Ongelmana siis viikottain ja välillä päivittäin vaivaavat dissosiaatiot, jotka erityisen hankalia juurikin tavatessani kumppaniani. Siis että etenkin kaikenlainen seksuaalisuuteen liittyvä voi saada aikaan pahoja paniikki- ja dissosiaatio ”kohtauksia”, mutta myös muunlaiset asiat enkä oikein aina edes tiedä mikä sen tarkalleen ottaen laukaisee. Välillä menen pitkiä aikoja ikäänkuin silmät ummessa näiden asioiden suhteen mikä on toisaalta helpompaa, mutta tuntuu että olen kunnolla herännyt tähän vasta tässä hiljattain että miten kujalla olen vähän väliä. No sitten mitä tulee kumppaniin niin hän on onneksi luotettava ihminen jonka seurassa on turvallista olla, niin että tämä ei missään nimessä johdu hänestä millään tavalla. Mietin vain, onko muita pariskuntia joilla olisi vastaavanlaisia ongelmia ja miten olette ratkoneet niitä? En halua missään tapauksessa olla taakkana tai jotenkin ”heikko” ja suoraan sanottuna vihaan itseäni näiden juttujen takia. Samalla tuntuu, että tekisi mieli kostaa ihmisille, jotka tämän ovat aiheuttaneet. Äh, en oikein osaa pukea sanoiksi mutta onpahan vaan toivoton olo juuri nyt. Tänään mennyt koko päivä enemmän tai vähemmän dissoissa. Pitäisi alkaa tekemään koulujuttuja ja siivoamaan, niin makaan vain lattialla ja tuijotan kattoon. Tuntuu että jotakin pitäisi tehdä toisin jotta pystyisi elämään sujuvampaa arkea ja hoitamaan parisuhdetta paremmin. Voiko tätä mitenkään estää tai lievittää ettei näitä tulisi? Tai miten saisi nämä menemään nopeammin ohi? Onko ylipäätään parisuhde mahdollinen vai estääkö tämän tasoinen ”häiriö” läheisemmät ihmissuhteet? Olen tottunut siihen että ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä pysyvät jossain kaukana. Silloin välttyy kai suuremmilta tunteilta tai ikäänkuin aidolta läheisyydeltä. Mikä osaltaan ehkä auttanut selviytymään tämän kanssa. Kun kukaan ei herätä sen isompia tunteita ja ei kiinnosta mitä muut ajattelevat, sitä elelee ikäänkuin kuplassa. Vaikea selittää…Mutta nyt vain jotenkin super ahdistavaa.
Dissosiaatiot ja parisuhde
Anonyymi
2516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Dissosiaatio johtuu poikkeavasta PCP-ligandien aktivoitumisesta. PCP:iden aktivoituminen johtaa siihen että psyyke häipyy kauas kehosta, kokemuksista, tuntemuksista jne. omaan sisäiseen maailmaan. Avainsanana Sigma-ligandit. Eräänlainen kyky joka useimmilta puuttuu. Näe positiiviset puolet.
Itse kärsin dissosiaatioista ja todellakaan en pysty näkemään siinä mitään positiivista enkä löytämään mitään myönteistä.
Kun mieli pyrkii dissosiaation avulla suojautumaan ylivoimaisen raskailta kokemuksilta tai siis niiden jättämistä muistoista ei se todellakaan ole mitenkään kivaa.
Minulla on myös muistikatkoksia ja ajan "hukkaamista". Minulta saattaa hukkua muistita kokonaan tuntejakin eikä minulla ole harmainta aavistusta mitä olen tehnyt.
Minulle on kuitenkin sanottu ettei kukaan ole huomannut mitään erikoista, olen toiminut normaalisti. En vain ole jotenkin ollut tietoisesti "mukana" vaikka olenkin suorittanut asioita normaalisti.
Minua vaivaa todella tämä. Toinen iso asia on kahtia jakautuminen. Olen tässä ja olen itseni ulkopuolella, lasiseinän takana kuten sitä kuvaan. Paikalla oleva minä elää ja toimii, se toinen tarkkailee sieltä sumun tai lasin takaa.
Olen aloittamassa traumaterapiaa. Aikaisemmin käynyt muilla terapeuteilla mutta heillä ei ole ollut ammattitaitoa trauman käsittelyssä.
Tätä voin suositella.