Tilanteita voi olla paljon https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000008227172.html Minulla niinkin kumma asia kuin lajitoveri, joka vahingossa lähtee lenkilläni samaan kiertosuuntaan, samaan aikaan. Koskaan ei tiedä ohittaako se, onko se vielä perässä, arvosteleeko se minun kävelyäni, joudummeko kävelemään rinnakkain samaa matkaa tai pahimmassa tapauksessa, joudunko puhumaan sille…Haluaisin tehdä lenkkini ultimaattisessa rauhassa ja ultimaattisen epämääräisessä tahdissa. Vaivaannun jos ei valitse eri kiertosuuntaa. Vastaantullessa on ihan kiva moikata ja ohittaa, mutta älä kävele perässä. Niskani jännittyvät ja homma on pilalla.
Mistä sinä vaivaannut
Anonyymi
1557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vaivaisista ihmisistä
Samaan suuntaan lähtevä puolituttu, jonka kanssa on ensin vaihtanut lyhyet päivänsään ihmettelyt on vaivaannuttavaa.
Meidän nurkillä pyöri joku tyttö ennen mikä aina vaihtoi suuntaa kun näki. Lenkkeili paljon kun usein näki :)
Häiritsitkö sitä?
Luulen niin :D Käveli varmaan mielellään yksin.
En oikein mistään. Vaivaantuminen on todella pitkälle pelkkä asennekysymys. Siinä pitää pohtia omaa sisintään vaivaantumisen tunteen syvinpään olemukseen.
Itsellä myös on aika jännä tuo, etten tykkää lenkillä mutta en koskaan ajatellut että ne muut vaivaituisi ja on kiva nähdä muitakin väliin jos ei nyt samaa lenkkiä mene.
Itselläni aamulla lähen viemään pikkuista esikouluun niin kaikki muutkin lähtee viemään noooh. Eiköhän se jännitys purkaannu kun muutaman sanan saa vaihettua. Jotenkin on olo kummallinen kun kaikki kuin peräkanaa kävelee sama pysäkki.😁
Kerran joku nainen vaunujen kera hukkui takkiinsa näytti vetäytyi piilompaan ja säihkähti kun sanoin "hei" kotio päin tulossa olin.
On vähän ikävä olo olla morjestamatta. Kerran vanhemmalle ihmiselle hymy levisi kasvoille kun taas piristyi kun sanoin päiviä. Ehkä nousi muistoja mieleen.
Jos joku pitää minua taikinana. 😂
No pöhkö! :D
Vaikka niin, mutten mikään pitko. 😀
Noh 😂
Tällaisista kysymyksistä.
Siitä kun valehdellaan päin näköä
Noissa tilanteissa hidastan suosiolla vähäksi aikaa, alan vaikka sitomaan kengännauhoja ja päästän toisen ohitse, pelastaa tuon liikuntakerran. Erityisesti hiihtoladulla, kun omat taidot ja välineetkään ei viimeisintä huutoa, tuskallista yrittää pitää jotain normivauhtia, vaikka nyt ihan tavishiihtäjänkään kanssa. Siksi lenkkeilykin jonkun tutun kanssa kuulostais vähän vieraalta ajatukselta. Ei sais rauhassa keskittyä omaan tahtiin liikkumiseen ja se small talkin odotuskin vielä siinä. No yleensäkin vähän vaivaannuttavia sellaiset normielämän läpikäymisselonteot tuttavien kanssa ja miksei sukulaistenkin, joihin pitäisi vastailla omalla panoksellaan. Siinä tulee sitten monesti sitä valkoista valhetta oikein tuutin täydeltä. Ja päässä pyörii samanaikaisesti video siitä irvokkaasta todellisuudesta, miten asiat on. Kaikki nuo tuossa luetellut sosiaaliset tilanteet, ja se yleisesti kun jonkun kans ryhtyy puheväleihin, niin pitääkö sitten aina nähdessä vaihtaa kuulumisia, kun niitä ei kerta kaikkiaan ole. Se säähöpinä kai se sitten pelastaa. Usein katson parhaaksi jättää nuo välit solmimatta, jolloin voidaan vain moikata samoissa maisemissa pyörivinä.