Olen meistä kolmesta se nuorimmainen veli ja minulla on isoveli ja isosisko. Lapsina ja teininä oltiin läheisiä mutta aikuisena tilanne on muuttunut.
Itse menin lukion jälkeen ammattikorkeaan mutta keskeytin jo vuoden jälkeen kun ei kiinnostanut. Menin ammattikouluun ja kesätöiden kautta sain myös vakituisen työpaikan jossa tienaan duunariksi todella hyvää palkkaa ja työ on helppoa. Puolisoni kanssa oltu yhdessä lukion alusta ja oltu jo kohta 10 vuotta yhdessä. Ikää siis minulla nyt 25. Ollaan naimisissa ja odotetaan ensimmäistä lasta.
Molemmat isosisarukset opiskelevat yliopistossa kun pääsivät sisään usean yrityksen jälkeen ja jotenkin tuntuu etteivät he nauti siitä. Myös vanhemmat käyneet toinen yliopiston toinen amkin. Veli ei ole seurustellut koskaan ja siskolla on ollut kolmekin miestä mutta kaikki kariutuneet.
Valittavat minulle siitä kuinka olen päässyt elämässä helpolla ja saanut kaiken valmiina. Työpaikka on tullut liukuhihnalla ja puolisokin osui hyvä kohdalle jo nuorena ja sisko valittaa että vain paskoja miehiä hänellä ollut ja veli valittaa ettei kukaan kiinnostu. Ei kyllä tee mitään edes sen eteen että kiinnostuisi jos rehellisiä ollaan eikä ole tehnytkään että voi syyttää itseäänkin. Myös olen kuullut ainakin siskon valittavan että olisi hänellekkin helppo elämä kelvannut mutta pelkäsi ettei häntä hyväksytä jos ei tähtää korkealle ja elämä on kuulemma vitun köyhää ja rankkaa. Nyt sitten on pettynyt kun itse uskalsin valita amiksen ja minut on hyväksytty silti vaikken tähdännyt korkealle.
Ikään kuin se olisi minun syy että heillä ei ole ammattia, puolisoa eikä omaisuutta ja että ovat valinneet elämänpolkunsa. Jos jotain ikävyyksiä joskus koen niin sanovat ettei minulla ole oikeutta valittaa kun olen päässyt helpolla aina. Jotenkin tuntuu että ovat hyvinkin kateellisia ja katkeria varsinkin sisko mutta kyllä veljestäkin huomaa ettei ole tyytyväinen. Oikeastaan tuntuu että kumpikin inhoaa elämäänsä ja minua. Kumpikaan ei ilahtunut kun menin naimisiin ja kun kerroin että odotamme lasta niin sisko vain tuhahti että olisi se nuoruus hukkaan mennyt kun tuossa iässä olisi synnyttänyt.
Itse menin lukion jälkeen ammattikorkeaan mutta keskeytin jo vuoden jälkeen kun ei kiinnostanut. Menin ammattikouluun ja kesätöiden kautta sain myös vakituisen työpaikan jossa tienaan duunariksi todella hyvää palkkaa ja työ on helppoa. Puolisoni kanssa oltu yhdessä lukion alusta ja oltu jo kohta 10 vuotta yhdessä. Ikää siis minulla nyt 25. Ollaan naimisissa ja odotetaan ensimmäistä lasta.
Molemmat isosisarukset opiskelevat yliopistossa kun pääsivät sisään usean yrityksen jälkeen ja jotenkin tuntuu etteivät he nauti siitä. Myös vanhemmat käyneet toinen yliopiston toinen amkin. Veli ei ole seurustellut koskaan ja siskolla on ollut kolmekin miestä mutta kaikki kariutuneet.
Valittavat minulle siitä kuinka olen päässyt elämässä helpolla ja saanut kaiken valmiina. Työpaikka on tullut liukuhihnalla ja puolisokin osui hyvä kohdalle jo nuorena ja sisko valittaa että vain paskoja miehiä hänellä ollut ja veli valittaa ettei kukaan kiinnostu. Ei kyllä tee mitään edes sen eteen että kiinnostuisi jos rehellisiä ollaan eikä ole tehnytkään että voi syyttää itseäänkin. Myös olen kuullut ainakin siskon valittavan että olisi hänellekkin helppo elämä kelvannut mutta pelkäsi ettei häntä hyväksytä jos ei tähtää korkealle ja elämä on kuulemma vitun köyhää ja rankkaa. Nyt sitten on pettynyt kun itse uskalsin valita amiksen ja minut on hyväksytty silti vaikken tähdännyt korkealle.
Ikään kuin se olisi minun syy että heillä ei ole ammattia, puolisoa eikä omaisuutta ja että ovat valinneet elämänpolkunsa. Jos jotain ikävyyksiä joskus koen niin sanovat ettei minulla ole oikeutta valittaa kun olen päässyt helpolla aina. Jotenkin tuntuu että ovat hyvinkin kateellisia ja katkeria varsinkin sisko mutta kyllä veljestäkin huomaa ettei ole tyytyväinen. Oikeastaan tuntuu että kumpikin inhoaa elämäänsä ja minua. Kumpikaan ei ilahtunut kun menin naimisiin ja kun kerroin että odotamme lasta niin sisko vain tuhahti että olisi se nuoruus hukkaan mennyt kun tuossa iässä olisi synnyttänyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Selvää kateutta taustalla - jokainen vastaa omista valinnoistaan seuraamuksineen. Nauti Sinä omasta elämästäsi ja tunne jopa ylpeyttä, että olet osannut valita työuran, joka tyydyttää ja tuo leivän perheelle. Nykyaikana arvostetaan laajasta opintoja eikä kaikkien tarvitse olla maistereita eikä tohtoreita, jotka liian usein vieraantuvat yhteiskunnallisesta totuudesta. Ei sisaruus ole pakkosuhde - ainakin, jos eivät tunne aitoa iloa veljensä menestyksestä valitsemallaan uralla. Onko taustalla halu arvostaa vain korkeakoulutusta? Täydellisen aiheetonta, jos on. Tunnen lukuisia yliopiston käyneitä, jotka ovat vaihtaneet muinoisen tavoiteuransa mielenkiintoisempaan ja vähemmän kouluttautumista vaativana juttuna.