Miten lopettaa rakastamasta?
Kun on jo erottu 6kk sitten!! Mutta vielä mä surkimus rakastan...
On niin kova iku, että seuraavaksi mä laitan rahaa sen tilille, että voin "viesti"-kohdassa sanoa raka...viel...
Auttakaa.. SAnokaa vaikka pahasti. Jotain, että mä osaan astua eteenpäin.
Kun on jo erottu 6kk sitten!! Mutta vielä mä surkimus rakastan...
On niin kova iku, että seuraavaksi mä laitan rahaa sen tilille, että voin "viesti"-kohdassa sanoa raka...viel...
Auttakaa.. SAnokaa vaikka pahasti. Jotain, että mä osaan astua eteenpäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
asiasta ei pääse muulla kuin ajankautta eteenpäin..on vain odotettava ja otettava itseään niskasta kiinni...niin pahalta kuin se tuntuu on vain unohdettava ja siirryttävä eteenpäin...itsekuri olisi aika hyvä avain sana...mutta muistappa kuitenkin se että toipuminen on yksilöllistä joillakin menee viikko toisilla monia vuosia...
voimia sinulle siirtyä asiasta eteenpäin ja siirtää asiat menneisyyteen, ja katsoa tulevaisuuteen :)
ihan sama...mullakin ero ensirakkaudesta puol vuotta sitten enkä osaaa vieläkään päästää irti...sattuu vaan niin maan perkeleesti..
mä haluun odottaa että mitä jos..??!!
joo.. Mäkin pitkään toivoin. Odotin.
Toivoin, että tietäispä se toinen kuinka sattuu, kuinka vielä kaipaan...
Soittaisko? Näkiskö kaupungilla... viestinkö lähettäis..
Mutta se on turhaa!! Sillä miksi enää hänen, jättäjän, mieltä pahoittaisin. Surullisilla viesteillä häiritsisin... Antaa sen kauneimman lentää vapaasti. PASka.
Mutta kyllä mä kerran laitoinkin... Ja vastauksesta päätellen turhaan. Turhaan olen salaa toivonut, turhaa olen enää rakastanut.. Sillä ei enää koskaan.
Mutta kun luopuu toivosta, heittää kirveksen kaivoon.. Se sattuu. Sillä vasta sitten tajuaa mitä onkaan menettänyt..HÄnet, ensirakkauteni, ikuisesti.
Ja silloin se ikävä ja yksinäisyys iskee uudelleen sydämeen..
Niinhän se on joo, että pitäis vaan rohkeesti ottaa askel eteenpäin ja aktiivisesti unohtaa. Mutta ei se aina onnistu.. Välillä masentaa niin kovin. Aamuisin. Iltaisin. Nyt.
Koitetaan me pärjätä.. peace
Ekat kymmen vuotta on pahimmat, mutta kyllä se sit alkaa helpottamaan.
Ei vaan, huono paikka vitsailla, mutta nyt kun on ite tarpeeksi aikanaan itkenyt, niin on oppinut jo unohtamaan, aika nopeastikin.
Tiede muuten sanoo, et vuodessa unohtaa täysin, mutta se ajanlasku alkaa siitä kun on menetyksen itselleen myöntänyt. Paraneminen alkaa, kun alkaa olemaan rehellinen itselleen. Jos ei asiaa itselleen myönnä, voi siitä kehittyä ikävä pakkomielle..
Eron jälkeen on kai syytä keskittyä itseensä ja itsenä kehittämiseen. Kun taas tuntee itsensä hyväksi on valmis mihin vaan.
Ite meinasin alkaa ryyppäämään joskus, mutta jostain syystä aloinkin paiskimaan töitä oikein urakalla ja yötä myöden. Lisäksi ahnehdin itselleni mahdottomilta tuntuvia työtehtäviä. Kävi sitten niin, että ihmiset alkoivat kummasti arvostamaan minua työni kautta. Rahaakin alkoi tulemaan eri tavalla ja nyt olen uusi ihminen.
Ero olikin parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Olen sen jälkeen saanut ainakin metrin lisää pituutta, kun vertauskuvainnollisesti puhutaan, arvostusta, rahaa ja elämän laatu on muutenkin parantunut, koska olen oppinut arvostamaan itseäni. Se heijastuu positiivisesti kaikkiin nykyisiin ihmissuihteisiini.
Elämä ei voi aina olla hauskaa, vaikka sitä nykyisessä mediaympäristössä onkin vaikea ymmärtää. Kaikki kehitys tapahtuu kuitenkin aina vaikeina aikoina tai niiden seurauksena. Ja vaikeita aikoja meidän on kiittäminen..
-Nemo ante mortem beatus
Kuulostaa niin tutulta. Seurustelin itse lähes 10-vuotta ja sitten tuli ero. Ihan kamalalta tuntui silloin ja tuntuu edelleen, vaikka erosta on jo lähes kaksi vuotta. Edelleen rakastan ex-miestäni, vaikka yritän päivästä toiseen taistella sitä tunnetta vastaan. Epätoivoissani muutin jopa toiselle paikkakunnalle, jotta saisin etäisyyttä asioihin, mutta siitäkään ei ollut mitään apua. Todellakin, jos joku tietää kuinka ex-miehestä pääsee eroon tunnetasolla niin kertokaa ihmeessä.