Netti on hieno asia. Nykyään saa köyhäkin sanoa mielipiteensä mistä tahansa asiasta ilman mitään ennakkosensuuria. Se ei aina tapahdu kauniisti eikä hyvällä suomen kielellä, mutta maailman sivuhan on herrasväki kauhistellut sitä, miten rumasti tavallinen kansa puhuu. Poliitikot ja muu parempi väki tietysti toivoo, että kansa tyytyisi vain äänestämään vaalipäivinä ja pitämään muina aikoina turpansa kiinni.
Sensuurin aika on ohi
Anonyymi
98<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 98
Vanhimmat
Täältä kyllä sensuroidaan väärät mielipiteet persu-Packalenin firman toimesta.
Ja voi, millaisia törkyturpia ne ns paremmat ihmiset saattaa ollakaan. Suusta tulee ties mitä perätöntä kunnianloukkauskynnyksen ylittävää herjaa. Mutta sehän lipsahtaakin enemmän persoonallisuushäiriön puolelle, jos ihminen ei kykene tulkitsemaan ympäristön vihjeitä, vaan vauhti kiihtyy kun kehdataan the arvovaltaa epäillä.
Mihin unohdit mielikuvituskaverisi Jeesuksen?
Jotenkin tuntuu, että täällä netissä vaivaa useitakin enemmän henkinen köyhyys kuin köyhyys.
Hyvin sanottu!
Tavallista paremmalla mielellä niin tahtoo vihellyttää jos ei laulata.
Kyllä sikalahtarikapitalistien sensuuri toimii edelleen. En saa edes totuutta kertoa, vaan pitää myötäillä oikeistopersuja sekä kapitalisti sikafaneja. Suomen "sananvapaus" muistuttaa enemmissä määrin koko ajan enemmän Saksalaisen kansallissosialistisen puolueen touhuja. Hekin vihasivat vasemmistoa ja veivät asiansa äärimmäisyksiin.
Kyseisen puolueen toiminta kuulostaa aina vain yhä enemmän persujen agendalta. Olkaamme siis ensi vaaleissa järkeviä ihmisiä, eikä anneta moisille ääriliikkeille valtaa pilaamaan kepun ja sdp:n rakentamaa hyvinvointivaltiota.
Ei köyhän ääntä huomioida, jos ei saa suosiota.
Köyhyys johtuu lähinnä tyhmyydestä. FIksu kyllä vaurastuu sijoittamalla.
Eipä johdu.
Asioita joita ei ole opetettu ei osata. Eikä Suomessa köyhällä ole mahdollisuutta olla rahaa.
Moni aloittaa vaurastumisen opiskelemalla ja menemällä töihin. Tuo on toki haastavaa, kun pitää se työ tehdä ihan itse eikä voi vaatia muita palvelemaan.
Se just on siinä opiskeleminen on Suomessa vanhempien vastuulla, jos eivät tue lapsi ei pärjää.
Tulee lukutaidottomia ja kun on lukutaitoton ei pärjää opinnoissa ja siitä syystä köyhä.
Rikkaalla on valmiiksi rahaa ostaa tukemiseen lisämateriaalia köyhällä tätä mahdollisuutta ei ole.
Nyt Valtakunta olen mielipiteestäsi eri mieltä vaikka kiva ja mukava nainen oletkin.
Maailmalla touhutessani huomasin miten useassa maassa jopa peruskoulu on maksullinen. Vanhempien muuttaessa työn perässä toiseen osavaltioon tai provinssiin joutuu itse maksamaan lasten peruskoulutuksen koska lupa asua alueella maan sisällä ei ole vielä voimassa. On maita joissa et voi muuttaa eri paikasta toiseen ilman sosiaaliturvan menetyksiä.
Suomi = lintukoti.
En kannattaisi kauheasti nyt valittaa jos Suomessa korkeakoulutus on lähes ilmaista ja saman saisi esimerkiksi Yhdysvalloissa 100 000 eurolla jos olisi nopea ja pätevä oppimaan.
Suomessa ei taida olla yliopistoissa 20 000 euron lukukausimaksuja?
AV
https://demokraatti.fi/opettajilta-rajuja-faktoja-iso-joukko-lukutaidottomia-paasee-lapi-peruskoulusta-60-valmistuu-ammattiin-jotka-katoavat-saman-tien/
Kyllä tämä Suomen koulu pistetty kuralle.
Vanhemman pitää olla tukemassa koulua tai lapset syrjääntyy , jos ei tue. vastuu on erityisen paljon vanhemmalla.
Kyllä Suomessa on paremmin mutta pitäisi olla yksilöllisempi.
Sinulla on hyvä rahatilanne.
Minulla ei ole. Kokoomus on leikannut monta kautta pois koulutuksesta joten siinä näkyy lopputulos.
Nyt hallitus pisti pakollisen koulutuksen18 ikävuoteen eli kasvatettiin vuodella.
Oikeammin sanottu oppivelvollisuus 18 v koulussa ei ole pakko olla mutta pitää mennä opetussuunnitelman mukaan tai saa rankkua.
