Kun aloimme seurustelemaan, olin minä vielä lukiossa, hän aloitteli korkeakouluopintoja. Ideologiat yms. oli vielä täysin auki, lapsia kun melkein olimme. Mutta nykyään, jo töihin päässeenä ja jatko-opintoja tekevänä kihlatustani on tullut varsinainen bisnestyyppi ja markkinatalouden innokas kannattaja, varsinainen juppi ja "kapitalisti". Tämäkin paljon varmasti vielä nuoruuden kiihtoa ja oman itsensä hakemista, ja toivottavasti jatkossa tasoittuu, mutta mitä jos niin ei käykään? Kaikessa pitää pröystäillä, kouluttamattomia arvostella ja nykyään tuntuu että tahtoisi minustakin jonkun "edustusnuken" itselleen.
Kaikessa miettii ensimmäisenä _mitä muut tästä ajattelisivat_ eikä mikään kyseenalainen sovi. Esim. mä tahtoisin lähteä interreilaamaan, mies ei tietenkään itse suostuisi mukaan mutta lisäksi vähättelee sitä että mä tahdon. Miksen voisi mennä "sivistyneemmällä tavalla" matkalle, kysyy hän. Harrastukset ovat viinikerhoa ja golfausta, kaikki niin ällökliseistä kuin olla voi vaan!
Kuinka pitkään mä tätä kestän? Onko tämä vaihe vai pahentuuko koko ajan? Inhottavinta on, että hän itse kuvittelee olevansa JOTAIN eikä tajua miten lapsellista ja naurettavaa tuo oikeasti on. Ja miten kapeasti hän ajatteleekaan.
Kaikessa miettii ensimmäisenä _mitä muut tästä ajattelisivat_ eikä mikään kyseenalainen sovi. Esim. mä tahtoisin lähteä interreilaamaan, mies ei tietenkään itse suostuisi mukaan mutta lisäksi vähättelee sitä että mä tahdon. Miksen voisi mennä "sivistyneemmällä tavalla" matkalle, kysyy hän. Harrastukset ovat viinikerhoa ja golfausta, kaikki niin ällökliseistä kuin olla voi vaan!
Kuinka pitkään mä tätä kestän? Onko tämä vaihe vai pahentuuko koko ajan? Inhottavinta on, että hän itse kuvittelee olevansa JOTAIN eikä tajua miten lapsellista ja naurettavaa tuo oikeasti on. Ja miten kapeasti hän ajatteleekaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei noissa piireissä humanismia harjoiteta, se on varmaa. Interrailistä on kyllä oikeassa. Se on liian turvaton ja likainen tapa matkustaa.
Yhdenlainen uskoon tuleminenhan se on tuokin, rahan ja statuksen sokea palvonta. Ehkä sun kumppanisi täytyy elää läpi sekin vouhotus ennen kuin hän löytää sen oman tiensä, jota kulkea.
Sitä ei tiedä kukaan miten kauan kukin riivaus tulee häntä vaivaamaan, joten älä tuhlaa energiaasi sen muutoksen odottamiseen, vaan pyri toteuttamaan omia unelmiasi, niin kuin ainakin aikuinen ihminen.
Ole vastapainona ja kyseenalaista kumppanisi kapeat katsantokannat. Pidä kiinni omista periaatteistasi ja ihanteistasi, sillä jokaisella on oikeus niihin.
Kyllä kaksi erilailla ajattelevaa ihmistä voi elää yhdessä kunhan he saavat olla sitä mitä ovat. Suvaitsevaisuus kasvaa erilaisuuden sietämisestä ja elämäkokemus muovaa ihmistä koko ajan.
Jos haluat toteuttaa esim. interrail-matkan eikä kumppanisi halua mukaan, lähde ystäviesi kanssa. Ei se tarkoita sitä, että rakkaus on heti loppu kun ei tehdäkään kaikkea yhdessä.
Poikaystäväsi kuulostaa ahdasmieliselle nousukasjuntille. Voit uskoa, että jatkossa tulee pahoja ongelmia, sillä poikaystävällesi on noussut koulutus päähän.
Itse olen DI, mutta en voi sietää poikaystäväsi kaltaisia nousukkaita. Ko. tyypit etovat minua suunnattomasti. Olenkin karsinut sellaiset tyypit armotta pois ystävä- ja tuttavapiiristäni.
Hän vaikuttaa myös olevan perseennuolija ja he ovat juuri kaikein pahimpia. Heillä on surkea itsetunto, jota he yrittävät pönkittää epätoivoisesti koulutuksen ja snobbailun avulla saadakseen hyväksyntää.
Ole oma itsesi, älä ala muuttamaan itseäsi sellaiseksi mitä et halua olla.
Katso mihin tilanne muuttuu ja tee vaikka puolen vuoden kuluttua tilannearviointi:
Onko poikaystäväsi sellainen jonka kanssa haluat olla loppuelämäsi?
Onko teillä yhteiset elämänarvot?
Onko teidän ajatusmaailma yhteinen?
Rakastatteko toisianne sellaisina kuin olette?
Mieti näitä asioita ja mieti millainen tilanne on vuoden tai 5 vuoden kuluttua? Onko teillä silloin mitään yhteistä?