Saatan toisinaan joutua tilanteeseen tai valinnan eteen, jossa minun pitäisi päättää, teenkö toisen kupin aamukahvia vai en. Elimistöni saattaa toisinaan olla eri mieltä kuin pääni, ja hyljeksiä ahneuden tavalla syntynyttä ajatusta, joka tällaisten ikuisuudessa leijailee vailla kotia tai määränpäätä. Vatsani saattaa olla sitä mieltä, että toinen kuppi on jo pröystäilyä, eikä siten yhdy ajatusten ja halujen virtaan. Lievä kuvotuksen tunne on tuttua, sillä aamuiseen vatsaan ei mahdottomia mahdu. Kuitenkin ahne ihminen tuputtaa sille lisää, vaikka tarvetta ei olisi. Kahvia ei käsittääkseni voi juoda varastoon pahan päivän varalle.
Päätin olla keittämättä lisää, sillä saatoin yökkäistä ylen. Lisäksi mahdollinen oksentelu pilaisi koko alkavan päivän, enkä voisi katsoa ketään silmiin ilman tunnetta siitä, etten olisi lujasti kiinni maassa, ja etten olisi jotenkin sekaisin tai hukassa. Tämän lisäksi minun tulisi myös avautua tästä ongelmasta, sillä sisimpään jätetyt roskat aiheuttivat tulehduksia ja vaativat lopulta sairaalahoitoa, tai ainakin pitkää sairaslomaa.
Se, kenen kohdalle tämä avautuminen osuisi, niin oli taas oma ongelmansa. Jos avautui väärälle ihmiselle, niin tämä saattoi kehitellä tapahtuneesta mitä oudompia versioita yleiseen levitykseen. Spekulaatiot lähtivät siitä liikkeelle, että ymmärrettiin vain osa ongelmasta tai tekstistä, ja tätä osuutta pidettiin kasvupohjana mahdollisille vaihtoehdoille, joita taas ohjasi kuuntelijan oma suhde kertojaan, eli tässä tapauksessa minuun.
Eilen minulle kerrottiin, että päässäni on liikaa hiuksia. Ja että ne ovat liian pitkiä ja että niitä tulisi harventaa. Huomaan tämän siivotessa. Minusta tuntuu aina siltä, että harjaan takertuneet yksittäiset suortuvat ovat kuin ruumiita, lähes näkymättömiä vartaloita, joita noukin lattialta yksitellen. Niitä takertuu märkiin sormiin suihkussa ja lavuaarin yllä; toisinaan löydän niitä myös aterioista, joka on erityisen oksettavaa. Toisin sanoen oksennan saadessani jotain omaa vahingossa suuhuni, tai sen saman takertumaan sormiini.
Lapsena minut sidottiin autokatoksen tolppaan kiinni hiuksista, mutta tämä ei jättänyt vuotavia haavoja tai arpia, joiden kanssa täytyisi kamppailla lopun elämää. Itkin hysteerisesti.
Kipu oli sivuseikka, sillä kaiken olevan päälle, sisään ja sen ytimeen laskeutui valtava hämärä, joka syntyi ystävien petoksesta ja heidän halustaan satuttaa minua.
Inhoan imurin ääntä, jota kuulen. Imurin ääni on niin rahvaanomainen, että sen ulina ja kolina tahraa koko minäkuvan. Naapurini varmaan luulevat, etten koskaan siivoa. Tai sitten on niin, että he luulevat olevansa parempia kuin minä, kun ulisevat ja kolisevat heti aamusta ja hakkaavat seinään osamaksulaitteillaan. Moukat.
Tuijotan toisen kahvikupin läikehtivään pimeyteen. Opettelen samalla hallitsemaan itseäni ja oksentelua.
(hirn)
Päätin olla keittämättä lisää, sillä saatoin yökkäistä ylen. Lisäksi mahdollinen oksentelu pilaisi koko alkavan päivän, enkä voisi katsoa ketään silmiin ilman tunnetta siitä, etten olisi lujasti kiinni maassa, ja etten olisi jotenkin sekaisin tai hukassa. Tämän lisäksi minun tulisi myös avautua tästä ongelmasta, sillä sisimpään jätetyt roskat aiheuttivat tulehduksia ja vaativat lopulta sairaalahoitoa, tai ainakin pitkää sairaslomaa.
