Kirjoittelin jutun ekana Parisuhteessa-puolelle, mutta taitaa sopia jopa paremmin tänne. Eli miesystävä on taas lähdössä reissuun, alkanut tekemään reissuhommia vapaaehtoisena töissään. Asiasta keskusteltiin, minä sanoin etten voi kuvitella sellaista suhdetta, mutta hän taas sanoo että tahtoo vaihtelua ja näköjään niitä tekee oli mielipiteeni mikä tahansa.
Nyt on lähdössä kuukaudeksi. Minua loukkasi, että kertoi matkasta vasta kun oli antanut vastauksensa töissä, ei siis jutellut kanssani ja kysellyt mielipidettäni silloin kun reissua hänelle ehdotettiin. Emme asu yhdessä, mutta olemme niin tiiviisti yhdessä kuin mahdollisuus, mielestäni tällaisista kuuluu silloin myös jutella. Hän ei tunnu näkevän tilanteessa _minkäänlaista_ vaikutusta meidän suhteellemme, tokaisikin että jos kuukausi jotain vaikuttaa niin huh miten huono suhde silloin on. Mielestäni se vaikuttaa on suhde millainen tahansa, jos muuten oltu paljon yhdessä, sitten toisesta kuulee vain pari viestiä tms. viikossa. Sanoin, että sillä on myös paljon merkitystä mulle, koska elämäni on aika erilaista kun hän on poissa, en esim. reissaile hänen luokseen eli ajankäyttöni muuttuu varsin ratkaisevasti. Tästä syystä hänen pitäisi ottaa vakavasti myös mun mielipiteeni näitä eroja kohtaa, ja ymmärtää miltä musta tuntuu. Hän ei tuntunut ymmärtävän ollenkaan, tokaisi sitten vihaisena "jaa että sulta menee siis pasmat sekaisin vai?!".
Miten te suhtautuisitte? Tuntuu todella vaikealta, ettei voi itse "hallita" omaa elämäänsä tai suhdettaan yhtään. Hän saattaa koska vain ilmoittaa, että lähtee pois ties miksikä aikaa, ja jos valitan asiasta yhtään niin olen outo, tiukkis ja ymmärtämätön. Asian ei pitäisi kuulua minulle ollenkaan.
Emme tosiaan ole naimisissa emmekä edes asu yhdessä, mutta miesystävä on se joka puhuu yhteisestä tulevaisuudesta kuin automaattisesti, kyselee missä tahtoisin asua, monta lasta tahtoisin jne. Sitten nykyään ei kuitenkaan välitä mun mielipiteistä tuon taivaallista... Miten muka uskaltaisin vakiintua? Odottaisitko toista tässä tilanteessa? Mitä hänelle sanoisit?
Tuntuu, että mulle ei anneta vaihtoehtoja ollenkaan, pakotetaan vaan johonkin ja toinen määrää milloin voimme olla yhdessä, milloin taas emme pitkään aikaan.
Nyt on lähdössä kuukaudeksi. Minua loukkasi, että kertoi matkasta vasta kun oli antanut vastauksensa töissä, ei siis jutellut kanssani ja kysellyt mielipidettäni silloin kun reissua hänelle ehdotettiin. Emme asu yhdessä, mutta olemme niin tiiviisti yhdessä kuin mahdollisuus, mielestäni tällaisista kuuluu silloin myös jutella. Hän ei tunnu näkevän tilanteessa _minkäänlaista_ vaikutusta meidän suhteellemme, tokaisikin että jos kuukausi jotain vaikuttaa niin huh miten huono suhde silloin on. Mielestäni se vaikuttaa on suhde millainen tahansa, jos muuten oltu paljon yhdessä, sitten toisesta kuulee vain pari viestiä tms. viikossa. Sanoin, että sillä on myös paljon merkitystä mulle, koska elämäni on aika erilaista kun hän on poissa, en esim. reissaile hänen luokseen eli ajankäyttöni muuttuu varsin ratkaisevasti. Tästä syystä hänen pitäisi ottaa vakavasti myös mun mielipiteeni näitä eroja kohtaa, ja ymmärtää miltä musta tuntuu. Hän ei tuntunut ymmärtävän ollenkaan, tokaisi sitten vihaisena "jaa että sulta menee siis pasmat sekaisin vai?!".
Miten te suhtautuisitte? Tuntuu todella vaikealta, ettei voi itse "hallita" omaa elämäänsä tai suhdettaan yhtään. Hän saattaa koska vain ilmoittaa, että lähtee pois ties miksikä aikaa, ja jos valitan asiasta yhtään niin olen outo, tiukkis ja ymmärtämätön. Asian ei pitäisi kuulua minulle ollenkaan.
