hänen kanssaan vain säälistä ja velvollisuudentunnosta?
Jos nainen ei voi saada lapsia niin onko mies
Anonyymi
147869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 147
Vanhimmat
Pilun vuoksi. No ehkä velvillusuudentunnostakin, ja säälistä. Mut eniten pilun vuoksi.
Ei tuhlaantuisi rahoja kondomeihin ja mies saisi panna paljaalla vaikka joka päivä monta kertaa, eikä olisi vaaraa, että mukuloita syntyisi monta vuodessa.
Se on sitä kypsää rakkautta. Vaihdevuotisen naisen kanssa voi käydä vaikka pyöräilemässä tai telttaretkellä.
En ymmärrä tuota vastaustasi, jos aloitus liittyy mieheen, joka haluaa lapsia mutta suostuu ottamaan tai jäämään sellaisen naisen kanssa, joka ei saa (enää) lapsia. Rakkauden kypsyys ei liity siihen, haluaako vai eikö halua omia lapsia. Rakkaus voi olla kypsää niilläkin, jotka haluavat omia lapsia ja jotka ovat halunneet aikanaan omia lapsia. Toisaalta rakkaus voi olla itsekästä ihan kaiken tyyppisillä ihmisillä; sekä jo vanhemmiksi tulleilla ja (vielä) lapsettomilla. Toisaalta sekin, jos nainen on jo ehtinyt lisääntyä aikaisemmassa suhteessaan eikä voi enää antaa uudelle kumppanilleen lapsia, on naisen kannalta helpompi ja itsekkäämpi yhtälö; siinä se uusi kumppani jää lapsettomaksi mutta nainen on saanut elämältään kuitenkin sen mahdollisuuden lisääntyä ja kokea vanhemmuus. Tuollaisessa tilanteessa sitä miestä kohtaan reilumpaa on tietenkin antaa lapsettoman miehen mennä ja etsiä itselleen sellainen kumppani, joka voi antaa sen lapsen eikä itsekkäästi pitää toisesta kiinni ja jättää toista lapsettomaksi, jos mies ei oikeasti halua jäädä lapsettomaksi. Joillakin varhaiskeski-ikäisillä ja keski-ikäisilläkin voi vielä se mieli muuttua, etenkin miehillä.
Avioliitto velvoittaa monia, mikä on hyvä asia. Tietysti ilman avioliittoakin voi olla sydämessään sitoutunut (esim. avoliitossa) toiseen ihmiseen ja kiintynyt niin paljon, että haluaa olla toisen kanssa, vaikka toinen ei saisikaan lapsia. Keski-ikäisillä miehillä jo sperma on sen laatuista, että siinä voi olla mahdollisuus jo saada esim. vammainen lapsi jne. Tuokin on ihan tosi asia. Vaikka mies pystyisi hedelmöittämään keski-ikäisenä ja vielä vanhuksenakin, sperman laatu ei ole yhtä hyvä kuin alle 40-v. miehillä. Naisilla tietysti se oma aikaikkunansa lisääntymiseen on rajallinen myös.
Lapsettomilla pariskunnilla jää enemmän aikaa toisilleen ja esim. harrastuksilleen, se on totta. Moni arvostaa sitä yhteistä aikaa niin paljon, että ei halua hankkia lapsia vaan käyttävät aikansa toisiinsa, jos siis kysymyksessä sellainen pariskunta, joista kummallakaan ei ole lapsia edellisistä suhteista.
On. Ei muuta. Siemenen tulee itää
Aika moni mies ei todellakaan itsekään halua lapsia. Se, jos toinen ei voi niitä saada, on monelle jopa helpotus.
Haluamisista viis mutta jos nainen ei vaan kykene. Silloinhan se on jo kolmekymppisenä kuin vaihdevuotinen mummeli
Ja jos mies ei lasta halua niin mitä väliä naisen "kyvyttömyydellä" on? Eipähän tarvii ehkästä.
Okei. Että mies, joka ei missään tapauksessa halua lapsia, haluaa ehdottomasti naisen, jonka kanssa voi käydä vahinko tai joka voi vaikka tahallaankin hankkiutua raskaaksi. Onko miehet jotenkin hieman vajaita?
