Musiikki katosi korvista samalla kun auton moottori pysähtyi. Loputtomalta tuntuva istunto maantien päällä olisi ohi juuri silloin, kun nousen pois autosta pihamaalle. Siihen se päättyisi, ajattelin.
Yleensä en heti hyppää ulos, vaan annan ajan hetken matelehtia. Ajalla ei sinänsä enää ollut merkitystä, vaan valon määrällä.
Oli muistettava se että pimeys täällä laskeutui kuin verho alas - äkillisesti - ja sen jälkeen alkoi keinovalojen ja tulen aika. Minulla ei ollut vielä tällainen kiire, joten saatoin katsella ympäröiviä maisemia, laskeskella tuttuja oksia tutuissa puissa ja liittyä näkymään jollain esteettisellä, ehkä jopa välinpitämättömällä tavalla. Ei ollut niin tarkkaa enää se että miltä mikäkin näytti, vaan että se toimi. Estetiikka oli siis saavuttanut luonnollisen tilansa toiminnallisuudessa. Estetiikalla oli uusi luonnollinen funktio, eikä se joutunut konttaamaan urbaanissa kehyksessä enää hetkeäkään.
Avasin oven.
(naurua)
Yleensä en heti hyppää ulos, vaan annan ajan hetken matelehtia. Ajalla ei sinänsä enää ollut merkitystä, vaan valon määrällä.
Oli muistettava se että pimeys täällä laskeutui kuin verho alas - äkillisesti - ja sen jälkeen alkoi keinovalojen ja tulen aika. Minulla ei ollut vielä tällainen kiire, joten saatoin katsella ympäröiviä maisemia, laskeskella tuttuja oksia tutuissa puissa ja liittyä näkymään jollain esteettisellä, ehkä jopa välinpitämättömällä tavalla. Ei ollut niin tarkkaa enää se että miltä mikäkin näytti, vaan että se toimi. Estetiikka oli siis saavuttanut luonnollisen tilansa toiminnallisuudessa. Estetiikalla oli uusi luonnollinen funktio, eikä se joutunut konttaamaan urbaanissa kehyksessä enää hetkeäkään.
Avasin oven.
(naurua)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jaaha. Mä lähden nyt kävelee. Nähdään jos ei sokeiks tulla.
https://youtu.be/cEjXl_cSNFE
Kuulostelin, onko tämä munniharppu vai Australian kansallissoitin didgeridoo, tässä soittimessa on luonnollista estetiikkaa, sen äänessä suorastaan puhuu ympäröivän maailman ikiaikainen ääni, jopa maailmankaikkeuden loputtomuus.
https://www.youtube.com/watch?v=Dexaw7tPXM4&t=155s
No, en tiedä oletko normaali ihminen vai parapsykologinen. Jotain sinun puheestasi jää minulle vajaaksi. . Olen kasvanut ulos sinusta ja väittämistäsi minulle. Sinä juuri satutit minua eniten maailmassa. Miksi?
Ett sori vuoan mutta piäni on ehjä . Suojelen sitä loppuun asti. Pimeydessä. En halua sitä kenenkään nostavan.
Ja sinä , olit satuttanut vain minua. Luuletko, että pystyn koskaan antamaan anteeksi . ?
Siksi myrkkyä sisältä. Sydän kyllä on, mutta se on kipeä. Se ei ennee nuorru. Vaikka siinä on hippusellinen kultaa,niin se hipoo vain jotakin kosketeltavaa.
Se ei ole ennee tajunnan vievä ukko.
Ja vaikka puhuisin sanani eivät sinulle merkitsi tuskin mitään. Aion puhua jatkossakin muille . Pääni on monessa paikassa yhtäaikoo.
Joskus keskityn lähtökohtaan.
Joka oli tietenkin pääsiäisyö . Äitini on vaikein . Minuun se vaihtuu siksi että sairaus on kulkenut siinä suvussa ....
Kun olen oikein suorissani selälläni, niin vihaat minua.
Olen eli...eli eli vamma piässä ,se mikä ei ole koskoon puhunut menneisyydestään. Äitini oli nimittäin tosi nuorityttömännessään naimisiin. Mummoni taas karjanhoitaja oikeastaan. Sivusta olen seurannut miten vanha isänäitinioli. Monet henkilöt eivät katoa näöstäni.
Ne ovat siellä vaikka olisivat kuolleet.
Kaksi paholaistakin.
Joten minä jos kuka säikäytän sydämesi.
Ja oikeastaan tiedän kenen olet.
Jos joku pitee omistaa.
Paholaiset itse rakastavat ajatusta, että ne säikäyttävät kenet vain. Ne ei pelkää ihmistä, mutta ne pelkäävät Jumalaa. Mitä kenenkin takana on... ei tarvitse säikähtää.
Niiden kädenjälki on tunnistettava. Kuin kuonaa kaiken päällä. Hölmö olisi jos pitäisi irrotettavissa olevaa kuonaa aitona. Aina joutuu vähän kaivamaan että näkee ytimen. Paljon roskaa sen päällä, mutta hyvä ydin. Roska yrittää takertua himmentämään sitä roskan ennalta-arvattavin keinoin. Hivelemällä egoa tavoin joka on sielulle haitallista.
No pilkkopimeässä ihmisestä tulee kyllä melko avuton kulkija jos vertaa vaikka nokturnaaliseen kissaan, saati kaikuluotaavaan lepakkoon.
Ups
Unohdin puhelimen taskuun.
(hihitystä)