Hei!
Nyt ottaa päästä ja lujaa. Vuosi sitten kun olin tervehtymässä erittäin vakavasta sairaudesta aloin kypsymään ajatukseen, että nyt haluan tervellisen elämän. 8kuukautta ennen sitä sairastuin ja sairaalan punnituksen mukaan painoin 176/83. Kehoni heitti kuperkeikkaa monta kertaa sairauden aikana ja loppujen lopuksi painoin keväällä (milloin päädyin terveempään elämäntapaai) 94kg. Olen ennenkin laihduttanut ja aloitin taas. Aluksi paino nousi kaksi kiloa (ja paniikki nousi terveyteni puolesta) mutta viimeinkin se alkoi pikkuhiljaa tippua. Mutta se työmäärä. Sillä työmäärällä olisin ollut elokuussa jo unelmamitoissani, mutta ei. Painoin syyskuun alussa 90 kiloa. Kävin gynelläni tarkastuksessani ja sain minipillerin, jossa on pieni määrä naishormoonia,josta minulta on vajaus (niin ja olen myös PCO-tapaus joten laihdutus muutenkin hiukan tökkivämpää). Paino oli joulukuussa 87 ja nyt huhtikuussa 84! En ole päässyt edes aloituspainoon vaikka olen duunannut kuin hullu. Olen omaksunut jo terveelliset elämäntavat. Juoksen 3-4/vko tunnin kerrallaan. Kävelen opiskelupaikkaani. En juo alkoholia tai kahvia ihmeemmin, lopetin tupakankin reilu vuosi sitten monen vuoden polttamisen jälkeen. Olen jumppailen kotona..ym. ym. Kaikki on selkärangassa ja tulen elämään näin loppuelämäni. Ja motivaatiota on. Olen päättänyt jatkaa laihdutusta niin kauan kuin olen tavoitteessani, vaikka siinä menisi vielä kaksi vuotta. Ja vuosihan tässä on jo mennyt.
Mutta mitä tehdä? Ja miksi paino tulee niin perkeleen hitaasti alas? Neuvoja? Pistän alle vielä mitä syön päivässä ja ikäähän minulla oli parikymmentä.
Aamu: 2-3 dl joko All-braneja tai monivilja puuroa maidon kera, teetä
Klo 12.00 omena tai rahkaa tai jogurttia
Klo 14.00 joko lounaspatonki tai salaatti, tai syön myöhemmin vihanneksia, nuudelikeiton, vihanneskeiton tai kanaa paistettuna hippusessa oliiviöljyä ruisleivän kera.
Illalla. Joko ruisleipää, all-braneja, puuroa, tai omenaa.
Päivän aikana jos olen kotona enemmän, syön myös kananmunia, korkeintaan 10 mantelia ja porkkanoita. Ja jos on kotona kirsikkatomaatteja niitä tulee napsittua.
Syön ehkä liian vähän, mutta lisäämällä syömistä ei paino ainakaan tipu. Ainoa tapa millä se on tippunut, on ollut että en melkeinpä syö mitään. Mutta opiskelijalle se on hieman rankkaa kun ei jaksa enää opiskella.
Lisäys: Jos on tullut jostain syystä syötyä hiukan karkkia, on se vähenetty seruraavan päivän ruuasta ja lisätty liikuntaa. Ja en muutenkaan pidä sipseistä ym. Ja ilman suklaata tulen toimeen. Tiedän, että tämmöisiä viestejä tulee päivittäin tänne ja niitä olen itsekin lueskellut, mutta miksi on näin vaikeaa. Mutta periksi en anna.
Kevättä kaikille!