Sekin voi olla siunaus, että ei saa lapsia, koska sitä ei voi koskaan tietää, mitä kaikkea sen oman lapsen kanssa tulee eteen ja mitä lapsi joutuu elämässään kohtaamaan. Vanhemmallekin voi elämässä sattua kaikenlaista ja voi olla, että ei ole voimia olla vanhempi aina. Se voi olla jopa huojentavaa, kun sitä vastuuta ja huolta ei ole. Moni myös odottaa sitä, että lapset tulee täysi-ikäiseksi ja se ensisijainen vastuu lakkaa ja vastuu siirtyy lapselle itselleen. Tuonkin ymmärrän; ei kukaan halua olla kahlittuna huolehtijaksi koko elämäänsä.
Toisaalta kaikkea ei voi kontrolloidakaan, pitää luottaa elämään tai elämänantajaan ja siihen, että niistä omista lapsistakin pidetään huolta silloinkin, kun itse ei voi olla joka tilanteessa ja elämänvaiheessa auttamassa. Nämä lapsettoman naisen ajatuksia. :)
Miehenkin sperma on jo "sekundaa" yli 40-v. miehillä. Kyllä miehilläkin ne rajat tulee vastaan. Itse olen varhaiskeski-ikäinen nainen mutta eipä ole vielä vaihdevuosia. Yli 40-v. miestä en mielelläni ottaisi hedelmöittäjäksi. Tietysti varhaiskeski-ikäisissä miehissäkin on eroja; toiset elävät hyvin terveellisesti, liikkuvat ja pitävät huolta itsestään. Sellainen hedelmöittäjä on parempi kuin raihnainen nuori aikuinen mies, joka on laiminlyönyt kroppaansa juomalla, polttamalla, liikkumattomuudella ja huonoilla elintavoilla ja ruokailutottumuksilla.
Nainen voi saada ilman lapsettomuushoitojakin lapsen 42-43-v. mutta sellaiset naiset tietysti harvinaisempia eikä sen varaan kannattaisi kenenkään laskea. Yrittää silti aina voi. Tiedän niitäkin naisia ja miehiä, jotka ovat tarvinneet ja olleet lapsettomuushoidossa jo alle 30-v. Niissä tutkitaan naisten munasarjat ja miesten sperman laatu. Joillakin miehillä voi olla lähtökohtaisesti jo huonolaatuinen sperma. Naisilla tietysti endometrioosi ja muut iän ohelle voi huonontaa mahdollisuuksia hedelmöittyä.
Mieskään ei välttämättä kykene, mieskin voi olla tuhkamuna iästä riippumatta.
Tietysti voi, mutta tässä aloituksessa taisi olla kyse naisen "kyvyttömyydestä". Eikä se ole mikään ongelma monille ihan lisääntymiskykyisillekään miehille. Se on sitä luonnon epäoikeidenmukaisuutta. Toiset kykenisivät, vaan eivät tahdo ja toiset tahtoisivat, vaan eivät kykene.
Ymmärrän tuon. Tasapuolisuuden nimissä vaan nostin tuonkin aspektin. Ymmärrän, että jos mies jättää omat lapsihaaveet ja ottaa tietoisesti naisen, joka ei voi (enää) lisääntyä tai suurella varmuudella lisääntyä tai jää naisen kanssa, joka ei kykene kaikista hoidoista riippumatta lisääntymään, tekee kompromissin ja aika suuren uhrauksen. Sitä ei ole pakko tehdä. Voi etsiä sellaisen, jonka kanssa voi yrittää lasta mutta siihen myös miehen pitää valmistautua, että lapsettomuuden syy voi löytyä myös miehestä. Kaikkien lapsia yrittävien pariskuntien tuleekin siis ensi alkuun tutkituttaan itsensä ja sitten miettiä, etenevätkö lapsettoomuushoidoissa.
