Kuuntelin autoa ajaessa Radio Rock kanavaa ja Joni antoi ajateltavaa.
Miten Prinsessa Ruususen tarina muuttuisi jos se tehtäisiin tänä päivänä.
Prinsessa nukkuu syvää unta jo joku helvetin rinssi tulee ja pussaa suulle lupaa kysymättä . Se olisi vähintäänkin sakkorangaistus sadun lopussa ja lapsille jäisi paha mieli tungettelevasta hyväksikäyttäjästä.
Romantiikkaa ei taida nykyisin olla siinä samassa merkityksessä mitä silloin kun tuollaiset sadut kuvitettiin.
AsianVierestä
Miten Prinsessa Ruususen tarina muuttuisi jos se tehtäisiin tänä päivänä.
Prinsessa nukkuu syvää unta jo joku helvetin rinssi tulee ja pussaa suulle lupaa kysymättä . Se olisi vähintäänkin sakkorangaistus sadun lopussa ja lapsille jäisi paha mieli tungettelevasta hyväksikäyttäjästä.
Romantiikkaa ei taida nykyisin olla siinä samassa merkityksessä mitä silloin kun tuollaiset sadut kuvitettiin.
AsianVierestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pidän enemmän siitä Disneyn versiosta. Onpahan jotain satua ja romantiikkaa tavallisen, yleensä järkiperäisen arjen keskelle. Muutenkin pidän romanttisten romaanien (historiallisten tai nykyaikaan tai lähelle nykyaikaa sijoittuvien) lukemisesta ja romanttisista komedioista ja erilaisista seikkailuelokuvista, joihin sisältyy myös romantiikkaa niin kuin vaikka Pirates of the caribean. Luen kyllä myös esim. dekkareitakin joskus ja pidän myös esim. scifielukuvista ja arjessa mulla on monesti myös järki kädessä ja jalat maassa, mutta kyllä hitunen romantiikkaa ja sadun taikaa on sallittu tässä nykymaailmassakin.
Kyllä sitä romantiikkaa arjessa kohtaa mutta yleinen keskustelu tuntuu olevan tunteita vailla. Johtuuko sitten siitä etteivät ne jotka kirjoittavat tai lausuvat mielipiteitään ole enää romantiikkaan kykeneviä? Elämähän saisi olla kuin lyhyt romanttinen satu, onhan se yhtä lyhytkin suuremmassa määritteessä. Joskus tuntuu etteivät ihmiset elä omaa elämää vaan tuottavat odotuksia itselleen muiden ihmisten ja mielipiteiden kautta. Romantiikka voi olla kaukana, keskitytään epäolennaiseen.
Toisaalta onko siinä elämässä romantiikkaa jos herää töihin, tekee päivän töitä, tulee kiireellä kotio miettiäkseen miksi tätä tekee. Onko oma elämänrytmi omaa vai toisten aikaan saamaa odotusta siitä miten tulisi päivänsä viettää? Ilman työtä olisiko elämä vain oman hyvinvoinnin puolesta tekemistä ja ihmissuhteita?
Voihan olla että elämme ruususen unta ja odotamme että joku tulee ja pussaa:)
AV
Tuolle ajattelululinjalle ei kannata lähteä, jottei pääkoppa sekoa eli siis miettimään sitä, että mitä järkeä on hulluna tehdä töitä, tulla kotiin väsynä, nukkumaan ja miettiä, että onko tässä mitään järkeä. Monessa asiassa on järkeä. Ehkä siinä vaiheessa, jos huomaa, että asiat ei enää herätä tunteita eli iloa, surua, pettymyksiä, hyvää fiilistä onnistumisista ym, niin siinä vaiheessa kannattaa huolestua. Ite oon ilonen siitä, että vaikka monet omat asiat tuntuu raskailta niin pystyn silti iloitsemaan toisten onnesta ja ilosta, ei sekään aina ole helppoa. Ehkä itellä on jotenkin uskallus omaan elämään ja fiiliksiin on hukassa ja pelkojenkin takana, jotenkin sitä ei halua rasittaa silläkin itseään, vaikka kokonaiskuvassa elämä vois niin olla antoisampaa.
Tuo on kyllä taivaan tosi. Romantiikka ja tunteellisuus on maailmasta hävitetty...
Eikös myös taannoin joku kansanedustajakin herätellyt jollakin tavoin jotakin
Prinsessa Ruususta?
Vanhasen Mattihan se heilasteli Susan Ruususen kanssa ihan lakitupaan asti.
Mjoo
Lue alkuperäinen satu ja sadut loppuvat osaltasi siihen.
(hirn)
Olen lukenut usein sille pienelle joka kuuntelee, vuosia vierii ja taas huomaan lukeneeni saman.
Nyt toivon etten lue enää omille lapsille, ehkä lapsen lapsille voisi lukea vähän väritetysti nykypäivään sateenkaarivärejä maalaillen:)
Yksisarvinen ja sateenkaari kun ovat aina lasten suosikkeja.
Edustavat toivoa, mikäpäs siinä.
AV
Asiaa pohdittaessa lienee syytä ottaa huomioon myös se miten kyseinen prinsessa päätyi nukkumaan. Hänhän ei ollut mennyt vain illalla nukkumaan ja sitten prinssi pölähtänyt pussailemaan. Hänet oli lumottu ja samassa lumouksessa määrätty, että hän herää vain ja ainoastaan sillä pusulla. Oliko prinssilläkään lopulta omaa vapaata tahtoa pussata tai olla pussaamatta, vai oliko hänkin sen saman lumouksen alainen? Voidaankin siis miettiä, että eikö sadun pahantekijä ole se haltiatar, joka tuollaisen lumouksen langetti? Ja siis ilman sitä pusuahan se prinsessa olisi nukkunut ikuisesta, vailla mitään toivoa herätä.