kokemuksia yhteen palaamisesta

Joka on kerran pettänyt, pettää toisenkin kerran. Älä usko ja luota. On niitä vielä maailmassa uskollisiakin. Anna mennä, jos on mennäkseen. Rakkaus on kuin elohopea, kun pidät sen avoimella kämmenellä se pysyy, jos puserrat käden nyrkkiin se valuu pois.

Ensin tuntui, että selvisimme. meni, vuosi, toinen ja enemmänkin.
Minun ajatuksissani ei ollut MINÄ tai SINÄ, vaan aina yhdessä ME.
Minä panostin että voisin unohtaa kokemani iskun.

Liki 7v. panostin MEIHIN ja sitten hän löysi taas toisen naisen.
Kerran vieraan makuun päässyt ylittää kynnyksen helpoimmin.
Silti hän halusi asua minun kanssani, sanojensa mukaan.
Silti hän rakastaa oikeasti vain minua koska olen näyttänyt kuinka selvitä myötä- ja vastoinkäymisissä.

Nyt se vain ei enää mennyt läpi, tuo vuodatus. Pakkasin miehen tavarat hänen ollessaan töissä ja nostin pihalle.
Varmuusketjun laitoin päälle ja vaadin pudottamaan avaimen postiluukkuun.
Vasta sitten hän saisi soittaa minulle ja juttelisimme puhelimessa VAIN käytännön asiat, mutta jos yrittää tunteilla, suljen puhelimen.

Luulenpa, että ei vieläkään ymmärtänyt tekoaan.

Omakokemukseni on ettei kannata.
Jäi kiinni kun kuulin hänen soittavan toiselle "rakastan sinua" puhelua.Mies ei edes myöntänyt asiaa,vaikka kaiken ominkorvin kuulin.Olimme jonkinaikaa erossa ja palasimme uudelleen yhteen.Missään vaiheessa en osannut kokonaan kumminkaan asiaa unohtaa...epäilin kaikkia ylimääräisiä menoja aina.Tosin epäilykseni ei ollut turha,sillä paljastui uusi nainen ja ero oli sillä kertaa lopullinen.

Ihminen on arvokas sellaisenaan pettää tai ei. Käytäntö on eri. Vaikka kuinka kunnioittasi, rakastaisi jne. se ei estä sitä, että pettäminen sattuu: Ketä enemmän ketä vähemmän. Suhde voi onnistua vain silloin, kun itse on sisäistänyt ajatuksen, että pettäminen ON AINA mahdollista. Niinkuin se oikeasti on eikä vain niiden kohdalla, jotka ovat ennenkin pettäneet.

Esimerkki: Seurustelin hyvin nuorena miehen (jos 18-vuotiasta voi sanoa mieheksi...) kanssa, jolla oli taipumus kerätä itselleen suhteita mielenkiintoisista naisista. Suhteet kestivät yhdestä illasta/yöstä kuukausiinkin. Vaikka tunsin jostain kumman syystä olevani "number one" niin minun oli mahdotonta kuvitella tulevaisuutta miehen kanssa. Ihailen, arvostan ja kunnioitan silti edelleen miestä. Minusta oli myös ehdottoman hyvä, että hän kertoi minulle näistä tavoistaan ja tuntemuksistaan. Olemme pitäneet yhteyttä eromme jälkeenkin; jo 25 vuotta.

Sanoit, että mies olisi sinulle se oikea, mutta onko hän sopivin?

Mulla on jokseenkin sama tilanne. ensimmäinen petetyksi tuleminen sattui eniten ja tuntui silloin että mies katui sitä myös eniten.. puolentoista vuoden seurustelun jälkeen mies löysi taas uuden ja erottiin. oltiin erossa puoli vuotta ja palattiin yhteen. se taas päättyi siihen että mies löysi uuden. se juttu ei ollut vakava.

mutta kaikista typerintä tässä on että ollaan jälleen yhdessä. suhde on nyt kestäny kuukauden ja menee ihan hyvin. MUTTA mä nään painajaisia pettämisistä tosi usein. välillä tuntuu että hukun tähän kaikkeen. Yritän puolustella miehen pettämistä ja ajatella että jos kaikki menis hyvin ja oikein niin me perustetaan perhe jne. Se on sanonut mulle että mä olen sellainen nainen kenen kanssa se haluais olla ja laittaa taloa ja tehdä lapsia. Mä haluan uskoa, mutta ei tää helppoa ole.

Eikä sullakaan tule olemaan. mutta kyllä se voi onnistua. Riski on iso eikä haavat parane koskaan täysin. Mut mä aina ajattelen, et jos eroan nyt niin en koskaan saa tietää miten tässä ois käyny. Ja haluan näyttää koko maailmalle että me onnistutaan yhdessä. Itsekin olen tehnyt virheitä ja joskus kannattaa antaa anteeksi. Lopullisen päätöksen teet sinä ja myös sinä kannat päätöksesi seurauksen.

Voimia jaksaa :)

Mun kokemukseni on, että ei kannata jatkaa.
Olin 3,5 vuotta miehen kanssa, joka osoittautui ns. mahdottomaksi tapaukseksi. Vaikka kuinka häntä rakastin, seksi oli ihanaa ja kaikin puolin tuntui menevän hyvin, hän petti silti. Palasimme yhteen muutaman kerran, annoin anteeksi ja taas annoin anteeksi. Enää en jaksa, enkä halua. Olen tajunnut, että sellainen luonne ei koskaan muutu. Aina tulee uusia houkutuksia ja aina löytyy parempi. Kiusasin itseäni aivan turhaan ja ihan liian kauan!!!!!!!!!

