Yksin parisuhteessa

Joo töissä käydään ja sitten on lapset kouluineen. Vuosikymmeneen mahtuu vain muutama seksikerta, kaikki harvinaisia hetkiä ja kovan pyytelyn takana. Viimeisimmästä kerrasta on jo vuosia. Läheisyys ollut kateissa vuosia - tai läheisyyden vastavuoroisuus.

Vuosien mittaan lähestymiset, seksiajatuksella ja vain läheisyysajatuksella on harventuneet kun menee mielenkiinto ja itseluottamus murenee pettymyksiin. On hankala lähteä läheisyyttä tarjoamaan ja hakemaan, kun on usko mennyt, tilalle tullut epäonnistumisen ja pettymyksen pelko.

Nyt kun kissa nostettiin pöydälle, valitettiin läheisyyden puutetta - ei ole kuitenkaan siihen itse vastannut kun on läheisyyttä haluttu! Vuosien mittaan sitä on tarjoiltu eri tavoin ensin tiuhemmin, sitten vähitellen se on harventunut kun on tullut pettymyksiä ja vastakaikua ei ole saanut.

Samoin valitettiin että läheisyyden ei tarvitsisi aina johtaa seksiin - no eihän se sinne aina välttämättä johda eikä varmasti johda kun se läheisyyskin jo torpataan. Ja onko se niin kauheaa kun miehellä on toiveena siellä taustalla seksiäkin? Ei kannattaisi kieltää seksin mahdollisuutta tai ilmaista sen olevan jotenkin poissuljettavaa jo ennen kuin on mitään muutakaan tehty...voi olla että pian et saa sitäkään vähää. Jos ilmaistaan kehonkielellä ja tälläisillä "ei seksiä aina" -kommenteilla että ei haluta, niin kyllähän se syö miehen itsetuntoa, kerrasta toiseen, vuodesta toiseen. On rankkaa haluta yksin.

Olisi kiva olla haluttu, että seksiäkin haluttaisiin minulta. Tai että sitä tarjoiltaisiin tai edes annettaisiin mielellään kun vain hakee. Mutta jos sitä pitää pyydellä, anella, suostutella...vuosien toistumisen jälkeen alkaa mennä itselläkin ei vain usko itseen vaan myös mielenkiinto. Tilalle jää masennus ja itseinho.

Vie se syömään!

Samalla tavalla kuin muukin elämä myös seksi tuo usein parisuhteeseen ongelmia. Valittamisen tielle kuka lähtee,sitä on liikaa tai liian vähän ja aina ollaan tyytymättömiä. Elämän tilanteet ja tarpeet useinkin muuttuu eikä ne enää kohtaa yhteiselämässä. Niin toiset eroaa mutta toiset sinnittelee ja ymmärtää että tilanne voi olla väliaikainen ja palata vielä ennalleen. Kysytään tahtotilaa, tulevasta ei tiedä.
Parisuhdetta jatketaan joskus järkevästi kaveruuspohjallakin ja se on joillekin jopa paras ratkaisu kun lasten takia esimerkiksi ei perhettä haluta hajoittaa.
Kotona viihtyvänä ymmärrän aloittajan ongelman. Senkin kokemuksen että oma elämä voi jäädä elämättä kun parisuhteessa toisella on jatkuvasti menoa.
Siksi on pakko raottaa ovea ja lähteä itsekin liikkeelle välillä, se piristää kummasti omaa elämää ja poistaa tunnetta omasta arvosta.
Ihannetilannetta jossa molemmat olisi kotikissoja ja tykkäisi puuhailla kotona kahden kesken ei kaikilla ole. Puolison kansa puuhastelu ja keskustelu arjessakin tukisi parisuhdetta. Joskus ero tuleekin tämän takia että löytyy uusi ihminen, jonka kanssa elämän arvot ja toiveet kohtaa paremmin ja onnellisuus tulee sen myötä.
Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa välillä mutta jos sitä on liikaa sekin on rasite. Kannattaako oma elämä hukata, sitä varmasti jokainen miettii. Parisuhteessa on myös menevän osapuolena huomioitava kotona viihtyvä puoliso ja kunnioitettava hänen mielipiteitään ja toiveitaan. Ellei niin käy, eteen voi tulla väistämättä tilanne että liitosta haluaa lähteä koska tunneside puolisoon irtoaa.

Minusta oli hyvä, että vaimoni ryhtyi yhteiskunnallisiin rientoihin viikottaisen 22 tunnin työajan lisäksi.
Kahdessa lautakunnassa, lautahenkilönä ja paikallisen työväenyhdistyksen touhuissa.
Lisäksi työhön liittyviä koulutusmatkoja kahdesta viikosta pitkään viikonloppuun.
Hänelle piristävää vaihtelua joka ei haitannut, poissaolojen lisäksi, normaalia kotielämää.

Vaihdoimme päivittäin kodin ulkopuolisiin tapahtumiin liittyviä kuulumisia.

Kun vaimoni jäi kotiin kokoaikaisesti 52 vuotisena hän joutui lopettamaan hormoonin käytön niin sovimme jatkavamme seksielämäämme puhtaasti hänen mielitekojensa mukaan ajatellen aktiivisutta ja tapoja.
Olemme eläneet tällä periaatteella nämä seuranneet parikymmentä vuotta mutta nyt alkaa tuntumaan, että paras terä hiipuu hiljalleen.