukaan järjellinen nyt mene ja nai itseään ja päätään paksuksi nelikymppisenä.
(hihitystä)
Kulttuurimarxistit vastustavat normaalia perhe-elämää
Hmm, mitä sitten sen nelikymppisen tulisi tehdä jotain sellaista jota ei olisi jo kokenut 20 tai 30 kymppisenä:)
Ehkä jotain uutta on jo hyvä kokea? Vaikka sitten se minäkeskeisyys jälkikasvun ja vaimon tulevaisuuden vuoksi, jopa sillä huonolla itsetunnolla varustettuna?
AV
Kyllä nelikymppisenä pitää olla jo vaari/mummo, tai on epäonnistuja.
Ei niin nuorena, aika harva on niin nuorena isovanhempi.
Niin. Oma esikoiseni syntyi, kun olin 23 ja äitinsä 26.
Todellisuus on vielä pahempaa ja tulevaisuuden milleniaaleilla vain vielä huonompaa. Kun olisikin palkka 6700 €/kk. Nykyaikana palkkasi jämähtää 2-3k euroon, eikä ylenemismahdollisuuksia ole lainkaan koska ylennykset jaetaan sukulais ja kaverisuhteilla.
Kun aloitit firmassa työtäsi teki vielä kolme henkilöä, mutta kaksi muuta putosi burnouttien ja potkujen jälkeen pois. Ahkerana ja ylitunnollisena teet toki kolmen ihmisen työt, mutta palkkasi ei tästä kasva. Työt on mitoitettu niin, että jos kukaan ei sairastu, pidä lomaa tai laitteet mene rikki selviät juuri ja juuri. Käytännössä siis sammuttelet jatkuvasti tulipaloja, eikä koskaan tunnu olevan sitä normaalia tai seesteistä hetkeä.
Kun poikkeuksena sitten pystytkin keskittymään yhteen asiaan, tunnet siitä suurta häpeää ja syyllisyyttä, ettet multitaskaakaan viittä asiaa yhtäaikaa. Kaihoten muistelet, kuinka saatoit inhoita koulua vaikka siellä et koskaan joutunut multitaskaamaan. Nyt opiskelet uudet asiat työnantajat vaatimissa webinaareissa ottaen samalla vastaan työpuheluita ja kiireisiä tehtäviä, koska kukaan muukaan ei niitä ota, mikä tekee webinaarista vain ylimääräisen vaikeustason normaaliin työhösi.
Viikonloput ja kesälomat eivät tietenkään riitä palautumiseen. Huomaat olevasi umpikujatyöpaikassa alipalkattuna, aliarvostettuna ja ylityöllistettynä. Kun muut siirtyvät koronan vuoksi etätöihin, etätyöt ovatkin sinulta kiellettyjä. Tämä tietysti lisää työmäärääsi, koska olet tällöin ainoa aina tavoitettavissa oleva työntekijä. Samaan aikaan pomosi laittaa facebookkiin kuinka kivaa on etätöissä grillata kesämökillä. Kun vaatimalla vaadit oikeutta etätöihin itsellisikin, pomosi järjestää sinulle etäpäiviksi asiakaskäyntejä, joita et ole koskaan aiemmin joutunut tekemään. Vähin äänin unohdat etätyöt.
Lopulta tajuat ettet ole enää vuosiin rakastanut elämää vaan vihaat sitä. Ainoa syy että olet ylipäänsä elossa, on että olet sietänyt ja kestänyt tätä paskaa, kun muut putosivat burnoutin vuoksi. Huokaus, milleniaali kirjoittamassa pumpulintäyteisestä elämästä.
Mjoo
Olin juurikin veistelemässä jotain empaattista tämän hienon ajankuvauksen vastineeksi, kunnes ymmärsin kirjoittajan olevan töissä täällä.
(hirn)
Näinpä.on paha uida vastavirtaan.kun se ulkonäkö tai se ikä tai se maine tai se varallisuus. Omapahan on ansasi.
Olen ollut aikaa sitten nelikymppinen perhehenkilö. Jutusta tuli mieleeni, ettei kirjoittaja ole oikeasti perehtynyt perhe-elämään yhtikäs yhtään. Nolla pistettä, zero points kirjoitukselle 👎👇.
- Sheena