taas päivä työttömän elämää kulunut,niin kulu jääkaapista kaikki syötäväkin,ja kahvikin loppu,no onneks on viellä 6 tupakkaa taia jaksaa ohjelmoitikieliäkään enää lukee.Aamu se huomennakin,purkaa ja kokoo ajankuluksi vaikka raivaussahan,ja kierros kaupungilla kyselees töitä,kysyy vaikka joltain ,hei mitä sä teet ja miks ja miks toi pitää tollei tehdä(ainii posti ehkä tuo uusia leluja ajankuluksi).No miten muilla työttömillä se viikko alkaa pörrätä,ja onko muillakin joskus toi ilmiö jääkaapissa ,vain valo palaa iloisesti.
Käviskö nukkuu
talebani
12751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja myös pakastin. Rahani eivät mene tupakkaan eikä viinaan. Niilläkin rahoilla voin ostaa ruokaa. Työttömänä yli 4 vuotta, eikä yhtään edes välillä töissä. Sanotaan, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot...
Maanantai on työttömyydessäni vaikein päivä, vaikka ei ole krapulaa. Enkä vedä röökiä.
Kun menen postilaatikolle, ihmettelen töihin menijöitä.
Ihmettelen, että jollakin on töitä. Se tuntuu kummalliselta.
Ihmettelen, että ihmettelevätkö he itse töihin menoaan, sitä että juuri HEILLÄ on työ.
Kevät ei tunnu, linnunlaulu ei syki rinnassa.
Ei ole suunnitelmia enää, kun on hakenut sen sataan työpaikkaan, eikä tärppää.
Mitäs tekee kalastaja, kun ei ota onkeen? Lopettaa.
Minäkin tein niin. En hae töitä enää kuin muodon vuoksi, silloin kun työvoimatoimisto kehoittaa.
Kulutukseni on puserrettu olemattomiin. Kunto on kasvanut, kiitos yksinkertaisen ruokavalion: kaurapuuro, ruisleipä ja perunat.
Käytän polkupyörää kaikilla alle 40 km:n matkoilla kesät, talvet.
Käytän kirjastoa ahkerasti, on tullut luettua laidasta laitaan ja PALJON. Kirjallisuutta harrastan, ainoa asia jossa on suunnitelmallisuus, ohjelma.
Samoin seuraan politiikkaa aktiivisesti. Nyt vasta tajuan, kuinka hallituksessa tehdyt ratkaisut vaikuttavat ihmisten elämään.
Vaatteita ostan käytettynä, korjaan ne itse.
Lääkäriä en käytä: se olisi luksusta minulle. Lääkärinhoito kuuluu rikkaille ja pöhöttyneille.
En pidä lääkäreistä, he asennoituvat minuun ja työttömyyteeni moralisoiden.
Kesällä marjastan ja kuivatan yrttejä lääkkeeksi.
Lääkäriin menen vain jos jalka tai käsi katkeaa, mutta onneksi ei ole ollut tapaturmia.
Minulla on muutama ystävä, mutta en käy synt.päivillä ym. juhlissa. Ei ole varaa lahjoihin.
Olen erakoitunut, mutta olen oppinut nauttimaan siitä.
Tämmöistä työttömyyttä.
Onneksi on kuitenkin ajatuksen vapaus ja sen aion säilyttää loppuun asti.
ihailen sinua, elät oikeastaan terveellisesti sillä tuollaista elämäntyyliähän kaikki lehdet tuputtavat ylensyöneille ja pöhöttyneille ihmisille..
voisin sanoa,että se on elämänlaatua,kun kaikki turha karsitaan pois, eihän sitä oikeastaan tarvitse muuta kun leipää ja lämmintä..
no itse olen jo "ikäloppu" ja tarpeeni voivat olla erilaiset kuin nuoren, olen jo kaiken hankkinut minkä tarvitsen..ja kun en osallistu kulutusjuhlaan voin nauttia vapaudestani..
Hei! Kirjoituksesi olisi miltei voinut olla minun kirjoittamaani. Koen ihan samoin. Olen myöskin jo luovuttanut työnhaussa. Olen jo kaikki keinot yrittänyt, enkä jaksa enää. Yitän kaikin keinoin miettiä positiivisesti, mutta vaikeaa se on. Mikään ei tunnu miltään, elämä ei maistu miltään ja tulevaisuutta ei viitsi edes ajatella. Haaveitakin joskus oli, mutta kaikki voi jo unohtaa näin ikityöttömänä. Tuntuu niin kohtuuttomalta, että tässäkö se elämä nyt sitten on.