Kaarina
Nyt ottaa päästä ja lujaa. Vuosi sitten kun olin tervehtymässä erittäin vakavasta sairaudesta aloin kypsymään ajatukseen, että nyt haluan tervellisen elämän. 8kuukautta ennen sitä sairastuin ja sairaalan punnituksen mukaan painoin 176/83. Kehoni heitti kuperkeikkaa monta kertaa sairauden aikana ja loppujen lopuksi painoin keväällä (milloin päädyin terveempään elämäntapaai) 94kg. Olen ennenkin laihduttanut ja aloitin taas. Aluksi paino nousi kaksi kiloa (ja paniikki nousi terveyteni puolesta) mutta viimeinkin se alkoi pikkuhiljaa tippua. Mutta se työmäärä. Sillä työmäärällä olisin ollut elokuussa jo unelmamitoissani, mutta ei. Painoin syyskuun alussa 90 kiloa. Kävin gynelläni tarkastuksessani ja sain minipillerin, jossa on pieni määrä naishormoonia,josta minulta on vajaus (niin ja olen myös PCO-tapaus joten laihdutus muutenkin hiukan tökkivämpää). Paino oli joulukuussa 87 ja nyt huhtikuussa 84! En ole päässyt edes aloituspainoon vaikka olen duunannut kuin hullu. Olen omaksunut jo terveelliset elämäntavat. Juoksen 3-4/vko tunnin kerrallaan. Kävelen opiskelupaikkaani. En juo alkoholia tai kahvia ihmeemmin, lopetin tupakankin reilu vuosi sitten monen vuoden polttamisen jälkeen. Olen jumppailen kotona..ym. ym. Kaikki on selkärangassa ja tulen elämään näin loppuelämäni. Ja motivaatiota on. Olen päättänyt jatkaa laihdutusta niin kauan kuin olen tavoitteessani, vaikka siinä menisi vielä kaksi vuotta. Ja vuosihan tässä on jo mennyt.
Mutta mitä tehdä? Ja miksi paino tulee niin perkeleen hitaasti alas? Neuvoja? Pistän alle vielä mitä syön päivässä ja ikäähän minulla oli parikymmentä.
Aamu: 2-3 dl joko All-braneja tai monivilja puuroa maidon kera, teetä
Klo 12.00 omena tai rahkaa tai jogurttia
Klo 14.00 joko lounaspatonki tai salaatti, tai syön myöhemmin vihanneksia, nuudelikeiton, vihanneskeiton tai kanaa paistettuna hippusessa oliiviöljyä ruisleivän kera.
Illalla. Joko ruisleipää, all-braneja, puuroa, tai omenaa.
Päivän aikana jos olen kotona enemmän, syön myös kananmunia, korkeintaan 10 mantelia ja porkkanoita. Ja jos on kotona kirsikkatomaatteja niitä tulee napsittua.
Syön ehkä liian vähän, mutta lisäämällä syömistä ei paino ainakaan tipu. Ainoa tapa millä se on tippunut, on ollut että en melkeinpä syö mitään. Mutta opiskelijalle se on hieman rankkaa kun ei jaksa enää opiskella.
Lisäys: Jos on tullut jostain syystä syötyä hiukan karkkia, on se vähenetty seruraavan päivän ruuasta ja lisätty liikuntaa. Ja en muutenkaan pidä sipseistä ym. Ja ilman suklaata tulen toimeen. Tiedän, että tämmöisiä viestejä tulee päivittäin tänne ja niitä olen itsekin lueskellut, mutta miksi on näin vaikeaa. Mutta periksi en anna.
Kevättä kaikille!
Kaarina
Vastaukset 7
Vanhimmat
mullakin on toi hyötyliikunta huipussaan, oluen juonnit lopetettu, kaloreita päivässä maksimissaan 1300. Sitten mulla on myös PCO ja paino ei tipu oikeestaan yhtään. Ei tässä voi muuta kuin masentua :( En oikeen tiiä, mitä tälle tilanteelle vois tehdä..välillä alkaa ainakin usko loppua ja ärsyttää kun normaalit ihmiset ei tajua, että joillekin se laihtuminen ei oo ihan niin yksinkertaista.Silti sitä vaan jaksaa päivästä toiseen yrittää ja toivoa, että tilanne olis joskus tulevaisuudessa parempi.
En ole koskaan kokeillu vielä matalahiilarista ruokailutapaa. Sen vielä kokeilen kaksi kuukautta raamatullisen tarkkaan ja jos ei silloinkaan, marssin lääkärinvastaanotolle. Mutta jos sieltäkään ei apua, olen valmis jatkamaan tätä silti seuraavat kaksi vuotta. Kun olen missioni valinnut,en kyllä hevillä anna periksi. Sama uhma vieläkin päällä kuin vuosi sitten.
Päättäväisyyttä ystävät. Periksi ei saa antaa!
Kaarina
Luin, mitä syöt päivisin, ja tuntuu siltä että ruokavaliosi on tosi paljon hiilihydraattipainotteinen. Syöt paljon leipää ja muroja. Kehottaisin kokeilemaan niiden vähentämistä ja korvaamaan ne jollakin muulla. Koeta tehdä aterioita, joilla syöt esim. sitä kanaa/kananmunia ja vihanneksia/salaattia, muttet viljatuotteita tai perunoita.
