Mitä mieltä ystävyydestä?

Mulla on tai siis oikeastaan oli ystävä. Kun tapaan häntä, niin jatkuva puhe aina päällä, ei osaa vain olla hiljaa hetkeäkään tai kuunnella. Jos yritän puhua itsestäni, niin puhuu päälle ja ei jaksa kuunnella minua. Jos huomautan asiasta, niin saan raivokohtauksen, että olenpa itsekäs ja aina sinun asioita ym. Ei pidä sovitusta tapaamisesta paikasta kiinni, vaan menee toiseen paikkaan X ja ihmettelee, kun en ole paikalla. Siis väittää kiven kovaan minulle, ettei osaa lukea teksiviestejä ja vielä senkin jälkeen, kun saapuu tunnin odottelun jälkeen oikeaan paikkaan, niin mukamas kiertelee auton kanssa miesystävänsä kanssa, ettei näe minua? Ja saan vielä odottaa paikassa lisää toiset 20 min. Mikä ilkimys ihminen tällainen on? Kun oli luonani yötä, niin alkaa arvostelu, kun otan vitamiinit aamulla, niin alkaa arvostelemaan, ettei noita vitamiineja pidä syödä joka päivä, että elimistö puhdistuu, kun samalla kertaa syö itse eines ruokaa aamiaiseksi ja lämmittää sen mikrossa. Ja samalla surkuttelee yhtä mies ystävää, joka käyttää toisia naisia seksuaalisesti hyväkseen, että suree tätä miestä jotenkin, että voi, voi, kun hänellä on rankkaa. No, jätin tämän naisystävän, enkä enää halua olla hänen kanssaan enää missään tekemissä. Ihmettelen vain, että toiset eivät lainkaan osaa olla ystäviä? Ja ystävyys täysin vääristynyt ja puolustaa seksiaddikti ihmistä. Ei kyllä mene jakeluun. Ja vielä mukamas valittaa, kun känny koko ajan seuraa mukana, että yksi mies lähettää hänelle koko ajan seksijuttuja, että häntä ahdistaa? Kun sanoin, että poista se, niin hymähtää, että ei siis tee asialle mitään? Haluaa siis jatkuvaa huomiota itselleen, että muut huomaa hänet jotenkin? Olen ehdottanut hänelle, että mene terapiaan, mutta kuka nyt narskua voi opettaa tai antaa neuvoja. Ei kiitos enää.