"...Ihmettelen, että jollakin on töitä. Se tuntuu kummalliselta..."
Sama ilmiö täällä! Ihmettelen itsekin, miten voi ajatusmaailma muuttua niin. Olen töitä tehnyt 14-vuotiaasta asti - mitä nyt opiskellut välillä. Täytän 50 ensi kuussa. Tyttömäksi jouduin 3,5 vuotta sitten. Yksi viransijaisuus 6 kuukautta välissä. Kuinka voi identiteetti muuttua työläisestä joksikin muuksi niin nopeasti? Tuntuu, että ei ole ihminenkään enää - ihmisarvo ja työ liittyvät kiinteästi yhteen.
ajattelimme samanlailla,no sellaistakin voi sattua,kaksi ajattelee kuin yksi hmm.No tulevaisuudesta senverran,ainakin kesää odotan,ja shoppailen kirppiksellä(tai ainakin teen katselukierroksen).
hassuu ,mikä maanantaissa voi olla sellaista mikä siitä tekee vaikean päivän(sen ymmärtäs jos olisi maanantai ja kamala kohmelo,kammottavaa).Tästä ikkunasta näkyy toi postiloota suoraan ,kurkkaa vaan pysähtyykö auto laatikolla.Hei kalastaja ei lopeta jos ei ota onkeen ,itse sylkäisen siihen ja kaloja alkaa tulla kamalasti,toi muuten asia jota odotan ,,kesä ja voi mennä ongelle,ja suunittelen tulevaisuutta,ainakin siihe asti ku toi jääkaappi taas kääk! kääk! tyhjä.
noin ikävää..nyt naama hymyyn ja ulos nauttimaan kevään tulosta..
ei se onni siellä työpaikalla luuraa..se on sinun omissa käsissäsi miten asennoidut ja hyväksyt tilanteita..
on kai sinulla ystäviä..harrastuksia..
älä masennu missään tapauksessa..
sinulla on oikeus olla ja ottaa oma paikkasi, kyllä se vielä löytyy..
jos olet sen ikäinen että sinun vielä kannattaa työmarkkinoille hakeutua..niin rinta vaan rottingille ja uskoa itseen niin kyllä se siitä..
työttömänä tympeintä on se että joutuu joka aamu lähtemään kouluun.
koulunjälkeen ei paljon oikein keksi tekemistä kun rahaa ei ole.viikonloput ovat parhaita vaikka työtön olenkin koska silloin kaverit tarjoavat juomat.kyllä rahalle keksisi käyttöä.
no hei!nyt jääkaapissa on jo muutakin ,kun valo(meinas kerran maalata sen jo punaseksi kivenpi katsella)ainii elämä taas näyttää valoisalta kahviakin on,ja tänään tosi lämmin päiväkin.Tuli työllistettyy taas itseä,haravoin tota pihaa kamalasti lehtiä ja risuja.Oli tulppaanejakin siellä jo noussut,ja jotain muitakin kasveja sinne tulee(unikkoja).Leluja ei posti viellä tuonut ,ehkä huomenna,oikeesti työttömänkin kiva jotain ostella,tuntuu ,ku ois joulu ja saa lahjoja heh.Ainii joku sanoi jotain ystävistä,niitä nyt ei oikein ole,vaan eipä oikein kaipaakaaan eipähän tule erimielisyyksiä,tottunut vaa elää yksin ,silti en koe itseäni yksinäiseksi.Muuten minäkin liikun tuolla polkupyörällä noi asiat,tai ihan jos tuntuu vaan että tehtävä joku lenkki(suosikki mummomallinen).Illanjatkoja sinne,meen kahvinkeittoon(tosi hyvä lääke estää masennuksia).
Herään klo 7-9 joka aamu. Katson televisiota kunnes on yö. Päivissä ei ole enää mitään sisältöä. Tätä on jatkunut nyt melkein vuoden. Kaikki ystävät ovat töissä.
katsellakin,antaa se sisältöö elämään,jos kamalan tylsii ohjelmia telkusta tulee tökkää videoon jonkun kuvan mitä katselee,itse paljon tällä tietokoneella surffailen eri sivuilla(kääk kääk ei sekxi sivuilla),noita tuli paljon katsottua web kameran kuvia,ympäri maapalloo tai kotimaisia,se matkailu sujuu tietsikalla,ku työttömällä ei niitä matkarahoja oo raapasta(oikeesti ei kiinnostas enää mennäkään mihinkään),mukavia telkkuhetkiä(tai tietsikka retkiä).