En halua ihastua enää koskaan. Se on aina yksipuolista ja raastavaa. Alussa upeaa ja sitten tulee krapula, kun tajuaa ettei toista kiinnostakaan. ylipääsemiseen menee vuosi. Kiitos taas tästäkin.
Ihastuminen
Anonyymi
582647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Ihastumisessa ei ole mitään vikaa ja jokainen voi ihastua juuri kun ihastuttaa. Sinulla on kankea käsitys, että ihastumisen pitäisi olla molemminpuolista.
No sinulla on aika outo käsitys ihastumisesta. Sitä kun ei itse voi päättää kehen sitä ihastuu ja millä voluumilla. Ne ovat hormoonit, joita aivoissa jyllää, kun ihastutaan.
Tottakai siinä mukana tulee myös ajatus ja toive siitä että, tunteet on samanlaisia ihastuksen kohteellakin. Varsinkin jos niin on annettu ensin ymmärtää. Sitten se jostain syystä osoittautuukin vääräksi olettamukseksi, taikka toisen kiinnostus vaan lopahtaa. On se yhtä rankkaa kuin parisuhteen päättyminen, selvitä siitä väärästä ihastumisesta.
Tuo on kyllä ihan sinun ongelmasi. Ei pidä rakennella pilvilinnoja omassa mielessään jos ei tiedä toisen tunteista. Etkä voi sälyttää omia tunteitasi muiden vastuulle. Ongelmasi on huono pettymyksen sietokyky.
Kommentistasi päätellen olet omissa ihastumisissasi jo tottunut lemppuihin etkä enää usko niihin. Näin se kävi minullekin, yksipuolista on ollut. Ja toiseksi en ole osannut tarttua tilaisuuteen silloin kun olisi ollut mahdollisuus. Nyt kaikki on jo liian myöhäistä, ikä ja kokemus...
Tjaa, tiedä häntä. Olen tyytyväinen yksin, enkä etsi parisuhdetta.
Höpö höpö liian myöhäistä. Ei kun matoa koukkuun vaan ja anna mennä, jos tuntuu siltä.
Moi oon 10v ahaa... vai tällaista teinit ja aikuiset puhuvat, kiinnostaa lukea ja kiitos :3
Lasten ei kannata lukea tätä palstaa. Täältä saa huonoja vaikutteita. Nuorille löytyy varmasti parempia keskustelukanavia.
Koitas vähän levätä nyt. Auttaa kummasti katkeroitumiseen kun tajuat ettei kaikki voi olla aina hattaraa ja kuumailmapalloilua.
t.kaarnavene-nainen
Kyllä se ihastuneen elämä on sitä hattaraa ja huvipuistoa... Oletko koskaan ollut oikeasti ihastunut?
Ei se aina ole yksipuolista ja silloin, kun se on tai muuten mahdotonta, voipi se tehdä kipiää. Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Minäkin päätin etten enää ikinä ihastu kehenkään, mutta tiedän että viimeistään vanhuksena kohtaan jonkun johon taas ihastun kuitenkin, jotenkin. Menee useita vuosia ihastusten välissä, mutta se johtuu vaan siitä että tykkää vuosia siitä samasta, eikä muita huomaa. :)
Voisin vaikka lisätä tähän tämmösen kappaleen, eilisen viestini perään. :)
https://youtu.be/GD2_bkNgX5I
Ei se niin kamalaa ole yksipuolisestikkaan tykätä, minkäspä sille mahtaa jos toinen on vaan niin mahdottoman tykättävä pakkaus. Mutta onhan se aina ihanaa saada vastakaikuakin. Lämmittää kummasti pientä sydäntä suuressakin rintakehässä. :)
💙🧚♀️
Eikös tuo ole Itseaiheutettua niin turhaan kiittelet vai onko tapana muuten itseäsi kiitellä.
-harmiseikirj-
Sen siitä saa kun ihastuu komeisiin jännämiehiin ja top 10 miehiin.
