Pointti:
Jos lääniä sattuu olemaan alla siinä määrin, että välimatkat alkavat olla haasteellisia, niin pitäisikö kaikki jättää lämmittämättä ja tyytyä horrokseen?
(hirn)
Jos lääniä sattuu olemaan alla siinä määrin, että välimatkat alkavat olla haasteellisia, niin pitäisikö kaikki jättää lämmittämättä ja tyytyä horrokseen?
(hirn)
Vastaukset 28
Vanhimmat
No niin
Se on taas rundi heitetty, ja seuraava prox puolentunnin päästä.
Tuli syö puuta, mutta sitä kasvaa lisää enemmä kuin (tänä vuonna) "laki sallii".
Mitä sitten käy, kun mun pitää vetää täällä oikealta vasemmalle rollaattorilla?
(hirn)
Skootteri!
(hihitystä)
Ajatellanpa hieman
Maaseudun ja kaupungin välimaastossa on siirtymävaihe.
Itse rakastan tätä etappia enemmän kuin mitään muuta.
Minulle tämä herättää paljon jo levossa olleita soluja (pää), mutta teistä muista en tiedä.
Jotkut ovat perillä jo syntyessään, itse taas en koskaan.
(Tältä vaikuttaa - sanoi Topsi)
(hirn)
Vai vaikuttaa.. 🤪
Mielenkiintoista, aloittaja vastailee muutaman minuutin välein itselleen, kyllä tämä on antoisaa keskustelua...
Ei talviuni tai horrostaminen olis välttämättä ihan huono idea.
Niin niin
Jos vielä palataan tähän tyyliin Route 66, niin mikä on se issue siinä, että haluaa tulla lähteneeksi pääsemättä koskaan perille - saati että palaisi jälkiään takaisin?
(hihitystä)
Tarzanissa norsut menivät kuoleman solaan odottamaan sitä viimeistä vihellystä?
Mjaa
Mä taidan jo tavoitella teidän ikäluokkia, sillä niin luokatonta tämä touhu täällä on.
Käsittääksi tällaiset gäpit ajassa ovat sekä mahdollisia että mahdottomia.
(hihitystä)
Ei kannata pysähtyä, se voi olla se viimeinen pysäkki.
Mulle koulussa opetettiin, että elokuvassa pitää AINA olla alku, keskiosa ja loppu. Sama pätee kirjoihin.
Olen eri mieltä. Musta idea voi olla pelkkä matka. Katsoja (tai lukija) saa ihan itse miettiä mistä kaikki alkoi ja miten se päättyy.
Pitääkö kaikki aina vääntää ratakiskosta?
Aamulla katoin elokuvan "Missä on suuri pohjoinen" (löytyy Areenasta). Siinä tehdään noin.
Tykkäsin. En suosittele ihmisille jotka haluavat, että elokuvassa pitää olla actionia.
Mä taidan olla tätä ikäluokkaa: https://www.youtube.com/watch?v=BG4HQG5ifwE
Kappaleen oikea nimi on "Vihoviimeinen mammuttilaulu".
Mjoo
Siis ajattelit näin taiteellisena reformina?
Ihan ok.
En tosiaan pidä kronologisesta informaatiotieteestä, mutta sen populistisessa määritelmässä mikä tahansa käy, kun mainostulva ei riko ensimmäistä sääntöä:
Älä tuo itseäsi julki
(hirn)
"elokuvassa pitää AINA olla alku, keskiosa ja loppu. Sama pätee kirjoihin."
Ihmisellä on aina syntymä, elämä ja kuolema. Elämä on ihmisen matka kohti kuolemaa, se elokuvan tai kirjan keskiosa 🤔. Siinä voi tapahtua mitä vaan.
Yksi vanha työkaveri katseli miehensä kanssa usein iltaisin 80-luvulla. Heillä ei ollut videoita, joten leffat katsottiin oikeasti telkkarista. Usein myöhään iltaan. Työkaveria alkoi usein väsyttää ennen leffan loppua, hän meni nukkumaan. Aamulla kyseli mieheltään mitä elokuvan lopussa tapahtui. Miehen vastaus oli aina sama "Kaikki kuolivat". Ehkä silloin oli vain sellaisia leffoja, joita piti tehdä "elokuvassa pitää AINA olla alku, keskiosa ja loppu"? Lopussahan kaikki aina kuolee.
- Sheena
Musta tuntuu, et sä oot niin sekopää, että tykkäät ihan ufoista jutuista.
Olen mäkin aika kahjo, mut en kai ihan noin paljon.
Ja murhaaja oli tietenkin hovimestari. :D
(En oikeesti muista lukekeneeni tai katsoneeni mitään, missä hovimestari olis murhaaja. Silti tohon sanontaan törmää jatkuvasti.)