Ohhoh, olen yllättynyt ap:n saamista vastauksista. Miesten mielestä näemmä seksin päätavoite on saattaa nainen raskaaksi ei niinkään seksuaalinen tyydytys. Olen yllättynyt.
Semminkin kun tällä(kin) palstalla on usein nähty väite, ettei yksikään mies oikeasti halua lapsia. Suostuvat kuulemma vain naisten mieliksi.
Mies myös tietää, että seksi ei palaa ennalleen lapsen synnyttyä. Ei koskaan.
21 vuotta odottanut
Mikä saa miehen odottamaan seksiä spanielin lailla?
Hoopous.
Mikä siinä seksissä raadikaalisesti muuttui vai oliko se se elämäntilanne, joka teki naisesta vähemmän haluavan? Imikö perhe-elämä kaikki mehut? Sen toisaalta ymmärtää, että sen naisen fokus ja huoli on siinä lapsessa. Mieskin voi ottaa osaa siihen huoltoon ja hoitamiseen. Voihan sitä yhteistä aikaa raivata vaikka kalenterista tarvittaessa.
Naisen ajatukset ovat siinä lapsessa kiinni. Ei siinä ole kyse ajasta tai virkeydestä.
Seksiä sai, mutta nainen ei ollut enää läsnä.
Muistan kun esikoinen pantiin alulle. Naiseni otti minut hellästi väkisin, joka oli poikkeuksellista. Yhdeksän kuukauden kuluttua aloin ymmärtämään, mistä moinen määrätietoisuus johtui.
21 vuotta odottanut
Seksiä sai riittävästi, mutta se ei enää ollut yhtä himokasta naisen puolelta.
Jotkut jättää tuossa tilanteessa naisen ja vauvan, mutta minä päätin olla spanieli.
21 vuotta odottanut
Ei välttis. Riippuu niin. Eihän kaikki edes nykyään halua lapsia. Ihmissuhteistakin on tehty isoimmilta osin mautonta pikaruokaa. Ei osata enää arvostaa ja vaalia oikein mitään. Elämme niin hulluja aikoja.
Huomionnälkä tyydytetään lukuisilla eri ihmisillä sen sijaan, että viittis nähdä yhden eteen vaivaa.
Ehkä vain pitää naisesta niin kovin. Se on aina kahden kauppa. On niin lukuisia toisistaan poikkeavia tarinoita.
Miehen kylkiluu on naisen paras paikka, oli sitten lapsellinen tai lapseton parisuhde. Oman kullan kainalossa hermot lepää ja saa kauneusunet.
Säälistä-velvollisuuden tunnosta? Onko täällä jotain islamisteja kirjoittelemassa?
Nainen on arvokas ihmisenä. Mutta mies joka ajattelee velvollisuutta tai sääliä on eläin ja sika.
Monikin mies pitää juuri sitä parisuhdetta sinä ykkösenä ja naisille sitten ne lapset tärkeämpiä. Niiden lasten tultua mies jää usein lapsipuolen asemaan sitten siinä asetelmassa.
Komppaan+tätä+ajatusta.+Omaa+elämänkaarta+tutkiskellen+voin+havaita+miten+olen+ollut+läheisriippuvainen+omaten+korkeat+seksuaaliset+halut.+Lapset+ovat+tulleet+pääosin+ilman+suunniteltua+raskautta.+Raskaustestien+tulokset+ovat+tuoneet+monenlaisia+tuntemuksia.
Jos nainen ei voi saada lapsia, on se vain siunaus siinä mielessä ettei tarvitse pelätä ei-toivottua raskautta, ei altistaa terveyttään hormoneilla, ei jännittää vahinkoa ehkäisystä huolimatta jne.
Ja kaikkein isoin siunaus: ei isättömiä hyättyjä lapsia!
Ei sillä etteikö äiti yksin lapsensa kanssa pärjäisi ja hyvin pärjääkin, mutta lapsella on oikeus kunnolliseen rakastavaan isään. Ja siinäpä se ongelma sitten onkin.
Tiedän aivan liian monta lasta joilla ei ole minkäänlaista kontaktia isäänsä koska isä ei halua eikä ole kiinnostunut.