Tai lapsella se oppiminen näkyy tuloksessa ja harjoitus kyllä lapsi oppii kun opettaa. Esim tarkkaavuuden vaikeudesta kärsivät joutuu pakottaa opiskelemaan tai ne ei pärjää kun menevät kuin päättömät kanat.
Hmm....minulla ei ole noita ongelmia koska oma 5 vuotias on apuopena eskarissa ja puhuu jo kahta kieltä. Maailmalla viiletellessä kaikkea tarttuu mukaan mutta en näe Suomea minään haastavana paikkana kasvattaa lapsiaan. On mielestäni yksi maailman helpoimpia paikkoja kokonaisuus huomioon ottaen.
AV
Ei maailmaan ole vielä syntynyt ihmistäå jolla olisi hyvä rahatilanne?
Suhteellista.
AV
Vanhemmilla kun on rahaa tukea lasta. Erilainen ei pärjää kaikki lapset ajatellaan itsenäisiä kaikki ei ole.
Erilaisuudella yritetään tehdä rahaa esim,painopeitto yms muut painotuet rauhoittaakseen motorillista levottomuutta. Purulelut joilla on tarve tressatessa purra.tai esim tai esim päivärytmi.
Mahtavaa jos on apuopena muistin kyllä vasta olisi menossa esikouluun.
Kaksi kieltä kyllä itsekin haaveilen jos en osaa kuin yhtä miten opettaisin kahta se vaastii rahaa silloin.
Voit kiittää vain itseäsi mutta asti kaikki oli sinun aikaasaamista ja lapsen äidin kanssa kasvatus on onnistunut.
Noista ei ole kokemusta joten en tiedä.
Äiti opettaa toista kieltä ja maa nimeltä Suomi toista kieltä.
Tulee kaksikielinen lapsi.
Haastavaa äidin kannalta voi olla se ettei yhteiskunta tue sen toisen kielen opiskelua?
Hmm..miten siis se tehdään?
Äiti opettaa mutta järjestää etäopetusta omaan maahan lapsen ollessa 4 vuotias ja maksaa itse.
En vieläkään ymmärrä miksi Suomi on haastava paikka kasvattaa lapsia.
En ainakaan jos tavoitteena on suomenkieli ja molemmat vanhemmat olisivat suomalaisia asuen Suomessa.
Meillä taitaa olla eri atosfäärin ongelmat mitä nyt ajattelemme?
AV
Ajatteletko ilmaiseksi kuntoilemassa kävit? Esim tai matkustit ilmaiseksi ympäriinsä?
Liian kaunis sana että ymmärtäisin
atosfäärin
Eri tilanne. Enkun kielen opiskelu on suomessa korkeakoulussa pakollista.
Siis korkeakoulussa on osattava enkkua.
En ajatellut, maksoin itse.
Miten pystyin maksamaan onkin monen vuoden tarina ja uskon että jokainen suomalainen voi sen saman tehdä kun vain saa jo lapsena oikean asenteen siihen mitä se vaatii.
Ei ole muita, olet vain sinä ja maailma. Pitää pystyä näyttämään maailmalle kuka olet ja miksi olet kaiken arvoinen ja se vaatii päätä, ei rahaa. Asennetta ja kaikki onnistuu.
Olenko rikkaan perheen lapsi? En ole. Tämä jo todentaa sen miten kaikki on vain itsestä kiinni tai ei ole, on tuuria miten lapset mieltävät sen kasvatuksen ja kokemukset joita eteen laitetaan. Joskus syntyy minätietoisia yrittäviä jotka menestyvät puolittain elämässä koska kukaan ei onnistu täydellisesti.
AV
Miksi, täydellisyyttä ei ole olemassa, se on harhaa.
AV
Sellainen ilmainen ei ole suomessa mahdollista.
Jaa, minun mielestäni kansainvälistä liiketalouden kielioppia olisi hyvä harjoittaa alkaen 7 vuotiaasta koska maailma on jo aika pieni eikä muualla LAAJASTI puhuta suomea, ei ruotsia tai jotain vitun venäjää. Maailmassa on jo päätetty kansainväliseksi kieleksi englanti eli miksi lapset eivät keskittyisi siihen? Antaa kieliopillisesti ne suurimmat mahdollisuudet kansainväliseen menestymiseen.
AV
Kerro maa missä on niin muutetaan sinne yhdessä:)
AV
Niin juu kun lapsella totesi KOULUpsykologi lukivaikeuden tuli päätös lääkinnällista kuntoutusta ei saa vaan vetosivat että koulun tukitoimet riittää. Jahas.🤣
Lapsi ei saa tukea.
Sepä siinä köyhänä ei ole rahaa käydä siellä kuntosalilla esim kouluutautuminen on tehty vaikeaksi pitää opiskella ja töissä käydä. Jos toinen tulo puuttuu esim palkka.
Miten kehität lasta?