"Ihmisellä on aina syntymä, elämä ja kuolema."
Pitäisikö siis jokaisessa elokuvassa (tai kirjassa) olla nämä kolme elementtiä?
Muistan ainoastaan yhden elokuvan, jossa noi kaikki olisi, ja vielä ihan kronologisesti: Täältä tullaan elämä.
Elokuvissa ja kirjoissa ei "pidä" olla mitään pakollisia elementtejä. Täysi vapaus tekijällä/kirjoittajalla päättää elokuvan/kirjan sisällöstä. Mutta ihan yleisestihän monessa kuvataan tuota "keskiosaa", eli kaikenlaista mahdollista tai mahdotonta.
Itse olen kovasti keskittynyt tykkäämään poliisisarjoista ja dekkareista - niissä nyt väkisinkin silloin tällöin joku kuolee, mutta se ei ole se mistä tykkään..Minua kiehtovia elementtejä ovat mm. ihmismieli, yhteiskunnalliset ongelmat/eri näkökulmat niistä, kurjuus, toivo.
- Sheena
Noin mäkin ajattelen. Kehys on vain kehys, ja tarina on vain se joka juttua kuljettaa.
Oleellisempaa on seurata mitä ne henkilöt tuntee.
Siks en juurikaan tykkää elokuvista. Sarjat on kiehtovampia. Niissä voidaan luoda, kun kaikkea ei tarvitse tiivistää, vastaavat taustat kuin kirjassa. Elokuvaan on tosi vaikeeta saada mahdutettua sitä taustaa.
Tietysti kuvallinen kerronta eroaa kirjallisesta. Se nyt on selvää. Mutta jos mennään kuvalliseen, niin mieluummin sitten katon sarjaa.
Mitään ei saa jättää kokonaan lämmittämättä.
- Sheena
Tämä auttaa lämmittämisessä.
https://www.youtube.com/watch?v=129kuDCQtHs
Saa jos niin päättää. Mutta ei mennä siihen vaan mennään siihen että lämmityksen tarve riippuu missä mökki sattuu olemaan. Jossain pohjoisessa vaaran rinteellä hirsimökki saattaa selvitä lämmittämättömänä hyvin vuosikymmeniä, tosin silloin siitä ei liioin saa tehdä tuulettumatonta umpinaista pulloa.
Deception Islandin saarella Antarktiksen niemimaan kupeella on joskus yli sata vuotta sitten hylättyjä valaanpyytäjien hataria puisia majoja yhä kuosissaan.
Viileä ilma on ihan fysiikan lakienkin mukaan kuivempaa ja kun sekä siellä vaaranrinteillä että Antarktiksella eivät sateet juuri vesisateina tapahdu, kostuttavia tekijöitä on vähän.
Mjoo
Ylilämmittäminen on tällaisen paikan loppu.
No mitä siitä. Olen syntynyt tälle välille.
(naurua)
Ajattepas, jos edessäsi olisi hehtaari peltomaata jo pahoin heinettynyttä ja rikkaruohot vallanneet koko pellon.
Joutuisin alkaa kääntämään lapiolla koko hehtaarin peltoalaa 100x100 metriä.
Sen jälkeen joutuisit talikolla ja haralla rikkaruohot ja juuret pois keräämään.
Sen jälkeen suuri siemenviljasäkki, josta kylväisit pellolle viljaa.
No et saisi peltoa käännettyä syksyyn mennessä, selkä ja jalat olisivat muutamassa päivässä niin kipeät, ettet liikkumaan pääsisi, jos huonoselkäinen ja jalkainen olisit.
No aariki, 10 x10 metriä on yllättävän kova työ, vuokrapalsta kasvimaalla. Ne rikkaruohot... Viereisellä palstalla oli kongolaisnainen, ei ollu hänellä kuokkaakaan, Lainas sitä sitte, hän ei tehny potuille penkkejä, istutti ne sikinsokin ja puutarhamultasäkistä multaa laitto päälle. Lopun laitto täyteen papua. Ei kääntäny alussa sitä kasvimaataan lainkaan, eikä siis ottanu rikkaruohoja pois. Sitte siinä kesällä oli käsin yksitellen nyppiny ne rikkaruohot pois siltä koko aariltaan.
Se on liian mukavaa elo siellä maalla.
No miten on, onko mukava talvella, kun maalla on pimeää, lumityöt pitää itse tehdä ja syrjäkylän perälle johtava tie on ummessa, etkä pääse sieltä liikkelle, kun lunta on polveen asti, lisää pyryttää ja sinun pitäisi aurata tie auki, että pääsisit sieltä liikkeelle.
Joutuisin lämmittämään puilla ja heräämään yöllä monta kertaa lisäämään puita pesään, kun muuten alkaa palelemaan.
Minä tykkään 🥰. Täällä ei ole muita ❤️