En tiedä haluanko jatkaa vai erota

Olen 25 vuotias mies ja ollut samanikäisen naisystäväni kanssa yhdessä sieltä lähtien kun olin 20v. Nyt asuttu yhdessäkin reilu vuosi. Parisuhteessa ei ole vikaa ja ollaan tultu aina hyvin juttuun. Eli voisi sanoa, että elän hyvässä suhteessa. Tästä hulimatta minulla on tunne, että olen jäänyt paitsi monesta asiasta, mitä ikäiseni ovat tehneet. Moni ikäiseni jätkä on tilanteessa, ettei ole ikinä ollut parisuhteessa eivätkä pidä kiirettäkään. Itse taas aloitin 20 vuotiaana ja olin tuolloin päättämässä armeijaa kun hänet tapasin. Olihan se totta, että halusin tyttöystävää ja ollin koko teini-iän tympääntynyt ja vihainen kun sellaista ei ollut eikä tytöt kiinnostuneet.

Nyt olen tajunnut, että mikään kiire ei olisi ollut. En vielä tajunnut tuossa iässä miten sinkkuudesta voi nauttia vanhempana. Olen ollut sinkku vain iässä jolloin asuin vanhemmillani pikkupaikkakunnalla ja rahattomana ilman kunnon mahdollisuuksia tehdä mitään. En siten, että olisi rahaa ja eläisin itsenäisesti ja vapaammin. Kun intti loppui ja olin alkanut suhteeseen niin muutinkin sopivasti opiskelemaan isommalle paikkakunnalle. Opiskeluaika sinkkuna olisi houkutellut, muttei tuoreesta suhteesta viitsinyt päästää irti ja tyydyin katsomaan mitä sinkkukaverit tekivät. Opiskelun jälkeen ja kun ikää on tullut niin tajunnut, että itsenäinen sinkkuelämä opiskellessa olisi ollut mukavaa ja en ole sitä nyt kokenut. En tiedä miksi pidin niin kiirettä suhteen löytämisessä, koska nyt olen tajunnut, ettei todellakaan olisi pitänyt kiirehtiä.

Nyt en tiedä oikein mitä haluaisin. Jos haluan jatkaa suhdetta niin en enää koe sinkkuaikoja mutta jos eroan niin pelkona on ettei se sitten olekkaan kohta kivaa ja en enää löydä hyvää kumppania tai alkaisin ikävöidä tätä suhdetta. Lisäksi nyt tässä viime aikoina naiseni on alkanut puhumaan naimisiin menosta ja lasten teosta koska olemme valmistuneet ja työelämässä. Nämä ovat itsellenikin olleet tärkeitä arvoja aina, mutta jos lapsia teemme niin sitten ainakaan paluuta entiseen ei enää ole eikä oikein avioliitonkaan jälkeen. Hän on vihainen ajoittain, että haluan vain lykätä enkä tiedä mitä mieltä olen asiasta.

Ongelma onkin siinä, etten yhtään tiedä mitä haluan enkä tiedä mikä olisi paras vaihtoehto. Erossa saisi sinkkuuden mutta epävarman tulevaisuuden. Suhteessa jatkamalla mahdollisuus on nyt kumppanuuteen ja lapsiinkin, mutta olisi hyväksyttävä, ettei ikinä saanut viettää sellaista elämää mitä monet ikäiseni sinkut ovat viettäneet. Toisaalta voisi olla onnellinen, että on ylipäätään löytänyt kumppanin jonka kanssa perhe perustaa. Tässä vaiheessa ero olisi kuitenkin vielä helppo verrattuna siihen kun oltaisi naimisissa ja lasten kanssa. Tiedän, etten voi vain odotuttaa ja venyttää päätöstä vuosia tässä elämäntilanteessa ja sekin olisi vain ajan tuhlausta. Tunnen itseni hyvin stressaantuneeksi enkä kykene valitsemaan mikä elämänsuunta on paras eikä mikään tunnu selvästi parhaalta vaihtoehdolta. Toivoisin tavallaan, että voisi palata ajassa taakse päin ja saisi uuden mahdollisuuden tehdä valinnat näillä tiedoilla. Kumpi olisi tärkeämpää pitää hyvä puoliso ja tehdä perhe vai erota ja saada vapaus mutta ottaa riski, ettei hyvää kumppania enää löydy. En tiedä mitä tehdä. Yhä naiseni on minulle rakas ja hänen jättämisensä olisi raskasta.