Kukaan ei ohjasta, pitää itse tajuta ja teen itse materiaalin kuvat vielä helppoa mutta kaikkien järjestöjen löytyminen ja tai lähteen. Hikeä vievää. Kuntoutuksia ei saa vaan pitää itsetajuta.
Sinun on järjestettävä se, tavalla tai toiselle. Onhan lapsi sinun lapsi, ei muiden.
AV
Itse pitää opiskella sen minkäkykenee ja jos pitäisi valittaa tuossakin päätöksessä lukee ei saa valittaa.
Eli täysin selkeä on.
Niih ongelma on että kukaan lapsi ei saa tukea ei ainostaan minun lapsi.
Niih kuin kerroin sai luetun ymmärtimisestä 9 kun teetin lukemisen ymmärtämisen vihkosen kun sellaisen yhden tehtävän kirjan löysin ja aloin heti tekemään mutta se että miten kehitän eteenpäin ei harvainta aavistusta. luulen että se ei vaan kuin tukee sen verta, miten jatkan sitä ei harvainta aavistusta pitää lukea siitä.
Mitä on se lisätuki mitä sun mielestä varakkaat voi ostaa lapsilleen, että ne pärjää koulussa? Silloin kun mä olin peruskoulussa, ei ollut avustajia luokalla, ei lisäkursseja pääsykokeisiin, ei erityisluokkia tai mukautettuja opintoja, ei mitään.
Vain kymppiluokka ja vammaisille omat koulut.
Niin vaan sieltä piti puristaa itsensä valmiiksi ja tehdä kaikki työ itse. Olen köyhän yh-äidin tytär, jolla ei todellakaan ollut varaa ostaa mitään apuja eikä aikaa auttaa läksyissä, kun oli vuorotyössä.
Nykyään valitetaan kaikesta, kun kuvitellaan, että yhteiskunnan pitää maksaa kaikki ja passata kaikki naaman eteen. Pullamössöä on nuoremmat sukupolvet, ei ihme ettei pärjää.
Ja todellakin vanhemmilla on vastuu lapsistaan.
Kirjoja materiaalia. Niin minäkin teen ja teen itse materiaalin. Kuntoutuksessa on perehtynyt siihen miten kuntoutetaan ikäväkseen sellaista ei saa ja eikä näin ole aikaa töihin vaan lapsiin.
Kuntoutus on tuki jossa alan ammattilainen kertoo ohjeen ja vanhempi kotona päivittäin harjoittelee, se ei ole riittävä että ammattilainen vain kerran viikossa näyttää.
Kun herään aamulla kello 5.00 valmistautuakseni työpäivään en tee sitä vai itseäni varten vaan siksi kun minulla on tämä 5 vuotias joka tarvitsee sitä ja tätä. Rasitan siis itseäni sen vuoksi koska haluan tukea omaa tytärtäni elämässä jonka olen hänelle itse järjestänyt. Vastuu hänestä on minulla, vaikka olen eronnut ja muuten vähän vilkas mieshenkilö. Pyhä on pyhää, ei ole mitään rakkaampaa maailmassa mitä oma tytär. Hänen vuoksi jaksaa tehdä jopa sellaista mikä on epämiellyttävää.
AV
Siis lapselle näyttää näitä sinun pitää harjoitella vaan vanhemmalle näitä harjoiteltava päivittäin. Ehkä tuon aikakausi on ohikin kun lapset kuoli jo ennen kun selvisi hölmöilystään vain lapset pärjäsi jotka itsenäisesti selvis.
Älä puhu roskaa. Suomi ainoita maita maailmassa, jossa pienituloisten vanhempien lapsetkin saavat käydä tasan samaa koulua ja nauttia opetuksesta kuin varakkaimpien perheiden lapset. Sellainen ei tulisi suuressa maailmassa kuuloonkaan. Että kaikki samassa koulussa. Peruskoulun jälkeen on jatkokoulutukseen opintolainat ja asumistuet.
Kuten edellä sanottiin köyhyys johtuu tyhmyydestä. Ei tarvita edes sijoittamista, kunhan vain tienaa rahaa ja osaa käyttää sitä viisaasti.
Opiskelu on lapsen vastuulla. Ei opettaja eikä vanhemmat sitä tietoa voi liimata lasten päähän. Mitään lisämateriaaleja ei opintoihin peruskoulussa tarvitse, se on sinun keksimä juttu.
Lasten Pisa tulokset ovat romahtaneet huonosta kotikasvatuksesta pääasiallisesti johtuen ja koululaitoksen kädettömyydestä. On täysin selvää, ettei koulussa opi, jos luokassa hälistään mitään kurinpitokeinoja ei ole. Kullannuput pelaavat kännyköillään, somettavat, puhuvat rumasti niin muille oppilaille kuin opettajille.
Oletko itse käynyt koulua? Minä olen. Oppilaita oli luokassa 35, osasimme käyttäytyä. Vanhempien ei pitänyt ostaa ikinä mitään lisämateriaaleja kouluun. Eivät varmasti edes tienneet sellaisesta.