Emme tosiaan ole naimisissa emmekä edes asu yhdessä, mutta miesystävä on se joka puhuu yhteisestä tulevaisuudesta kuin automaattisesti, kyselee missä tahtoisin asua, monta lasta tahtoisin jne. Sitten nykyään ei kuitenkaan välitä mun mielipiteistä tuon taivaallista... Miten muka uskaltaisin vakiintua? Odottaisitko toista tässä tilanteessa? Mitä hänelle sanoisit?
Tuntuu, että mulle ei anneta vaihtoehtoja ollenkaan, pakotetaan vaan johonkin ja toinen määrää milloin voimme olla yhdessä, milloin taas emme pitkään aikaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näin viestisi tuolla toisellakin puolella. Nähtävästi haluat tuulettaa ajatuksia kunnolla, kun tännekin aloituksen laitoit. Joten minäkin yritän vastata.
Minusta sinä ylireagoit. Ei miesystävälläsi ole mitään taka-ajatuksia reissutyönsä kanssa. Sinä haluat nähdä asiassa jotain syvempää merkitystä. Ei miehet ajattele noin monimutkaisesti.
Reissuhommat ovat mukavaa vaihtelua tavalliseen työhön. Ei se sen kummenpaa ole. Eikä hänen tarvitse kysyä sinulta omaan urakehitykseensä liittyviä asioita. Kyllä sinäkin varmasti teet omat päätöksesi omassa työssäsi.
Jos et kestä kuukauden eroa niin se on sinun asiasi. Et voi hallita toista ihmistä, vaikka haluaisitkin.
Kiitti rehellisestä vastauksesta, niitä kaipaankin. Todellakin kun yksin näitä pohtii, niin alkaa helposti vetelemään jos jonkinmoisia johtopäätöksiä, niin kiinni näissä omissa jutuissa on ja vaikea olla silloin kovin kaukokatseinen.
Mielestäni hänen kuitenkin kuuluisi(jos siis tahtoo ja aikoo kunnollisessa suhteessa kanssani olla) ottaa tämänkaltaisissa jutuissa minunkin mielipiteeni aidosti huomioon, sillä onhan tällaisella minunkin elämääni suuri vaikutus.
Näen jo tulevaisuuden, jossa hän vähän väliä ilmoittaa lähes sivulauseessa lähtevänsä taas reissuun, milloin kuukaudeksi milloin neljäksi. Eikä varmaan minulla saisi koskaan olla asiaan mitään sanomista? Jos yhdessä ollaan, niin tuo hänen työmuotonsa kuitenkin tulee erittäin voimaakkasti vaikuttamaan arkemme muotoutumiseen. Eikö silloin pitäisi toistakin kuunnella?
Toistaiseksihan reissut eivät edes kuulu miehen toimenkuvaan. Sanoit että hän vapaaehtoisesti (mielenkiintoinen mahdollisuus) lähtee.
Siinä vaiheessa olisi asiallista keskustella sinun kanssa jos mies hakisi työtä, johon kuuluu vakituinen reissaaminen.
Olet vähän vauhko ja näet tulevaisuuteen sellaisia asioita, joita siellä välttämättä ei koskaan tule olemaan.
Siis miehen töissä on ilmeisesti kyselty ketkä kiinnotuneita reissaamisesta, ja mies ilmaissut innokkuutensa. Ne, keitä hommaan aletaan koulimaan pistetään sitten aina jatkossakin menemään. Ja nyt siis on jo sitten sovittu, että yksi niistä on tämä mun mies. Kun pyörä lähtee pyörimään, peliä ei enää voikaan pistää poikki. Sen olen jo nyt saanut huomata. "Kun ne antoivat mulle sen ja sen jutun matkustamisen takia, enhän voi kieltäytyä enää". Ja siis ne antavat rahallisen yms. tuen siksi, että mies itse halukkuutensa ilmaissut. Mä taas olen ollut alusta asti vastaan, mutta näemmä en voi asialle yhtään mitään.
ei se mies sua kunnioita tai teidän suhdetta...neuvoisin unohtamaan kyseisen herran jos susta alkaa tuntua pahalle toi tilanne.
Tietenkin sen piätis ottaa sut huomioon tollasissa asioissa ja ainakin ensin keskustella sun kanssa, ja kysyä sun mielipidettä.
En mä pitkään tollasta kattelis...kyllä mun suhteessa pitää olla kunnioitusta toista kohtaan.