Kaksi esimerkkiä, kaikki avioliitossa syntyneitä lapsia:
-On poika ja tyttö. Poika muutama vuotta vanhempi. Vanhemmat olivat naimisissa. Kun poika syntyi, isä ei osoittanut minkäänlaista kiintymystä lapseen. Ei ottanut syliin muuta kuin pakosta, kun lapsi siihen asetetttiin. Silloin istui kuin puupökkelö ja odotti että lapsi otettaisiin pois.
Jostain syystä hankkivat sitten kuitenkin vielä toisen lapsen, tyttö tällä kertaa. Isän kiinnostus loisti poissaolollaan jo raskausaikana. Äiti hommasi yksin kaiken lapselle, kävi synnyttämässä yksin, hoiti vauvan yksin.
Kun tilanne avioliitossa miehen kylmyyden takia alkoi kiristyä ja äiti haki avioeroa, mies silmät pyöreinä ihmettelemään että mitä ihmettä?! Kaikkihan on niin hyvin! Mikä tuota nyt vaivaa?
Ja lapset puhuttelivat ja puhuttelevat edelleen isäänsä etunimellä, mitään isä-sanaa ei käytetty miehen halun mukaan. Sanoipa vielä tytölle - satuin olemaan paikalla ja kuulemaan - että kun täytät 18 et ole enää minun lapseni.
Poikaa ei kohdellut yhtään sen paremmin.
Eron jälkeen häipyi eikä nähnyt lapsiaan omasta tahdostaan vaikka sitä lastensuojelunkin avulla yritettiin järjestää.
Että sellaisia "isiä" sitten.
Toinen tapaus tyttö joka jäi ilman isää 4-vuotiaana. Jos sellaista oli ollutkaan, ei ainakaan henkisesti eikä läsnäolevaa. Saman kaltaista kylmää kohtelua siellä.
Niin että on vain siunaus jos lapsia ei tule. Tietysti on mukavaa elää lastensa kanssa yhdessä ilman minkäänlaista rötjäkettä nurkissa, mutta lapsi kyllä tarvitsee isän. KUNNOLLISEN oikean isän, ja kun se on harvinaista että sellaista löytyy, on vain hieno asia että lapsia ei synny.
Itse en halua lapsia enkä ole koskaan halunnut, enkä miestä sen puoleen.
Naisen elämä vapaana ja itsenäisenä on aivan liian ihanaa. Hullu joka sen vaihtaa johonkin äijänvätykseen.
Entäpäs toisinpäin, jos mies ei pysty sikiämään onko nainen säälistä miehen kanssa?
Riippuu naisesta. Aiheesta on kirjoitettu kirjakin - Lady Chaterleyn rakastaja.
"Lady Chatterleyn rakastaja (engl. Lady Chatterley's Lover) on englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928. Teos julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Romaani ilmestyi suomeksi vuonna 1950 Olli Nuorton suomentamana.[1]
Kirjassa Sir Clifford Chatterley asettuu sodassa halvaantuneena sukutilalleen Keski-Englantiin. Hänen vaimonsa Constance Chatterley kyllästyy laskelmoivaan ja kylmään mieheensä ja hankkii itselleen rakastajaksi karskin riistanvartija Mellorsin.
D. H. Lawrence vihasi maailman valloittanutta teollista konekulttuuria ja arvosti sen sijaan luontoa ja luonnonmukaista elämää. Niinpä hän teki Lady Chatterleyn halvaantuneesta kartanonherrasta syvästi inhoamansa liikemiehen ja kaivoksen omistajan ja sen sijaan valitsi naisellisen Connien ja miehekkään riistanvartija Mellorsin lemmenhetkien tapahtumapaikaksi kukkia tulvivan metsän.[1] Romaanissa näkyy realismin ja naturalismin perintö, sillä kerronta kuvaa tarkasti fyysistä ympäristöä. Lawrencen teksti on paikoin myös runollista ja symbolista."
Eli avioliitto tai suhde voi jatkua, mutta siemen lapseen hommataan muualta?
