Onko teillä aamuisin kuumeinen ja rauhaton olo kun heräätte, joka jatkuu koko päivän, päivästä päivään? Yötkin nukutte levottomasti? Ainoa asia joka sitä helpottaa päivisin on kävely ja fyysinen aktiviteetti.
Kuumeinen olo
Pitkän aikaa työtön
7543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
paitsi silloin kun on kipeenä. En jaksa enään potea huonoa omaatuntoakaan siitä että olen kotona, joskus sitäkin tein ja huomasin että tämä ei ole mun syy kun tälle en mitään voi itse tehdä. Jollen kelpaa, en kelpaa ja sillä siisti. Enempään en pysty kuin mihin pystyn.(silti olen vielä niin naivi että töitäkin haen, oikea typerys joka ei osaa luovuttaa)
Olo on vain muuten ankea. Katselen ikkunasta, kun toiset kiirehtivät töihin ja mietin, mikä minussa on oikein vikana, kun minulla ei ole töitä. Lapset lähtevät kouluun. Katselin mollin sivuilta työpaikkoja. Ei taaskaan mitään minulle sopivaa. Välillä masentaa erittäin paljon.
Hakemuksia laitan aina, kun sopiva paikka ilmaantuu. Sitten odottelen ... ja ei taaskaan mitään. Tätä se on, mutta ei pidä vaipua synkkyyteen. Uskon, että vielä jonakin päivänä se aurinko paistaa tänne risukasaankin.
... kuullostaa minusta "kuumeisuudelta": masentunut ja haluton mutta kuitenkin maaninen halu saada työtä.
... tarkoittanut lämpötilan nousua (vaikka siihen voi kyllä liittyä sekin) vaan tilaa, jossa kuumeisesti etsitään ratkaisua, eräänlainen maaninen tila johon yhdistyy masentuneisuus ja haluttomuus.
Joo onhan tämä ilmiö tuttua. Kuumeinen työn etsintä ja masennus vuorottelevat. Se kait on ihan normaalia, mutta itselle ikävää. Välillä on pirteä kuin peipponen ja energiaa riittää vaikka mihin ja sitten taas on päiviä, jolloin ei huvita just mikään. Kun on pitkään ollut työttömänä, niin tälläinen oravanpyörä pyörii vaan.
Sen katkaisisi työ, mutta kun ei ole töitä, niin se pyörii vaan. Eikä ole edes niitä suhteita, joilla töitä saisi.
On samantapaista. Aamuyön unettomuus, jolloin pintaan pyrkii kauhu: ei vieläkään töitä.
Elämä valuu kuin hiekka käsistä.
Masennus ja toiveikkuus vaihtelevat, mutta apeus on se jatkuvin olotila.
Kaikki tekeminen tuntuu turhalta. Ei ole tulevaisuutta. Ei kuulu minnekään. On vain kuin vierailulla. Odottaa koko ajan jotain ihmettä.
Ajattelee, kunhan kesä on mennyt saan varmaan töitä. Syksyllä ajattelee, no joulun jälkeen saan varmaan töitä. Keväällä, no kesäksi varmaan löydän jonkun kesäduunin.
Jos joku kysyy, mitä teet töiksesi, mumiset jotain epämääräistä.
Että aika kuumeista. Onhan tehty tutkimus, että työttömät eivät elä vanhaksi. Joten onhan sekin joku lohdutus... päättäjille.
Itse ajattelin kyllä piruuttani elää mahdollisimman vanhaksi. Kostoksi. Onhan siinäkin syy elää.
piti ihan kertoa että melkein aina on hirveän ahdistunut olo. Välillä ihan sydämessä tuntuu ihme voltteja ja tuntuu ettei henki kulje millään. Ei, ei tämä ole mitään elimellistä vaan ihan henkistä juttua. Kun tietää ettei ole rahaa, eikä saa töitä että saisi rahaa ja raha-asiat ne vaan pakkaa aina ahdistamaan vaikka kuinka koittaisi olla niitä ajattelematta. Jokainen kaupassa käynti tuottaa niin suurta tuskaa ettei mitään määrää. Ei ole varaa mihinkään ja sitten jos ostaa jotain, niin taas on huono omatunto. Kun ei olisi varaa ostaa niin yhtikäs mitään.
Ahistaa, ahistaa välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta ahistaa kuitenkin.