Ja yksi on ylitse muiden ;))))
Jep. Kyllä tää sattuu. Kyllä tästä yli viä pääsee.
Mikään ei ole hienompaa ja kauniimpaa kuin ihastuminen ja rakastuminen. Siitä huolimatta, vaikka olisikin yksipuolista.
Se on ihanaa siihen asti, kunnes saa tietää ettei siitä mitään tullutkaan. Aika kepeästi jengi näyttää ottavan. Ei mitään suuria tunteita?
Meneehän se jonkun aikaa, mutta jos siihen tunteiluun jää jumiin se alkaa tekemään tuhoa. Haittaa elämistä. Tulee ihan oikeita oireita.
Itsellä ihastumiset olleet aina yksipuolisia, ei kukaan näin rumasta kiinnostunut. En onneksi useasti ihastunut ja taitaa olla niin ettei enää sellasta tapahdu, mitä se hyödyttää, vastakaikua ei tule, joten parempi antaa jo olla. Kun tiedostan oman ulkonäköni vieläkin enemmän kuin aiemmin, niin en oikeasti enää edes katsele ketään.
Mitenkähän tuollainenkin sanonta: PikkuLaastari, kun laittavat rokotteissa päälle sellaisen aina ja sitten se pieni lastari, irtoaa aikoinan sitten jotenkin kun aika tulee täyteen sillä.
Hyvä kun ei sentään kymmeniä metrejäs sandovalin sandaali-laastareita kääri olkapään ympärille.
Kummallakaan rokotekerralla itse en tuntenut mitään oikeasti siitä piikistä, sairaanhoitaja vaan sanoi että rentoudu.. mutta sitten jälkeen tuntien kuluttua rokotteesta, alkaa tuntua jotain.
Eihän nyt aivan pikosekunnin miljardisosissakaan mustelmat naamassa näy..
Jas, ihastumisia tulee ja menee, se on osa elämää. Näin vähän vanhempana menee enemmän järjen viemänä ja nuorena taas enemmän tunteet veivät asioita eteenpäin.
Voihan sitä löytää jonkun kivan tyypin jonka kanssa asiat sujuu ja arki on mukavaa.
Itse mieluummin nautin tunteista, kuin järkeilisin kaiken tylsäksi. Enemmän se on elämää.
En pidä kenestäkään ihmisestä.
- flowersreally -
Ihastut eläimiin?
Ihastumisia tulee ja menee mutta kerran olen elämässä rakastunut ja siihen haavaan ei ole laastaria eikä muutakaan hoitoa. Vereslihalla menen loppu ikäni.
Itseäni jotenkin kyllä ihastuttavat urheilija tytöt eivät ole läskimöhöjä jotka istuvat autoissaan vaan niin urheilijoita ja vartaloltaan aika kauniita ja koska itsekin harrastan sellaista...
Tällä hetkellä, en oikeasti tiedä, mutta jotain tyttöjä, urheilijoita, ei mitään autoissa mössöttäviä ylipainoisia... samoja harrasteita joita sitten tapaa, ei ole ihastuksen kohdetta nyt ollenkaan.
Mutta näen sellaisia kyllä paljonkin, mutta kehenkään en ole ihastunut toistaiseksi.
Kyllä mä tykkään ihastumisesta. Ja just siitä yks suuntasesta. Ei mulla muita ihastumisia oo ollukkaan. Harmi vaan kun nykyään ei naisia enää missään näy, niin ei voi ihastua.
Aloittaja: ainakin tuo osoittaa sen, että et ole sisältä kuollut etkä kylmä ja kyyninen kuten niin suuri osa ihmisistä ikävä kyllä on.
On hieno asia että ihminen pystyy vielä tuntemaan myönteisiä tunteita. Ole ylpeä itsestäsi!
Sitä paitsi jos vain uskaltaudut ihastumaan jatkossakin ja avaamaan sydämesi sille tunteelle, on kaikki mahdollisuudet että saat vielä vastauksen tunteillesi.