"Eli avioliitto tai suhde voi jatkua, mutta siemen lapseen hommataan muualta?"
-Liian karskia makuuni. Aikoinaan mietin lapsettomuuttani ja kysyttiinkin hoitojen alussa jo, että yritetäänkö vain puolisoiden sukusoluilla vai lahjoitetuillakin? Minulle oli selvää, kuten silloiselle puolisollekin että vain meidän omilla. Lahjoitetuilla ei edes koiteta.
Ja minulle on ollut aina selvää etten tee lapsia ollenkaan, jollen ole parisuhteessa lapsen tai lapsien isän kanssa. Yksin en olis lähtenyt, niin suurta hinkua ei ollut saada lasta.
Mutta kuka mitenkin hyväksi kokee. Mä pidän tärkeenä, että isä on osa perhettä ja läsnä lapsen elämässä. Jos suinkin elossa on.
Ja sekin oli aina selvää, että lapset teen vain yhden ihmisen kanssa, en enää uusien kumppanien, mikäli kumppani(t) vaihtuu lasten saannin jälkeen.
Ainoa poikkeus voisi olla naispuolinen kumppani, joka haluaa inseminaatiolla lapsen. Ei siis minun sukusoluilla sattuneesta syystä, mutta voisin pitää mahdollisena tuolleen perheenlisäystä. Mutta ikäryhmässäni epätodennäköinen tilanne. :D
Mummelit lisääntymässä.
Vai että mummelit! ;)
Sähäkkä tätinainen siellä taas kommentoimassa toisten "mummeleiden" puolesta. Minä en ainakaan ole mikään mummeli enkä edes Mymmeli! En edes suostu olemaan tätinainen! ;D
Mä en oo täti, mulla ei ole sisaruksia joten ei ole lapsiakaan joille olla täti. Päiväkodissa on sanottu tädiksi. Se on ok.
Tätimäistä minusta ei saa, etenkään luonteen puolesta vaikka ulkonäkö joskus vielä tätiintyi. Toistaiseksi sekin on vaan setääntynyt iän myötä.
Mymmeli, voisin olla. :)
Tehdä Tovet joku päivä.
Mymla taisi tarkoittaa lesbojen rakastelua, jos oikein muistan? :)
Suomalaisittain mymmeloida.
Tässä yhteydessä pitäisi puhua myös miesten sperman laadusta ja sperman heikentyneestä laadusta. Miehen tehtävä on omilla elintavoillaan varmistaa, että sperma pysyy hyvänä. Tietysti jotkut geneettiset asiat on eri asia eikä niille voi oikein mitään.
https://yle.fi/uutiset/3-10708935
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00734
Juu.
Itse en haluaisi koskaan laittaa lasta sellaiseen tilanteenseen tai luoda sellaista tilannetta, jossa lapsen isä ei ole millään tavalla osa lapsen elämää ja jossa hedelmöittäjää kutsutaan vain "luovuttajaksi". Jotenkin todella väärin sitä lasta kohtaan ja todella itsekästä aikuisilta luoda tuollaisia tilanteita.
Jos aikoo hankkia lapsen "yksin" tai siis parisuhteen ulkopuolella tai sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole parisuhteessa, itselläni löytyy ymmärrystä vain kumppanuusvanhemmuudelle, jossa lapsi oppii tuntemaan ja pitää yhteyttä molempiin vanhempiin ja jossa on yhteishuoltajuus. Se on lapsen identiteetinkin rakentumisen kannalta todella tärkeää ja mielestäni välttämätön. En myöskään itse hyväksy hedelmöityshoitoja muuten kuin pariskunnan omilla sukusoluilla. Jos ei voi saada omilla sukusoluilla kumppanin tai kumppanuusvanhemman kanssa lapsia, voi sitten adoptoida, olla kasvattivanhempi tai vastaava halutessaan. Monikaan ei kuitenkaan halua "korvikkeita", jos ei saa omaa biologista lasta.
Juu, pitkälti samoin ajattelen itsekin. Joskin lesbojen kohdalla olen myötämielisempi. He jos ei miestä sisäänsä halua, niin inseminaatio on luonteva vaihtoehto.
