Miehen perhe/suku ei hyväksy

Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa jo yli 6 vuotta. Ikää hänellä on nyt 25 ja itsellä 24. Alkusuhteen jälkeen alkoi tulla varsin selväksi etten ole toivottu henkilö miehen puolisoksi. Välit on huonot erityisesti miehen äitiin mutta myös isänsä ja sisaruksensa ovat olleet etäisiä aina eivätkä ole puhuneet. Se alkoi piilovittuilulla miehen vanhempien luona käydessä. Aluksi mies ei nähnyt sitä ollenkaan ja puolusteli heitä mutta myöhemmin hän myönsi tilanteen itsekin ja asettui puolelleni. Syitä miksi en kelpaa voi vain arvailla mutta epäilen että minä ja perheeni eivät ole tarpeeksi korkeassa asemassa. Olen vain amkissa kun miehen suvussa arvostetaan akateemisuutta ja korkeaa asemaa. Ihannoidaan myös kauneutta, pituutta ja hoikkuutta ja itse taas olen lyhyempi enkä mitenkään hoikka vaikken lihavakaan. Tämäkin saattaa olla syynä etten ole heidän mielestään riittävän hyvä miehelle.

Myös miestä on arvosteltu suvustaan kun lopetti yliopistossa ja siirtyi ammattikoulu ammattiin. Mies kertomansa mukaan meni opiskelemaan painostettuna ja minun tukemanani uskalsi valita työn ja reitin jota haluaa tehdä.

Nykyään mietimme mieheni kanssa naimisiin menoa ja lasten tekoa. Miehen suku on vanhoillista jossa suuret juhlat ovat itsestäänselvyys ja se olikin kaikille katastrofi kun ilmoitimme ettemme pidä juhlia vaan haluamme vain mennä maistraatissa avioon. Tämä on miehen perheen ja suvun mukaan häpeällistä ja olen saanut vastaikään myös soiton miehen äidiltä jossa hän syytteli minua siitä että vein poikansa väärille teille kuten painostin häntä lopettamaan opiskelun vaikka se oli miehen oma tahto. Olen kuulemma suvun pilaaja kun takiani eivät saa viettää poikansa häitä ja lapsetkin teemme liian aikaisin ja pilaan mieheni elämän. Vaikka mies haluaa olla kanssani ja hänkin haluaa ilman suuria juhlia naimisiin ja tehdä lapsia. Tätä ei miehen suku ymmärrä vaan minusta on tehty musta lammas kaikkeen. Kuulemma takiani poikansa elämästä ei tullut sellaista kuin pitäisi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hänen äitinsä näin suoraan sanoi ja johtui varmaan kun poikansa kertoi kesällä ettei hääjuhlia ole ja kohta teemme lapsia.

Harmittaa suunnattomasti että myös miehen välit sukuunsa ja perheeseensä ovat viilenneet. Itse en tapaa heitä kuin pakon edessä eikä mieskään jaksa usein tavata yksinkään kun kuulee vain arvostelua minusta ja valinnoistaan. Suvussaan voivotellaan että voi harmi miten kävi hänelle nyt näin ja varmasti minua joka perheessä suvussaan syytellään.

Miehellä on erittäin lämpimät välit perheeseeni ja kyläillessä välillä tuntuu kuin olisi kuulunut aina perheeseen. Alusta asti hyvin otettiin vastaan. Onkin todella harmi ettei sama tilanne ole miehen perheen kanssa. On todella raskasta elää kun koko sukunsa vihaa minua vaikka mitään en ole kenellekkään tehnyt ikinä. En vain ole tarpeeksi hyvä ilmeisesti. Asia huolettaa myös lasten kannalta tuleeko heillä ikinä olemaan yhteyksiä miehen perheeseen ja hyväksytäänkö heitäkään. Jos ei niin miten senkin selittää.

Loppuun mainittakoon vielä että miehen kaksi siskoa niin heidän miehiään ylistetään ja on toivotettu tervetulleeksi sukuun ja puhutaan siihen sävyyn että ovat mahtavia kun taas minua arvostellaan. Koulutus näillä miehillä on myös amk kuten minullakin mutta ilmeisesti se ei haittaa heidän kohdallaan mutta haittaa minun kohdallani. Kun vain tietäisin syyn miksi näin on. Välillä myös tunnen syyllisyyttä että takiani miehenkin välit perheeseen ja sukuun viilenneet. Toisaalta mieskin sanonut että tuntuu paremmalta kun ei tarvitse tekemisissä olla.