He jotka ovat kylmiä kivisydämiä ja vain käyttävät toisia esineinä omiin tarpeisiinsa eivät koskaan saa kokea mitä oikea aito valittäminen on. Sääli heitä.
Totta kai se sattuu kun pettyy, mutta jos maailmassa aikoo pärjätä on pakko oppia sietämään myös pettymyksiä. Liian ansarikukka ei saa olla. Pettymyksetkin opettaa jotain jos ne osaa käyttää hyödykseen. Surut pitää surra mutta sen jälkeen elämän pitää jatkua.
Joten aloittaja älä missään tapauksessa anna itsesi myöskään kovettua vaan säilytä herkkyytesi. Se on suuri lahja kunhan ei vaivu yliherkäksi.
Itsetunnon vahvistaminen olisi paikallaan ja oman arvon tunteen kohennus.
Tuntevia ja aitoon rakkauteen kykeneviä ihmisiä maailma tarvitsee!
Tunteettomia mölöttäjiä ja öyhöjä on liikaa.
Mä en enää ihastu, ei hyödytä, ykspuoliset tunteet on ihan perseestä, varsinkin, jos on joutunut olemaan pakosta tekemisissä sen kans johon on tunteita tullut ja toinen ei piittaa, eikä edes huomaa sun olemassaoloa, joten ei kiitos enää. Pitää vaan olla kuin ei mikään tai kukaan kiinnostaisi, ett pärjää paremmin. Kun ei ole nätillä ulkonäöllä oleva, niin vielä isompi syy piilottaa omat tunteet, ei kukaan mies tykkää, jos ei-viehättävä nainen on heistä kiinnostunut, eikä ole mukavaa sekään, jos muut samassa paikassa olevat huomaavat ruman naisen kiinnostuneen jostain tyypistä, tekevät siitä pilkkaa ja naureskelevat porukalla, parempi on vaan peittää ne tunteet ja pitää omana tietonaan. Tunteet ne on rumallakin, harmi kyllä, parempi olisi olla täysin tunteeton, pärjäisi paremmin.
Kaarnavene onkin jo melkoinen taisteluristeilijä sitten, olen joskus tehnyt huvikseni sellaisia kyllä.
Huviveneenä olisi kiva joku 2km pitkä taisteluristeilijä henkiöstöineen.
Yksinäinen?
https://youtu.be/o01lHykvHGE
Mr lonely...
Läheisriippuvuudesta voi parantua
Eihän tuo välttämättä sellaista ole
Jos tästä joskus yli pääsen, niin en KOSKAAN enää ihastu tai jopa rakastu.
Olen aivan p*skana 🥺
Tuossa tilanteessa kannattaa tehdä paras versio itsestään sekä sisäisesti että ulkoisesti. Sen jälkeen kun on paras versio itsestään, sitä versiota täytyy parantaa vielä kolminkertaisesti.
Kaikki muu on yrityksen puutetta ja tekosyitä. 💅
🦄
Niin tai vaan ihan suosiolla luovuttaa koko touhusta. Ja keskittyy elämään muista kivoista asioista.
Ketä sellainen hyödyttäisi?
Kun oma markkina-arvo kasvaa, voi unohtaa urpot ja keskittyä ihanampiin miehiin. 😊
🦄
Tässä tulee taas se vähemmistöjen ja enemmistöjen välinen kuilu. Enemmistö naiset keskittyy ihanempiin miehiin, niitähän on pilvin pimein. Kun... 😌
Ei niitä kyllä puissa kasva, mutta yksi riittää, ellei ole sovittu poikkeusjärjestelyistä.
🦄
On niitä silti enemmän. 🙂
Enemmän kuin mitä?
Nythän ei mietitä ihanien miesten suhdetta koko väestöön (subjektiivinen / objektiivinen) vaan ihanien miesten suhdetta niihin miehiin, josta kiinnostuu (subjektiivinen / subjektiivinen).