Se, kenen kohdalle tämä avautuminen osuisi, niin oli taas oma ongelmansa. Jos avautui väärälle ihmiselle, niin tämä saattoi kehitellä tapahtuneesta mitä oudompia versioita yleiseen levitykseen. Spekulaatiot lähtivät siitä liikkeelle, että ymmärrettiin vain osa ongelmasta tai tekstistä, ja tätä osuutta pidettiin kasvupohjana mahdollisille vaihtoehdoille, joita taas ohjasi kuuntelijan oma suhde kertojaan, eli tässä tapauksessa minuun.
Eilen minulle kerrottiin, että päässäni on liikaa hiuksia. Ja että ne ovat liian pitkiä ja että niitä tulisi harventaa. Huomaan tämän siivotessa. Minusta tuntuu aina siltä, että harjaan takertuneet yksittäiset suortuvat ovat kuin ruumiita, lähes näkymättömiä vartaloita, joita noukin lattialta yksitellen. Niitä takertuu märkiin sormiin suihkussa ja lavuaarin yllä; toisinaan löydän niitä myös aterioista, joka on erityisen oksettavaa. Toisin sanoen oksennan saadessani jotain omaa vahingossa suuhuni, tai sen saman takertumaan sormiini.
Lapsena minut sidottiin autokatoksen tolppaan kiinni hiuksista, mutta tämä ei jättänyt vuotavia haavoja tai arpia, joiden kanssa täytyisi kamppailla lopun elämää. Itkin hysteerisesti.
Kipu oli sivuseikka, sillä kaiken olevan päälle, sisään ja sen ytimeen laskeutui valtava hämärä, joka syntyi ystävien petoksesta ja heidän halustaan satuttaa minua.
Inhoan imurin ääntä, jota kuulen. Imurin ääni on niin rahvaanomainen, että sen ulina ja kolina tahraa koko minäkuvan. Naapurini varmaan luulevat, etten koskaan siivoa. Tai sitten on niin, että he luulevat olevansa parempia kuin minä, kun ulisevat ja kolisevat heti aamusta ja hakkaavat seinään osamaksulaitteillaan. Moukat.
Tuijotan toisen kahvikupin läikehtivään pimeyteen. Opettelen samalla hallitsemaan itseäni ja oksentelua.
(hirn)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Bimbo bombbiii paikoillaan kuin bobby eli englantilainen poliisi konstaabeli.
Mäkin inhoon imuria. En kyllä olekkaan sitä käyttänyt edes kolmeenkymmeneen vuoteen. En missään. Siivoan harvemmin kuin ennen . Muutenkin. Minäkin juon kahvia nyt, lämmitän pari leipää mikrossa. Uunia En vain jaksa käyttee paljon paskookaan mutta onhan se tietysti olemassa. En mä oo lukenukkaan aikoihin taas mitään. Ei huvita, kun mieluummin tapaa ihmisiä . Ulkonakin jonkin verran käyn vaikka sataa. Nukahtaa siinä vaiheessa kun nukahtaa . Pitkin päivää.
Joissain imureissa on kyllä aika kova ääni, kuulosuojaimet pitäisi olla päässä käyttäessä.
Imureihin pitäisi laittaa vaatimuksena äänenvaimennin, kuin pakoputki vaikka joku moottoripyörien tehoputki Dominator.
Mukavia mietteitä sulla.
Miksiköhän imurin ääni on juuri sitä mitä on? Pörinän ja ujelluksen sekoitusta. Kun se voisi olla vaikkapa hirnuntaa. Imuri hirnuisi erityisen paskaista nauruaan silloin, kun sille yritettäisiin syötää joku epämiellyttävän hajuinen mytty, kuten vaikkapa pitkään käytössä ollut sukka.
Nii.
Bimbo kulkee ovesta kello 11.00
Ovenkahva on olennainen osa ovea. Ovi taas on olennainen osa seinää. Seinä taas on olennainen osa suojarakennelmaa, jota kutsutaan rakennukseksi, bimbo miettii klo 9.00.
Hän käy katsomassa eteisessä ovenkahvaa. Se on, samaan hengenvetoon, messinkinen, kiiltävä ja valkoinen. Rakennus ulkoapäin katsottuna on esteettinen, hyvin hoidettu ja jopa kaunis, muistellaan.
Ovenkahvaan hän ei koske, sillä siihen koskeminen on eräänlainen piste, josta ei ole paluuta. Kun kahvasta kääntää, ovi avautuu kuin itsestään ja saattaa esteettä astua toiseen maailmaan edellisestä.