Tiedän että itsellä leipä ja murot on pahimpia lihottajia. En ole ihan varma, johtuuko se nimenomaan viljasta vai lisäaineista yms. Ainakin ne All Branit kannattaa lopettaa heti, ne on täynnä suolaa, sokeria, lisäaineita ja vehnää, joka kuulemma on viljoista ihmiselle huonoin (mutta ah! niin hyvää). Lopeta siis (mahdollisuuksien rajoissa) leipä ja murot, eritoten vehnä, sekä perunat. Syö riisiä (mieluiten täysjyvä- tai basmati-) ja vaikka kaurapuuroa (veteen keitettyä, maitotuotteen on kanssa kompastuskivi), kun mielesi tekee viljaa. Koeta kuitenkin rajoittaa näidenkin syömistä korkeintaan kahteen kertaan/päivä.
Onnea matkaan! Kyllä sä vielä siitä laihdut!
Ole kiltti itsellesi ja mene ensitilassa kirjastoon/kirjakauppaan ja hanki itsellesi Antti Heikkilän kirjoja (Keittokirjat ja Keittokirja 2, Elämän paras aika-kirja sisältää jo myöskin vähän johdatusta aiheeseen). Myös Dr. Atkins; Dieettivallankumous on aika hyvä.
Lue ajatuksella/opiskele molempia kirjoittajia!! Mieti kuinka paljon turhia hiilihydraatteja(=sokereita)kaadat kehoosi ja mitä se aiheuttaa. Ei vain sinulle vaan useimmille ihmisille.
Kun olet imenyt itseesi perustiedot kirjoista niin VASTA SITTEN nettiin hakeen tietoa "low carb" ja "karpit" haulla.
Moni on hyötynyt:))!
Tämmöinen löytyi selailemalla.
PCO ja lihavuus
"Pullahiiri" on 30 kg ylipainoinen ja hänellä on PCO-syndrooma. Miten tämä oireyhtymä vaikuttaa lihottavasti? Riittääkö tavallinen vähäkalorinen dieetti ja liikunta laihduttamiseen?
Lukijoille ensiksi tietoa PCO:sta. Lyhenne tulee englanninkielen sanoista polycystic ovary disease, suomennettuna munasarjojen monirakkulatauti. Munasarjat ovat suurentuneet ja niissä on rakkuloita. Tilaan liittyy mieshormonin liiallinen vaikutus. Seurauksena on lisääntynyt karvan kasvu, kuukautishäiriöitä ja lapsen saanti vaikeutuu. PCO:hon kuuluu monta oiretta, minkä vuoksi puhutaan usein PCO-syndroomasta eli -oireyhtymästä.
PCO liittyy selvästi lihavuuteen ja useimmat siitä kärsivät ovat ylipainoisia. Sairaus on yhteydessä erityisesti vyötärölihavuuteen eli rasvakudoksen kertymiseen keskivartalolle ja varsinkin vatsaontelon sisään. PCO ei kuitenkaan aiheuta lihavuutta vaan päinvastoin. Liika rasva vatsaontelossa aiheuttaa aineenvaihdunnan häiriöitä, jotka joillakin naisilla johtavat PCO:n syntyyn.
Laihduttaminen ja painonhallinta voidaan toteuttaa PCO:ssa täysin samalla tavalla kuin kenellä muulla tahansa. Laihduttamalla rasvakudos vähenee vatsaontelosta jopa tehokkaammin kuin ihon alta. Painoa pudottamalla PCO:n oireet lievittyvät.
Eti tietoa montignacin menetelmästä.siinä ajatuksena on insuliinin väärä toiminta joka johtuu pahoista hiilareista kuten valkoset jauhot, sokeri ym.
Kirjassa puhutaan just sun kaltasista ihmisistä jotka yrittäää laihduttaa pienen pienellä kalorimäärällä mutta mitään ei tapahdu. saa syödä mahansa täyteen tällä menetelmällä. Kannattaa tutustua.
Hei! Silmäilin Kaarinan ruokavaliota. Varsinainen kitudieetti! Minä en noista söisi muroja, puuroa, patonkia, porkkanaa, omenaa. Tilalle lihaa, kalaa, kanaa, munia, juustoa, rahkaa, marjoja, sieniä...
Eli noudatan vähähiilihydraattista ruokavaliota ja paino laskee syödessä! Viisi kiloa kadonnut helmikuun lopulla aloitetun uuden elämän aikana. Enää pari kiloa ja sitten täytyy jo toppuutella. Mutta kitudieetille, kalorien laskemiseen, laihtumisesta maksamiseen en enää koskaan suostu.
Lue vaikkapa Salmenkaidan kirja "Laihdu ilman nälkää". Niin moni on löytänyt tästä ruokavaliosta rakaisun.