Mitä sinä tuossa siis vertaat ja millä perusteella? 😂
🦄
Valinnanvaraa on enemmän ihanissa miehissä heteroilla. 😊
Tuskin kukaan nainen voi väittää, ettei tiedä kuin yhden ihanan heteromiehen?
Tokihan ne ennen ihanatkin muuttuu erotessa usein, ei ihaniksi. Jotta jos sen mukaan, niin sittenhän voi olla ettei ole kuin yksi ihana enää olemassa. Kunnes tulee taas seuraava ja seuraava ihana... 😄
"Valinnanvaraa on enemmän ihanissa miehissä heteroilla. 😊"
Enemmän kuin millä? Etkö ymmärtänyt kysymystä?
🦄
En näköjään. Vähemmistöryhmillä, kuten homot ja bisset. Ei ole niin paljon liukuhihnalla niitä ihania nappailla, urpojen sijaan.
Jos löytyy ketään ihanaa edes.
Tätä ei tuu niin heterosti eläessä mietittyä, että jollekin ihmisryhmälle kuten vaikka vähemmistöt niitä ihania ei löydy kuin harvoille, löytyy urpoja tai epäsopivia. Heteroita on enemmistö ja näkee, että helpommin löytyy joku ihana urpon tilalle.
Ymmärrän. Kuulun itsekin vähemmistöön, joka rajoittaa/rajoitti saatavilla olevien määrää, vaikka kyseessä ei olekaan sukupuolivähemmistö.
🦄
Jep. Niin on niitä muitakin vähemmistöjä ja marginaaliryhmiä, joiden on vaikeaa löytää ketään.
Veikkaan, että pääkaupunkiseudulla ongelmat on vähemmistössäkin vain pienellä porukalla löytää ketään. Muualla taas voi olla niin ettei koko seudulla tuu ketään vastaan edes etsien. Keljua.
Ihastu siinä sitten niihin saavuittamattomiin.
No hohhoijaa, älä väitä yhtään ettet painostanut siihen. Olin kertonut olevani vihainen sun haukuista ym., ja sovun merkkinä aattelin että se on se sun haluamasi toimi jolla sen sovun saa niin eikö sitä nyt saanutkaan sillä?
Ja elämä kyllä jatkuu ihan eteenpäin samaan tapaan kuin aiemmatkin vuodet.
Tämä ylempi siis vastaus sulle mies tästä feikkialoituksesta mut varmaan hoksaatkin.
aloittajalle tämä on on minutkin joku tyttö joskus hyljännyt, johon olin syvästi rakastunut, kesti vuosia parantua, ja noh arvet mitä jätti tuo paha tyttö eivät parane ikinä, aika ei paranna haavoja.
Jos tämä on mieheltä naiselle niin ikinä et ole kertonut asiasta.
Ei vaan se on ihanaa ja mukavaa. :)
Minäkin kyllä jossain vaiheessa haluaisin pitää huolta jostain naisesta, kunhan parannun, en ole lesbo enkä homo kuin disse heh
Kun paranen vähän.
En ole ollut syvän ihastunut aikoihin.. Mutta onhan se ihana tunne ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut tuntea ihastuksen tunteita. Ihastuminen on huumaavan kaunis tunne, vaikka se joskus päättyykin kipuun, pettymykseen ja raastavaan tunteeseen.
Viimeisin ihastukseni on ns kaukoihastus, sillä mies on varattu eli ihastelen häntä vain vähän kauempaa. Hänellä on niin ihanat silmät, että parempi pysytelläkin vähän kauempana, etten ihastu enempää 😬
tuollainen ehkä riippuu vähän siitäkin, että minkälaisen elämän olet itsellesi valinnut, tavallaan, niin hellpoahan se olisi aina taidottomana diplominisöörinä runnkkailla sohvaallaan :D
Mutta jos tarvitsee jännistystä elämään enemmäin PlayStation näpyttelyä elämäänsää...
Parasta kun tietää että toinen yykkeäbeveevw