Olet täysin oikeassa, Suomi on lintukoto.
Minä opiskelin 1 luokan ja en tehnyt mitään sen jälkeen. Paitsi 6 luokan ja 7 luokanja sit lukiota muutaman kirjan.
🥰
Koulussa meni vain niin eteenpäin että keksin vastauksen.😁 kun kirjasta katsominen oli huijausta.
Sain päästötodistuksen 6 arvosanoin muutama ysi liikunnasta ja musiikista.🤣
Älä nyt uikuta rahasta. Sillä ei lasta kasvateta, vaan muilla keinoilla. Itsellänikin oli aikoinaan tosi surkea rahatilanne, kun lapset olivat pieniä ja koulussa. Jos rahaa ei ole, pitää käyttää järkeä enemmän. Ilman järkeä ja ongelman ratkaisutaitoja joutuu vaikeuksiin kyllä.
Suomi ei ole haastava paikka kasvattaa lapsia. Valtakunnasta vain tuntuu siltä. Hänelle on moni asia liian haasteellista.
Onneksi olen sen verta ammattikasvattaja kun muut oli töissä hoidin lapsia ja työharjoittelussa yhden lukukauden ja sen jälkeen itsenäisesti opetellut lapsien vuoksi mutta kuin tiedetään en voi kaikkia aloja hallita ja tottakai tiedän paljon koska olen kuntouttajien kanssa tekemisessä kuin puheen ja motoritisen kuin neurologisen myös lääkäreiden ja kuin kaikki o. Luettava että tietää miksi tämä asia on suoritettava. Kirjoja oonkin sitten lukenut paljon yms luetoja muutaman käynyt.
Toiset lapset vaatii toistoja tuhansia toiset vain
10. Riittää.
Lukivaikeuksiin auttaa vain lukeminen, muuta lääkettä ei ole.
Tottakai minulla on haasteellista kun joudun aloittaa kuntoutuksen tyhjältä pöydältä.
Päivittäin luki kirjaa ja kirjoitti, eipä se riittänyt.
Piti olla tuki toimi.
Niin joo puheharjoitukset on tuottanut tulosta ja jos noi kuntouttavat kuvitteleekin että päiväkoti osaa kaiken se on väärä luulo.
Sitä se teki 2 luokalta asti ei auttanut.
Valitetaan. Sitten on tullut curling vanhemmat kuvioon myös. Ei anneta lapsen kasvaa rauhassa ja kokea, vaan puututaan kaikkeen ja vähän päälle. Tasoitetaan lapsen tietä jatkuvasti, ettei vain tulisi pettymyksiä. Vaikka pettymykset ovat useinkin hyvin kasvattavia. Ilman pettymyksiä lapsi ei pärjää aikuisena.
Tehtiin todellakin tehtäviä ja heto nousi lukemisen ymmärtäminen ysiin.
Ettei lukeminen auttanut vkelä kuulemma ääneen lukeminen on hyvin tärkeää. Yläasteella aihe menee monimutkaiseksi ja se on itsellekin haasteellinen. Täytyy vaan säntällisesti lukea. Lukiossakin kirjat oli selkeämpiä.
Pettymyksiä kotona joutuu meillä pettyyy kun meillä tehdään kaikki ja enemmänkin.
Koulu on surkea paikka annetaan yksi tehtävä vaikka kokeeseen kuuluu koko alue.
Koulussa ei tarvitse edes tehdä jos lapsi ei halua.😵💫
Kotona vaadiin koska on pakko niin taidot pysyy hyvänä.
https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/art-2000007517179.html
Kuin tuossakin lukee on terästettävä miksi koulusta näitä ei näitä taitoja vaadita.
Lukivaikeudesta pääsee eroon.
Eli se on ehdottomasti kuntoutettava
https://yle.fi/uutiset/3-10276747
Otan potilas asiamieheen yhteyttä.
Mulla palo käämit.
Siis potilasasiamieheen yhteyden otan.
Taidat itse harrastaa roskaamista puheessa aika paljon ja tuolla asenteella tulee vain toimeentulossa kärkkyneitä kuin oulussakin jouduttu alkiksista ja huumeiden käyttäjistä puhdistaa kadut.
Hänen lapsellaan on paremmat mahdollisuudet jo pelkästää raha tilanteen vuoksi.
Proffa voi olla.
Jokaisella on mahdollista.
Pettymyksiä on lopun elämän. Itsehän en kestä epärehellistä menoa. Muutenkin vaikka lapsi itse teki rupikinkuution ilman ohjeita joululomalla ja lukivaikeus todettiin kuintekin keväällä. On surku jos hänellä estetään mahdollisuus kouluttautua pitkälle.
Luulen todellisuudessa, ettet haluisi minua mukaan.
Sekin jos olisi ilmainen nämä tukiasiat, olisi jo työllistyminen hyvin korkeaa.
Siis luen sen verta että tiedän miten kuntoutan joudun lukee näitä. Täytyy etsiä materiaalia.
