mitä mieltä te ihmiset olete tästä??????

Siis jos mies pyytää syömään ,niin jotkut miehet loukkaantuu, jos mä tarjoan et mä maksan oman ruokani. Vaikea kysymys. Mä en kyl kannata deittailuasioissa tasa-arvoa. Siis mä en halua esim iskeä miestä. Miehen täytyy iskeä mut.

En ole treffeillä käynyt vuosiin,avomiehen kanssa jos johonkin mennään ni kulut luonnollisesti maksetaan yhteisistä rahoista. Mutta jos sattuisin sinkkuutumaan ja käymään treffeillä niin kyllä minä maksaisin omat kuluni ja jos itse olisin kutsunut miehen esim.elokuviin ja syömään niin silloin tietysti minä maksaisin molempien kulut.
Kaikki tietysti riippuu siitä miten asiat on sovittu treffikumppanin kanssa (esim.maksa sä nyt ni mä maksan seuraavat ym.)

Tarjouduin aina maksamaan itse, mutten alkanut inttämään jos (ja yleensä kun) mies tahtoi maksaa molemmat (tuppaavat loukkaantumaan, jos ei tarjousta ota vastaan). Kiittänyt olen aina nätisti :) Nykyään avomiehen kanssa se maksaa, jolla on rahaa. Treffeillä minusta periaatteessa kumpikin maksaa omansa, ellei toinen nimenomaan halua tarjota. Tietysti voi ajatella niin, että se tarjoaa, joka on tapaamista ehdottanut...toimii ehkä parilla ekoilla treffeillä, muttei ole mielestäni "pitkäikäinen" ratkaisu.

Ps. Kannatan tasa-arvoa, mutta se ei ole ihan sama asia kuin kaiken tasaaminen joka elämän alueella. Kyllä minä ompelen verhot ja enimmäkseen laitan ruokaa, mies saa paikata fillarin kumit. Tosin minä teen sähkötyöt :) Jokainen jakaa hommat ja kulut tavallaan, ei sen tarvitse olla sukupuolesta kiinni.

mutta on se joskus(harvoi tapahtuu)niin ihanaa jos mies maksaa ettei tarvitse itse kaivaa lompakkoa aina..
Ja meillä se menee vähä toisin päin..Esim.baarissa maksan yleensä molemmat sisälle ja ostan drinkit..

En ole koskaan ollut ihan oikeilla treffeillä, mutta jos olisin ollut, olisin kyllä tarjoutunut maksamaan itse oman osuuteni vähintään. Mutta nyt kun saman miehen kanssa on tullut luuhattua viitisen vuotta, niin jos lähdemme ulos syömään se on aivan yks hailee kuka maksaa, koska loppujen lopuksi raha tulee samasta taloudesta. Yleensä kuitenkin menee niin että mies maksaa, koska minun osuuteni yhteisen talouskassan kartuttamiseen on 0e/kk. Se mitä käytän, joudun valitettavasti käyttämään miehen rahoja...

Tasa-arvolla ei liene paljonkaan tilaa parinmuodostusvaiheessa. Naiset valitsee sen, joka pystyy todistamaan olevansa paras tuleva perheenhuoltaja.
Jos pystyt maksamaan kulut oot potentiaalisempi vaihtoehto kuin tyhjätasku tai kitupiikki. Kannattaa siis maksaa.

Siinä vaiheessa, kun suhde on vakiintuneempi oikeudenmukaisuusperiaate on syytä ottaa käyttöön.

Minun mieheni piti vuosia samaa peliä. Riidellessä aina heitti sormuksen pois ja sanoi minulle, että haluaa kaikki minulle ostamansa korut takaisin.
Suutun tosi harvoin ja kun suutun niin mies tietää, että tosi on kysymyksessä.

Sanoin hänelle, että voin antaa nämä korut nyt heti hänelle takaisin. Sanoin, etten halua häneltä enää yhtään lahjaa, jos hän ei niitä halua antaa minulle loppu elämäksi. Sanoin, että joko ottaa nämä korut nyt pois tai on hiljaa.

Mies oli hiljaa, eikä ole enää koskaan sen jälkeen riidellessä maininnut koruja tai heitellyt sormustaan.
Lahjoja olen kyllä saanut senkin jälkeen.

Aikaa on tainnut tuosta tapahtumasta kulua 15 v.

Miehen tehtävä se käytännös on ollu, ja kohteliaisuuden osoitus. Eikös se kuitenkin niin mene, että kun treffeille PYYDETÄÄN, niin PYYTÄJÄ maksaa. Kiitollisena siitä, että on saanut juuri pyydetyn seurakseen treffeille? Ainakin se käsitys mul on.
(Erään tuntemani naisen kokemus: Mies pyysi treffeille, maksoi kaiken ja valitteli seuraavana päivänä miten paljon rahaa meni treffeillä...) :D.