Taloudellisen edun tavoittelu suhteessa

Isäni löysi eron jälkeen toisen naisen joka toden totta halusi vain isäni rahoja ja isä oli vielä muistisairas viimeiset kymmenen vuotta, kuoli alzhaimeriin, rikospoliisi hommiin testamentin väärentämisestä ja siitä aineisto syyttäjälle, näitä kusipäitä riittää.

Tuliko jotenkin yllätyksenä. Eikö tuo ole ihan normaalia suomimies-ulkkarinainen -suhteissa, siksihän naiset tänne pyrkii. Win-win, joku sanoisi.

No tuota, eipä kukaan mitään tarkkaa määrää voi sanoa, kuinka "tavallista" tämä on mutta sen verran maailmaa olen kiertanyt, että Aasiassa tämä on ihan normaalia eli avioliitolla tavoitellaan taloudellista varautta; tunteilla ei niinkään ole väliä. Meillä länsimaalaisilla taas ajattelumalli on se, että mennään rakkaudesta naimisiin ja se on ainoa oikea. Maailmanlaajuisesti ei ehkä kuitenkaan tuota käsitetä "oikeaksi"

Jokainen toki saa itse määritellä mitä avioliitolta haluaa; siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista.

Olin joitain vuosia sitten seksisuhteessa itseäni selvästi nuoremman naisen kanssa. Molemmille oli selvää, että kyseessä ei ole seurustelu, vaan yhteinen hauskanpito. Sain vahingossa tietää, että hän aikoo hankkiutua minun avullani raskaaksi ja vaatia sitten huomattavia elatusmaksuja. Hän tietysti tiesi, että olen keskivertoa huomattavasti varakkaampi. Sitä hän ei vaan tiennyt, että en pysty saamaan jälkeläisiä. Lopetin hänen kanssaan kaiken touhuilun kun tapasin nykyisen naisystäväni.

Taloudellisen edun tavoittelijoita on paljon, törmännyt joihinkin naisiin jotka olivat miehen kanssa vain rahan takia, seksiä naiset antoi sen takia että mies antaa rahaa mihin nainen tahtoo muu olikin sitten vain "kulissia", kukin tavallaan mutta minä lemppaisin naisen jos tuollaista ilmenisi vaan koskaan en ole ollut rikas mutta rahaa on ollut ja tulen perimään ihan sievoisen summan vielä, avopuolisoni tietää sen mutta olen sanonut että perintöä käytetään yhteiseen hyvään ja arkeen.

Yleensähän naisia kiinnostaa miehessä eniten ulkonäkö ja rahat?

Joillekin se on ihan allumetreillä ihan selvää että mies elättää ja nainen hoitaa kodin. Monelle se sopii hyvin ja moni haluaakin tällaisen suhteen. Joillekin se ei ole rasite vaan haluavat elättää rakastamaansa naista.

Sitten on niitä joille raha on kaikki kaikessa ja haluaa puolittaa kaikki menot sentilleen. Ja pitää ostaa aina halvempaa juustoa ja halvinta sitä ja tätä ja jos toinen haluaa kalliimman juuston hän maksaa erotuksen.

Sitten on näiden välimaastoa missä useimmat saattaa elää. Paitsi jos on ruuhkavuodet ja toinen hoitaa kotona lapset niin tottakai toinen on maksajana asumisesta ja muista menoista ja toinen osallistuu minkä voi.

Rehellisesti itse haluaisin suhteen missä molemmat on omavaraisia. Ihanaa olisi jos toinen maksaisi menot (asumisen/laskut) ja itse voisi maksaa vaikka lomat ja muut, mutta Suomessa se ei tule tapahtumaan koska täällä se ei ole jollain tapaa hyväksyttävää.

Entisessä avioliitossa meillä oli yhteinen tili johon meni palkat, kaikki oli yhteistä, koin sen hyvänä.
Nykyisessä aviotiitossa meillä on avioehto, ei ole sellaista yhteen kuulumisen tunnetta, mutta näillä mennään. Puoliso vaati avioehdon.

Tunnustaudun hyväksikäyttäjäksi.
Avioituessamme vaimoni oli säännöllisessä kokoaikaisessa työssä ja hänellä oli säästöjä.

Minulla ei ollut muuta kuin velkaa ja vähän vaatteita mutta nekin huonokuntoisia.
Kehnous koski myös alusvaatteita.

Näillä eväillä aloimme rakentamaan yhteistä elämää.

Ensimmäisen menopelini, käytetyn fillarin, 400 mk, ostin omilla tienesteilläni mutta vuoden liiton jälkeen ostettu, käytetty auto verotti vaimoni säästöjä.