Oppimisvaikeudet luen
"
Joidenkin koulu menee huonosti
Koulu tunnistaa huonosti menestyvät oppilaat melko hyvin, yleensä heti alaluokilla, mutta suomalaisen peruskoulun erityisopetusjärjestelmä on toisaalta ollut tehokas. Vuonna 2008 oli yli 47 000 peruskoululaista siirrettynä erityisopetukseen, mikä tarkoittaa 8,4 prosenttia peruskoulun oppilasmää- rästä (Tilastokeskus, 2008). Joka kymmenes heistä oli kehitysvammainen. Joka viidennen erityisopetuspäätöksen syynä olivat kielen kehityksen häiri- östä (dysfasiasta) johtuvat oppimisen vaikeudet. Erilaisia neurologisperäisiä oppimisen vaikeuksia oli samoin joka viidennellä. Joka kahdeksannen erityisopetuspäätöksen ensisijaisena syynä olivat sopeutumisvaikeudet ja tunne-elämän häiriöt. Yli 10 000 oppilaan erityisopetuksen taustalla oli "muu syy".
Osa-aikaisessa erityisopetuksessa oli samaan aikaan yli 126 000 peruskoululaista, 22,1 prosenttia kaikista oppilaista. Lukivaikeudet, matematiikan tai vieraan kielen oppimisen vaikeudet tai "muut vaikeudet oppimisessa tai muu syy" olivat syynä osa-aikaiseen erityisopetukseen yhteensä neljässä tapauksessa viidestä.
Näillä järjestelyillä käytännössä kaikki oppilaat onnistuvat saamaan peruskoulun päättötodistuksen. Se, mitä päättötodistus kertoo nuoren valmiuksista kohdata nivelvaihe peruskoulusta eteenpäin, on jo hankalampi kysymys. Ei ole tietoa siitä, miten monessa tapauksessa on kyetty erityisopetuksen keinoin poistamaan tai korjaamaan oppimisvaikeuksien tai psyykkisen rikkinäisyyden aiheuttamia oppimisen ja toimintakyvyn rajoituksia.
"
Kirjassa mainitaan samoja asioita jkuin minä itse olen kokenut
"nteisiin.
– Toiminnanohjauksen ongelmiin ajateltiin liittyvän sen, että nuoren oli vaikea organisoida omaa koulutyöskentelyään. Näillä nuorilla meni tavattomasti energiaa siihen, että he yrittivät olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja suurin piirtein oikeat tarvikkeet mukanaan. Jakson vaihtuminen ja uusi lukujärjestys saattoivat monen näistä oppilaista raiteiltaan. Yhteinen johtopäätös olikin, että suomalainen yläkoulu on näille oppilaille kovin huono koulu ja vaatii sellaista oman toiminnan ohjauksen ja kontrollin kykyä, jota heillä ei ole.
– Diagnosoituja erityisvaikeuksia oli joka toisella. Näitä olivat mm. dysfasia, toiminnanohjauksen häiriö, lukivaikeus, hahmotusvaikeudet ja hienomotoriikan vaikeudet.
– Opettajat kokivat, että moni huolta herättänyt, heikosti menestyvä oppilas olisi itse asiassa tarvinnut kädestä pitäen ohjaamista koulunkäynnistä suoriutuakseen. Tällaisten oppilaiden työskentelytaidot olivat heikot, sen paremmin ajatus kuin tavaratkaan eivät pysyneet hallinnassa, ja tällaiset vaikeudet vain kärjistyivät, kun tehtävät vuosi vuodelta monimutkaistuivat. Jonkun ongelmana saattoi olla myös huomiota herättävä hitaus.
– Monella oli esteenään passiivinen ja vetäytyvä asenne, yrityksen ja motivaation puute.
– Lähes jokaisella näytti olevan vaikeuksia kaveripiirissä. Tasaveroinen vuorovaikutussuhde koulutovereiden kanssa ei ottanut onnistuakseen. Joku yritti selviytyä pellen ja hölmöilijän roolin avulla, joku vetäytyi, joku oli päätynyt kiusatuksi.
– Muutamalla oli jo ilmeinen mielenterveydellinen ongelma, joko masennus tai paniikkihäiriö. Hankalaksi koettuja käyttäytymisen pulmia oli monella.
– Opettajat sanoivat, että heille tuotti hyvin suuria vaikeuksia löytää yhteistä kieltä puhua näiden oppilaiden vanhempien kanssa. Jokapäiväisessä koulunkäynnissä koettujen pulmien sanoittaminen niin, että olisi päästy yhteisen huolen jakamiseen vanhempien kanssa ja ratkaisujen etsimiseen nuoren koulunkäynnin ja peruskoulun jälkeisen tulevaisuuden tukemiseksi ei hevillä onnistunut.
