Mitä mä teen? Haluaisin kavereita mutta kun on aina synkannut vastakkaisen sukupuolen kanssa parhaiten niin puoliso ei tykkää vaikka oon aina selittänyt että ollaan vaan frendei ja ne tietää kumppanista ja osa on ollut varattujakin ja ihan vaan kaverimielessä liikenteessä.
Tuntuu kuin tukahtuisin nyt oon salaa jutellut parin ihmisen kanssa mutta homma alkaa kuoleutua kun en uskalla sanoa puolisolle että haluisin mennä frendin luo...
Tuntuu kuin tukahtuisin nyt oon salaa jutellut parin ihmisen kanssa mutta homma alkaa kuoleutua kun en uskalla sanoa puolisolle että haluisin mennä frendin luo...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Varmaan provo, ei kukaan noin hoopo ole.
Miksi et ota puolisosasi, erikoisystävääsi tai miksi tahaansa nykyistä yhteiskumppaniasi kutsutkaan, mukaan tapamaan muita kavereitasi?
Tuo olisi kristallinkirkkaasti reilua ja suoraviivaista. Sinun kamut voisivat aivan hyvin olla hänenkin kamujaan.
Oon mä sanonu mutta ei se tahdo.
Et kai anna puolisosi halita ketä tapaat ystävinä? jos annat eroa siitä heti.Halitsee koko elämäsi,kun ei luota sinuun!
Ei synkkaa enää
Ei siinä ole mitään väärää. Anna mennä!
Varsin tuttua huttua. Itselläni on myös naispuolisia ystäviä ja parhaat ystäviä, mutta valtaosa mun tuttavapiiristäni on miehiä. Johtuu harrastuksista ja työstä, jotka ovat miesvaltasia. Mä viihdyn miesseurassa ja todellakin ihan vaan kavereina. En tietenkään voi mennä takeisiin muiden ihmisten ajatuksista, mutta omistani voin ja nehän ne lopulta ovat ainoat olennaiset mun oman toimintani kannalta.
Mustasukkainen kumppani ei mun elämäni mahtuisi. Mä en jaksaisi jatkuvasti selitellä ja vakuutella. Mulla on ollut sekä mustasukkainen, että ei-mustasukkainen miesystävä ja täytyy sanoa, että mustasukkasta en huoli enää ikinä. Mustasukkaisuus on varma keino saada mut nostamaan kytkintä.
Vaan siis valehtelu ja salailu ... iso NOUNOU. Sillä sen mustasukkasuuden vasta pintaan saakin. Puhu suoraan ja lopeta salailu. Jos parisuhde kaatuu siihen niin sitten kaatuu.
Ikuisuuskysymys monelle, muijanikin on tullut aina paremmin juttuun miesten kanssa ja olen ollut mustis joskus mut siihen tottuu.
Minä ajattellen niin että kumppani on minulle myös kaveri. En halua muita kavereita. Lapsenlapsia olisi mukava hoitaa.
Ehkä ei ensimmäisenä ole hyvä mennä "frendin luo". Mutta jos puolisosi ei halua kavereitasi tavata eikä muukaan puhe auta, niin taitaa olla aika huonot mahdollisuudet sinulle saada kaikki haluamasi. Luulen, että sinun pitää valita joko puolisosi tai vastakkaisen sukupuolen kaverit.
Oma kumppanini ei ole tavannut vastakkaista sukupuolta olevia kavereitani (joita itsekin nään harvoin), mutta jos tapaisi, huomaisi heti, ettei heistä olisi hänelle minkäänlaista vaaraa. He ovat kaikki sellaisia, että en ikinä voisi kuvitella haluavani heidän kanssa mitään muuta kuin kaverisuhdetta.
On aina outoa kun naiset/miehet kertovat, etteivät tule toimeen samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa tai että siis tulevat paremmin toimeen sen toisen sukupuolen edustajien kanssa. Ovatko nämä niitä itsensä yläpuolelle nostavia, jotka mielestään edustavat sitten oman sukupuolensa parhaimmistoa kun eivät alennu saman sukupuolen kanssa kaveeraamaan.
Erityisesti nämä naiset, jotka toitottavat sitä, kuinka kaveeraavat miesten kanssa paremmin, mikähän heissä on vikana? Miehet, jotka tulevat naisten kanssa paremmin toimeen kuin miesten, ovat pääsääntöisesti homoja, joten kaipa sitten nämä mieskaveeraavat naiset ovat niitä rekkalesboja, joko avoimesti tai sitten piilossa!
Tuokin riippuu varmaan ihmisestä. Itse koen sen ehkä jopa jollain tasolla hieman hankalaksi, että en helposti ystävysty toisten naisten kanssa. Kyse ei ole siitä, ettenkö tulisi heidän kanssaan toimeen. Kyse on ystävyydestä, yhteisestä tekemisestä, yhteisistä jutunaiheista. Valtaosan naisista kanssa se kanssakäyminen on mulle hieman väkinäistä. Juttu pysyy pitkälti small talk tasolla, kun kumpikin osapuoli yrittää silleen nätin pintapuolisesti olla muka kiinnostunut niistä toisen jutunaiheista. Ei sellaisessa seurassa tule mitenkään mieleen viettää aikaa muuten vaan tai lähteä istuskelemaan kahville tmv. Mun parhaimmat ystäväni ovat kyllä naisia. Sellaisia naisia, joiden kanssa minulla on paljon yhteistä tekemistä ja jutunaiheita. Vaan se suurempi massa, ne tutut ja kaverit ovat pitkälti miehiä. Toki miehissäkin on yksilöitä, joiden kanssa juttu pysyy aina kevyenä small talkina, eikä löydy mitään molempia kiinnostavaa yhteistä puhuttavaa. Miehissä heitä kuitenkin on huomattavasti vähemmän kuin naisissa.
Ai niin ja lisään tuohon edelliseen vielä, että oletan tunteen olevan molemminpuolinen. Ei ole kyse vain minun tuntemuksistani tai jostakin paremmuudestani. Erilaisuudesta kai kyllä, jollakin tasolla tai ainakin hyvin erilaisista kiinnostuksenkohteista.