Bimbo on ollut valmis jo ajat sitten, mutta hän ei koskaan tule olemaan mitään sellaista, niin kuin valmis on. Hän on aina kesken, keskeneräinen ja valmisteilla. Ja kun ovenkahvaan lopulta koskee, pulssi on kohonnut taivaisiin, veri kadonnut kasvoilta ja ajatukset villiintyneet kuin unohdettu puutarha.
(hihitystä)
Mikähän olisi joku kirja oikeasti mitä voisin suositella, joku jännittävä no H.G. Wellsin aikakone, tai joku Ray Bradburyn tieteisjuttu.
Ellei peräti Kreikan mytologiasta suurilla kuvilla oleva kirja missä on jänniä tarinoita.
Kaikista pelottavin olisi kai oikea musta raamattu, missä on kerrottu kuvillakin erilaisia palvontakuvioita ja toimia demonien palvomiseksi.
Mjaa-a
Tuota mietin itsekin. Mutta koska bimbot ajattelevat hiuksiaan ja ulkonäköään, suosittelen elokuvaa.
Elokuvassa on enemmän kuvallista sisältöä ja vähemmän tekstiä. Teksti on lapsipuolen asemassa bimbon maailmankuvassa. Kuvavirta taas antaa bimbolle enemmän, sillä bimbot elävät ulkomuodosta.
(hihitystä)
Ninth Gate?
Sehän on kulttiohjaaja sekä ihmisoikeusaktivisti Roman Polanskin kokoon rakentelema musta kirja.
(hirn)
Noups
Vaihdetaan tilalle Rosamund Pike leffasta Gone Girl.
Samassa leffassa näyttelee myös Ben Affleck, joka vaikuttaa aina ja toistuvasti kaverilta, joka on jäänyt junasta väärässä kaupungissa ilman matkatavaroita.
(hirn)
Elokuvat eivät ole bimboja varten sillä ne ovat liian pitkiä. Bimbon sen sijaan kannattaa pelata flipperiä sillä siinä pelissä on niitä välkytteleviä valoja sekä ujellusääniä.
Nyt ei ole tulossa varmaankaan mitään hyviä elokuvia koska viirus on karantoinut näyttelijöitä paljon ja hidastanut tuotantoja.
Tuota elokuvaa kyllä odotan innolla milloin tulee, uusi Dune, missä on tuo "Rose The Hat", Rebecca Ferguson vanhana naisena taitaa olla sen Atreides Kuningattaren näyttelijänä tuossakin.
Toukokuussa tiesin jo elokuvaharrastajilta että lokakuussa sen ensi-ilta olisi vaikka elokuva on kylläkin valmis jo: https://www.imdb.com/title/tt1160419/
Lehtiä kirjojen sijaan
Keskustelupalstoilla naiset keskustelevat itsensä ja toisten kanssa kampaajien kanssa käymistään keskusteluista kampaamoissa.
Kampaamokeskustelut ovat siinä mielessä erilaisia muihin keskusteluihin verrattuna, että niissä keskustelijat ovat toistensa iholla.
Mielestäni juuri kampaamokeskustelut ovat sitä luokkaa keskustelutodellisuudessa, jossa tulee täysin selväksi se että toinen osapuoli myötäilee ja osallistuu, koska hänelle maksetaan siitä.
Eli nainen parhaimmillaan yltää ainoastaan kampaamon mukavassa tuolissa kliimaksiin monologioidensa suhteen - tai sitten kirjallisuudessa.
Kukin voi valita alleen mieleisensä tuolin, sillä lehtiä ei kukaan kampaamoissa lue.
Se on epäsosiaalista, piittaamatonta ja etenkin itsekästä.
(hihitystä)
Vessalukemista voisi olla joku Aku Ankan taskukirja, Tex Willer tai Morgan Kane.
Jumiuttaisi vessan sillä tavoin, että odota nyt pökäle putkahtamassa kohta, ja itseasiassa onkin lukemassa omassa rauhassaan vessassa pöntönpäällä jotain vaikka Tex Willer -sarjakuvaa.
Odota siis vielä noin 12 tuntia sentään kestää hetken.
Vuosien saatossa
Saattavat vuodet sisälläni ovat antaneet minulle varauksettoman mahdollisuuden nauttia työmme tuloksista.
Seikka, joka ei kohdallamme koskaan muutu, on asiattomuutemme: Meillä ei ole sanottavaa.
Tässä mielessä olemme kuin kaksi yhteen sovitettua ratasta, jotka pyörivät eri suuntiin.
(naurua)