"
Nämä kertovat se että kaikki mitä olen tehnyt lapsen eteen on ollut oikein , olen tukenut kädestä pitäen mutta oma osaaminen loppuu opettajan koulutus vaatii vuosien työn. Miten voin toimia opettajana enää yläkoululaiselle? Eihän minulla ole opettajan oppaita tai koulutusta. Tai edes noiden kuntouttajien? Eivätkö ne tajua jokaiselle on annettava tilaisuus ja oikeanlainen ohjaus eikä minun vanhempana opetella kaikki erityisyydet ja kuntouttaa.
Yksilöllinen tukeminen on ensisijaista ja tuki on oltava rinnalla että kun tuki loppuu vaikeudet kasvaa asian kun opittu se hallitaan. Lapsella on kun on kaikki valmiudet se pärjää elämässä. Tämä on raskasta joten on vain pinnesteltävä mutta tuollaisia te tavalliset, eivät ymmärrä yhtään mitään.
Omani erityisyyden vuoksi ymmärrän erityisen hyvin missä ongelma.
Tuodaan asiani ilmi
"Oppimisvaikeuspuhe vaihtuu syrjäytymispuheeksi
Keskeyttämisen riski on suuri, heti ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Opiskelemaan uudelleen pyrkimisen kynnys on monelle sen jälkeen korkea. Jonkin ajan kuluttua nuori on ollut pitkään koulutuksen ja työelämän ulkopuolella, kenties toimeentulotuen varassa. Toimenpiteitä aletaan perustella syrjäytymisvaaralla, ei sillä, että hänellä on oppimisvaikeuksia ja hän tarvitsee tukea ja ohjausta kehitystehtävistään suoriutumiseen. Viimeistään tässä vaiheessa oppimisvaikeudet katoavat lopullisesti niiden argumenttien joukosta, joilla työvoimatai sosiaalipalveluissa perustellaan opiskelua, toimeentuloa tai työllistymistä tukevia interventioita. Oppimisvaikeuspuhe loppuu, syrjäytymispuhe alkaa. Yksilön kilvasta putoamisesta, jota kutsutaan syrjäytymiseksi, tulee ikään kuin laaja-alaisten oppimisvaikeuksien aiheuttama vamma (pitää muistaa, että muitakin syitä tähän "vammaan" toki on), ja myöhemmin puhutaankin enää vammasta, ei sitä aiheuttaneista tekijöistä.
Näissä nuorissa itsessään tapahtuu tuskin suurtakaan muutosta peruskoulun päättämisen myötä. Ehkä ongelma onkin juuri siinä. Kun muut ikätoverit siirtyvät motivoituneina ja tulevaisuuteen suuntautuneina seuraavaan kehitysvaiheeseen, jotkut jäävät paikoilleen. Nivelvaiheen ylittämisen sijasta nuori kompastuu. Päälle päin saattaa näyttää siltä, että nuori itse ei vain hakeudu koulutukseen eikä oikein muuallekaan.
Eräässä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle päätyneitä nuoria koskevassa selvityksessä todettiin, että useammalla kuin joka toisella tuli ilmi jokin opiskelua tai työntekoa haittaava erityisvaikeus (Seppälä, 2004). Monet nuoret kertoivat itse lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksistaan, matematiikan ja kielten oppimisen hankaluuksista, oppimisen työläydestä ja keskittymisvaikeuksistaan. Heidän kuitenkin oletettiin ja odotettiin toimivan esimerkiksi työvoimatoimistossa asioidessaan ikään kuin mitään oppimisvaikeuksia ei olisi. Heihin kohdistettujen odotusten ja vaatimusten ja heidän kykyjensä välillä näytti olevan ristiriita, josta he eivät voineet selviytyä ilman ulkopuolista apua.
Perustelu sille, että heidät oli otettu erityistoimenpiteiden valokeilaan, oli kuitenkin se, että heidän katsottiin olevan syrjäytymisvaarassa. Heidän oppimisvaikeuksillaan ei ollut enää merkitystä. Ikään kuin yhteiskunnan aikuisille tarkoitetut instituutiot olettaisivat, että oppimisen, ymmärtämisen ja monimutkaisten kognitiivisten toimintojen heikkoudet on hoidettu koulussa kuntoon ja että jokaiselta peruskoulusta tulleelta voidaan automaattisesti odottaa tiettyä ajattelukykyä ja taitoja, joilla selvitetään oppilaitokseen
23
hakemisen kuviot, opintotukilomakkeet, asumistukihakemus ja selvitys omista kuukausittaisista tuloista ja menoista toimeentulohakemusta varten.