Tiedän tuon tunteen. Olet siis numero kakkonen miehen tärkeysjärjestyksessä ja luultavasti tulet olemaan jatkossakin. Joillekkin työ ja reissaaminen tärkeämpää.
helppohan se on aina puhua tulevaisuuden haaveista, mutta konkreettiset teot mielestäni ratkaisevat. Eli miten mies sua kohtelee? Kuunteleeko hän sinun mielipidettäsi ja koittaa löytää kompromisseja jne. Sanooko hän rakastavansa sinua?
Tietysti sitä ns.jaksaa odottaa jos toisesta välittää. Riippuen tietysti kuinka usein hän matkustaa ja kuinka pitkiä aikoja poissa.
Jos sulle ero-ajat on kovin raskaita, kannattaisi miettiä kannattaako suhdetta jatkaa. Tai saatikas perhettä perustaa. Jos hän on ns.kulkuri luonteeltaa, tuskin voit häntä "muuttaa".
Siis sulla on vaihto-ehto. Joko kestät reissaamisen tai lähdet suhteesta!
Mä olen kahdenvaiheilla kestänkö itse saman, jatkuvasta tuskaisestakin kaipuusta johtuen. Ehkä on helpompi olla yksin...
Tsemppiä sulle!
Kiva että joku ymmärtää, vaikka en toiselle tätä tilannetta toivokaan.
Minustakin on helpompi esim. matkojen aikana olla jopa yhteilemättä, kuin sitten jutella puhelimessa pari minuuttia ja taas ikävä nousee enemmän pintaan ja sitten ei toista saa oikeasti lähelleen kuintenkaan pitkään pitkään aikaan.
Mua ahdistaa myös se, että mies tekee nuo reissupäätöksensä mun vastustuksesta huolimatta ja juttelematta mun kanssani, mutta kun matka alkaa lähestyä niin lässyttää mulle ikävää ja rakkauttaan ja kaikkea paljon tavallista enemmän. Jotenkin siitä tulee vain paha olo.. Tulee tunne, että toinen varmistelee että odotan sitten kiltisti kun hän mennä viilettää milloin missäkin. Noita lässytyksiä enemmän mulle merkitsisi se, että hän ottaisi mun puheeni ja huoleni tosissaan ja keskustelisi matkapäätöksestä kanssani ennen kuin lupautuisi töissä lähteä. Silloin kokisin että hän sentään oikeasti välittää.
Tiedän etten tällaista alakuloista oloa ja ikävää tulee jatkossa kestämään, jos hän päättää kuukausien reissailuja tehdä, niin minä teen siitä omat ratkaisuni.
Älä ota tota noin raskaasti.(Juu helppo sanoa.) Ehkä hän haluaa kokeilla tuota reissutyötä ennenkuin vakiintuu oikein todella.Parempi kai niin päin kuin että olisitte vuosia kylki kyljessä ja hän alkais haikailla sitten näitä mahiksia.Silloin teillä vois olla jo lapsiakin joten olisit tod. kiinni.
Ehkä hän miettii myös sitä että se auttaisi teitä paljon taloudellisesti.
Mieti ja kysele onko hänellä hajuakaan kuinka monta reissupäivää vuodessa tulisi.
Ehkä hän ei puhunut kanssasi asiasta etukäteen koska pelkäsi juuri sitä ettet hyväksyisi hänen päätöstään.
Vuosien päästä siitä voisi olla jopa etua ettei aina yhdessä olla.Sehän vois vaan piristää suhdetta.No toi ei sua varmaan lohduttanut.
Mut mieti miltä just itsestäs tuntuu,voihan sitä kokeilla ja jos ei toimi niin sitten poikki.
Minäkin uskon että et tulisi kestämään reissutyötä tekevää miestä. Toisille naisille sellainen sopii. Sinulle ei, kun olet jo tässä vaiheessa noin tolaltasi.
...voisi asiasta keskustella!
Jos ainoa kantasi asiaan on kitinä siitä, ettei saa lähteä, niin kuinka hölmö miehen pitäisi olla, että alkaisi kanssasi turhan takia riitelemään.
Reissaaminen näyttäisi hänelle olevan mahdollisuus tehdä jotain erilaista.
Et voi kahlita tai määräillä ketään. Jos et opi antamaan toiselle vapautta toteuttaa itseään, niin et sitten kyllä voi kyseisen ihmisen kanssa ollakaan.
Suhteessa kait kyllä voit elää, muttet miehesi kaltaisen ihmisen kanssa. Vaan sellaisen, joka on valmis olemaan kanssasi 24/7 ja unohtamaan muun elämän.