Kiitti, et noin moni oli jaksanu jakaa kokemuksiaan. Tää on niin hirveetä, kun järki ja tunteet taistelee vastakkain. :(

mut vahvistitte kyllä teksteillänne väitettä, et kun pettää kerran, pettää toistekkin. Ite sitä vaan haluis uskoo, et mies ois tajunnu jotain oleellista erotessa ja muuttais tapojaan. mut turha toivo kai.

Enkä mä sille oo ees juuri tällaisista tunteista antanu mitään ilmi. Oon antanu ymmärtää, et se on ex, ja exänä pysyy. On vaan niin sydäntä raastavaa, kun tietää sen tunteista. ja kun se ottaa yhteyttä, yrittää olla kylmä ja ankee.

Mut mietin tänään tän asian toisinpäin; mitä jos itse oisin tehnyt jotain tuollaista. En ainakaan silloin rakastaisi ja kunnioittaisi miestä niin, että tuntisin suhteen todella tärkeäksi..

Minun mieheni petti minua ja jätti suhteemmekin taakseen noin 3-vuotta sitten. Fyysistä pettämistä ei ilmeisesti tapahtunut, mutta henkistä salailua ja pettämistä kyllä!
Me palasimme yhteen ja raskas taival oli edessä. Yhtä itkua kokonainen vuosi ja asioiden selvittelyä. Joka ilta itkin ja joka päivä ne menneet asiat kaivettiin esiin ja selvitettiin uudelleen...! No työ kannatti. Nyt on siis noin 3vuotta erosta ja olemme edelleen yhdessä. Kumpppanini ei ole pettänyt minua uudestaan eikä pettänyt luottamustanikaan millään tavalla. Hän on ainakin ottanut opiksensa. tietysti tulevasta ei koskaan tiedä, eikä kuulukkaan tietää, mutta tämän edellisen mokansa mieheni todella katui ja muutti tapansa. Eli seon mahdollista! Mutta minä ainakin päätin, että toista kerta en miestäni takaisin ota! Eli se yksi anteeksi annettava virhe on tehty!

Niin. Siinä kävi niin että mies petti minua exänsä kanssa kun olimme vasta seurustelleet 2kk. Hänen exänsä ilmoitti asiasta minulle pilkallisesti ja vahingoniloisesti. Me erosimme ja olin täysin murtunut. Eniten minua satutti se että hän oli ennen suhdettamme ollut ystäväni ja silti voinut tehdä minulle jotain näin kamalaa.

Mies kuitenkin otti minuun yhteyttä muutaman päivän päästä erosta ja aneli minua antamaan hänelle tilaisuuden näyttää olevansa vielä luottamuksen arvoinen. Jokin kumma voima sai minut myöntymään vaikka vihaisin itseäni sen vuoksi KAUAN. Se itseinho oli jotenkin niin voimakasta, tunsin olevani kuin mikäkin lammas. Kaikesta epäilin, halusin kuulla selvityksen tapahtumista uudelleen ja uudelleen, olin vainoharhainen, takertuva ja pistin hänet tosiaan lujille. Mutta mies halusi olla kanssani.

Nyt kuin noista tapahtumista on jo kohta kolme vuotta olemme onnellisempia kuin koskaan. Menimme vuosi sitten naimisiin ja en ole mitään noista edellä mainitsemistani asioista. Sen olen oppinut kuitenkin että vaikka luotan häneen nyt, tässä hetkessä, en ikinä halua vannoa tulevaisuuden nimeen että olisimme ikuisesti yhdessä. Mutta nämä ovat tapauskohtaisia. Meille kaiken kärsimyksen jälkeen aukeni suuri onni.

Voimia!

jos tosiaan uskot et asiat on noin. Jos teillä kummallakin jatkohaluja ja kaduttaa, niin voi se onnistua. Suhde voi jopa parantua tollaisen jälkeen. MUTTA se vaatii teiltä ihan älyttömästi. Tuskaa ja vääntämistä se tulee olemaan ja ulkopuolisten kommentteihin ja paheksuntaankin kannattaa varautua.. mut se on teidän kahden välinen asia, eikä sitä muut ymmärrä. Petetyllä pitää olla mieletön voima antaa anteeks ja unohtaa. Pitää olla uskoa ja luottoa jatkoon ja uskollisuuteen. pettäjällä pitää olla pitkä pinna, nöyryyttä ja mieletön halu olla petetyn kanssa. jatkaminen ei tuu oleen helppoo.

Mut jos haluatte kumpikin jatkaa. jos näin kuukausienkaan jälkeen ette voi kuvitellakaan olevanne muiden kans ja ette voi unohtaa toisianne antakaa mahdollisuus vielä!:) kadutte muuten myöhemmin..

Ja jos yksin ette jaksa, hakekaa ammattiapua. ulkopuoliselle juttelu voi kummasti selventää tilannetta ja auttaa eteenpäin.

Mokia sattuu aina, ja etenkin jos ootte nuoria tulee monesti todellakin vaan tehtyy ajattelemattomuuksia. ei sen takia tartte menettää rakastaan.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille..:)