Peruskoulun jälkeisessä elämässä ne, mitä koulussa kutsuttiin laa- ja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi, ilmenevät laaja-alaisina osaamisen ja elä- mänhallinnan vaikeuksina. Pohjalla olevat kognitiivisen kapasiteetin sekä työskentelytaitojen ja -strategioiden rajoitukset vain näyttävät toisenlaisilta, koska eteen tulevat tehtävät ja haasteet ovat toisenlaisia. Ne tulevat eteen sosiaalisten ja taloudellisten järjestelmien muodossa, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja missä syiden ja seurausten hahmottaminen aikataulutettuina tapahtumaketjuina on kenelle tahansa haastavaa. Jotta saisi tehdyksi esimerkiksi jonkin omaan toimeentuloon vaikuttavan hakemuksen, täytyy etukäteen hankkia sitä koskevaa tietoa. Hankkimastaan tiedosta saa kenties käsityksen etuuden myöntämisen kriteereistä ja siitä, täyttääkö itse ne. Saa myös tietää, että hakemuksella on kenties määräaika ja siihen tarvittavat todistukset ja lausunnot täytyy hankkia ajoissa, ja jokin niistä on kenties sellainen, jota varten pitää varata tapaamisaika jonkun luota, jonka yhteystiedot täytyy selvittää ensin. Täytyy ymmärtää, että on tehtävä a, jotta voisi tehdä b:n, jotta saisi c:n, mistä seuraa d. Nämä ovat monipuolista, systeemistä toimintakykyä vaativia tehtäviä. Koulun oppimistehtävistä ne eroavat ainakin siinä, että tehtävissä onnistumisella tai epäonnistumisella on todellisia, kouriintuntuvia vaikutuksia elämään, joskus pitkäksikin aikaa.
Vehviläinen (1999) tutki vailla ammatillista koulutusta olevien 18– 24-vuotiaiden nuorten elämänkulkua ja asiakasuraa työvoimapalveluissa. Hänen mukaansa pärjääjät ja ongelmallisimmat nuoret erottuvat toisistaan jo kyvyssä käyttäytyä ja toimia oikein työvoimatoimistossa. Ennusteeltaan huonoimmat nuoret "jättävät tulematta sovituille ajanvarauksille, eivät soita, jos eivät pääse tulemaan, eivät tiedä omia oikeuksiaan, joutuvat riitoihin työvoimaneuvojan kanssa jne". Tämä saattaa näyttää päälle päin lyhytjänteisyydeltä, välinpitämättömyydeltä ja käytöstapojen puutteelta, mutta perimmäisenä ongelmana on todennäköisemmin kyvyttömyys tunnistaa ja hallita palvelujärjestelmän pelisääntöjä ja toimia tilanteissa niiden vaatimalla tavalla.
"
"Palvelujärjestelmä näyttää olevan mustavalkoisempi kuin todellinen elämä ja siinä jaetaan nuoret todellisuutta jyrkemmin selviytyjiin ja syrjäytyviin. Monissa hankkeissa on kuitenkin koettu, että nuoret ovat usein hyvin joustavia ja toipumiskykyisiä ja heillä on paljon kykyä käyttää mahdollisuuksia hyväkseen. Ongelma ei ole heissä, vaan koulutus-, työvoima- ja sosiaalipalveluiden olemattomassa kyvyssä antaa tukea niille, jotka tarvitsisivat hieman jalkautunutta käytännön apua joihinkin käytännön tilanteisiin."
Kumminkin
"Tärkeää on myös sellainen emotionaalinen eheys, että henkilö sietää heikkouksista aiheutuvia epäonnistumisia ja jaksaa ponnistella ja tehdä ylimääräistä työtä voittaakseen vaikeutensa."
"ylimääräistä työtä voittaakseen vaikeutensa.
Toisenlaista kompensaatiota on lapsen ja nuoren saama tuki ja apu. Tuen avulla lapsi tai nuori yleensä pystyy lisäämään toimintakykyään siten, että hänelle avautuu uusia mahdollisuuksia toimia ja oppia erilaisissa tilanteissa. Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien yhteydessä tuen tarve on yleensä pitkäkestoista ja jatkuu läpi peruskouluajan joihinkin oppiaineisiin liittyvä- nä tukitai erityisopetuksena ja oppiaineiden yksilöllistämisinä."
Jaa, se riittää kun tekee kaiken voitavansa lapsen hyvinvoinnin eteen, en professoria hänestä odota. Riittäisi jos hänestä tulisi positiivisen elämänasenteen omaava terve ihminen.
Jos tällä palstalla joku luulee jotain niin etkös se ole nyt sinä?
Tiedät toisten asiat paremmin mitä he itse ja tuot sen omalla tyylilläsi rakentavaan sävyyn esille. Kirjoituksestasi on luettavissa lapsiviha joka tulee siitä jos ei ole kyennyt jostain syystä elämäänsä omia lapsia hankkimaan. En keksi muuta selitystä katkeralle avautumisellesi.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä katkerampi voi olla. Tuo on syy miksi voi toivoa jokaiselle positiivisen ajattelumaailman, elämä voi tuntua mukavalta vaikka onkin täynnä haasteita. Toisia haukkumalla ei se oma elämä etene.
AV
Jotkin lapset hyötyvät jos käy 1.-2. luokan kahdesti. Saa tuplaten oppimisaikaa ja tuntea osaavansa. Kun lukeminen ja kirjoittaminen sujuu paremmin pystyy omaksumaan uusia asioita. Muuten aika menee sekä lukemiseen että uuden asian oppimiseen.
Kaikki ei kypsy samaan tahtiin.
Tuota joskus on hyötyä jos jättää tekemättä tehtävät.
Esim tuota meillä on tuota kielellistä erityisvaikeutta aiemmin nimeltä dysfasia erittäin paljon merkitystä sanojen tunnistumisella eli yksinkertaisesti jää ikätovereista jälkeen kun asiat kasaantuu jote on hyvin ikävää lapselle ennustaa mielenterveyspalveluita aikuisena vain sen vuoksi kun ei saa kuntoutusta.
Tai sitä työttömyyttä kouluttautumatonta.
Kumminkin hyvin ikävää jos ei pääse siihen työhön mihin haluaa. Joten lisämateriaali ja tuki meille on merkittävä.
Näin on. Ihmisellä on oltava henkistä pääomaa.
Faktaa on että lapsilla joka elää lapsuuden työttömyyden ja tukien varassa, on mahis tulla samanlaisia. Toimeentuloasiakkuus kulkee yleensä sukupolvelta seuraavalle.
Lapsen on parempi olla ryhmässä jossa on samantasoisia oppilaita ja samoista oppimisvaikeuksista kärsiviä jos haluaa ettei lapsen itsetunto mene ihan nollaan. Kun perusopiskelutaidot ja -tiedot on kunnossa voi myöhemmin edetä kuinka korkealla vain. Opettajalla ei ole aikaa olla yhden oppilaan tukena koko koulupäivää. Erityisluokat ja pienryhmät tarjoavat yksilöllisempää opiskelua.
Yleensä juuri erityistä tukea tarvitsevat ovat niitä jotka häiritsevät koko luokkaa. Eivät tee sitä ilkeyttään vaan turhauduttuaan.
Sehän on pienryhmässä mutta ei se riitä. Sen vuoksi oli naurettava tuo päätös kun se saa jo mutta ei riitä joten tarvitaan kuntoutusta lisäksi.
Myös tuo on ongelma pienryhmässä jos on häiritseviä oppilaita ne pitäisi olla erikseen vielä
Kyllä normaali ryhmässä jos integoitu pitää olla sitten henkilökohtainen ohjain siellä luokassakin kun normaali luokassa esim tytöllä on häiritseviä mutta opettajat on siellä yksin näiden kanssa.
Kyllä ne näkee että on jo pienryhmässä.
Varsinkin dysfasia
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Dysfasia
Itsekkään en ollut häiritsevä oppilas mutta huonot arvosanat kun en osannut opiskella kun uskoin
"Kirjasta katsominen on huijaamista"
Enkä nyt uskaltanut opettajalle kertoa 5lk kun kertoi minun siirtyvän erityikouluun dysfasia luokalle.
Nyt olen aikuisena kehittämyt aikuisena opiskelutapoja ja taas koulussa niitä ei käyttää johtuen. Itse olen pyytänyt nauhoittaa tunti kun sen tiedon uudelleen käsittely on tärkeää että voi uudelleen kotona käymään tunti.
Mutta häiritsevä oppitunti on sitä että opettaja vaan keskittyy ojentaa lasta se on hyvin väärin siinä pitää olla lisäkäsi.
Ongelmahan on että ei ole pienryhmää(tätähän ei ole ollenkaa) vaan erityisryhmä missä on sekaisin erityisvaativia ja on sitten rauhaton luokka kun osuu huonosti keskenään.
Kielillisiä erityisryhmiä on vähennetty vain meidän alueella on yksi johon pääsee vain 6. Minun aikaa niitä oli kaksi.
Itse aloitin normaalilla ja erityisluokkaa haettiin papereiden perusteella 2lk asti mutta pääsi vasta 6lk dysfasia luokalle myös
Eikä sinne pääse helposti joudun varmaan 6 vuotiaan kanssa pyytää menee kahteenkertaan esikoulu
Osittain olisi parempi jos olisi dysfasia luokka.
Meidän kaltaiselle. Eikä pysty keskittyy meluisessa luokassa.🙄
Geeninhän perusteella se tulee kuin joku kuurouskin.
Onneksi emme ole kuuroja sen vuoksi tuki keinot on meille ehdottomasti tärkeitä
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/miksette-ymmarra-minua-lapsen-kielihairio-voi-ilmeta-turhautumisena
Kyllä ahneus voittaa.
Muuttakaa sinne missä on sopivia kouluja ja tukipalveluita. Muutkin joutuu muuttamaan palveluiden tai työn perässä.
Facebuukissa haukuin iltalehden sivulla suomen hallitusta niin sain 3 päivän bannit facebookkiin.
Sinä persufasisti nyt saisitkin saada elinikäisen linnatuomion sekoilujesi takia.
Kysymys ei ole siitä mitä haukkuu vaan MITEN haukkuu.
Kansa puhuu kansan kieltä! Eikä sitä sallita
Valtakunta kun pitää lapsista, niiin ihmettelin että mitä tekevät: lapsille jättisuuri leikkipaikka tuli, kaivuritkin jo töissä...
Se on mahtava kun lapsille isoleikkipaikka tulisi ja kehittävä.