Ja homomiesten kohdalla.
Kuitenkaan ne adoptiolapsetkaan ei niiden biologisten vanhempien kanssa ole, niin siinä mielessä heillä ei ole isää eikä äitiäkään. Mutta voi olla hyvät kasvattivanhemmat.
Kun taas lesboparilla/saman sukupuolisilla on oma oikea äiti ja kasvattivanhempi äiti tai voi olla myös transmies isi.
Mut siis itsekin nimenomaan lapsen kannalta ajatellen soisin, että lapsella on mahdollisuus vanhempiinsa. Edes tuntea, mikäli mahdollista turvallisesti ja mikäli se on lapsen edunmukaista.
Surkeeta rappio isää tai väkivaltaista isää ei ehkä moni lapsi lopulta halua edes itse elämäänsä.
Tädeiksi eli tätinaisiksi sanotaan usein varhaiskeski-ikäisiä ja keski-ikäisiä naisia. Olen itse kyllä ikäni puolesta "täti" ja minusta tuli jo täti alle 18-v. sanan varsinaisessa merkityksessä. Nainen voi olla myös "tätimäinen" tyyliltään. Perinteisesti tätinainen on kuitenkin tätimäisesti pukeentunut ja tätimäisesti käyttäytyvä naisihminen. Saatan käyttäytyä tietyissä tilanteissa tätimäisesti mutta en suostu pukeutumaan tätimäisesti. :) :D
Mymmeli (nuorempi) on Pikku Myyn isosisko mutta ehkä vähemmän tulinen, siinä mielessä voisinkin olla Mymmeli.
https://www.moomin.com/fi/hahmot/mymmeli/
Kävin katsomassa Tove -elokuvan aikoinaan, suosittelen. Kävin katsomassa myös sen näyttelyn Lasipalatsissa.
Ei ole tullut tuollaista sanaa vielä vastaan. Pitää yrittää ottaa selvää. Mielenkiintoista. Mumla tarkoittaa mutista tai mumista.
Juu, niin sanotaan. Muttei minua. Mua ei kukaan irl kutsu tädiksi, ei edes nuoriso. Nimellä kutsuvat. Nekin näkee ettei oikein ole tätimäisyyttä. :)
Pitäiskin joskus katsoa, tykkään Tovesta. Olisin tullut varmasti toimeen hänen kanssaan, jos olisi tunnettu. Hänkin rakasti tanssia ja olla omanlainen sielu.
Ja oli romantikko, ymmärrän täysin hänen tunteensa Vivicaa kohtaan. Miten ihanana sen toisen ihmisen, naisen voi kokea. Kaunista ja syvää tunnetta.
Jotkut seksuaalivähemmistöihin kuuluvat hankkivat lapsen juurikin tuolla kumppanuusvanhemmuudella, toki heterotkin käyttävät sitä mahdollisuutta. En tiedä, kummat sitä enemmän käyttää. Voihan sen kumppanuusvanhemmankin kanssa käyttää sitä inseminaatiota, jos ei halua perinteisellä menetelmällä hedelmöittyä?!
Sitten on sellaisia samaa sukupuolta olevia pariskuntia, jotka hankkivat lapsia toisen (vastakkaista sukupuolta olevan mutta) samansukupuolta olevan pariskunnan kanssa. Voi mennä silti aika monimutkaiseksi. Lapsella on oikeus isään ja äitiin lähtökohtaisesti ja oppia tuntemaan äiti ja isä ja saada kasvaa molempien kanssa ihan jo sen kehityksenkin vuoksi.
"Tove ja hänen ystävänsä käyttivät kuvatessaan toimintaa, jota Mymmeli (vanhempi) on todennäköisesti harjoittanut melko aktiivisesti saadakseen niin monta lasta: “mymla”. Kirjeissään ja päiväkirjassaan Tove käyttää sanaa “mymla” seksistä. Sanaa voidaan ilmeisimmin soveltaa sekä lesbo- että heteroseksiin tai sitä voidaan käyttää substantiivina entisestä kumppanista puhuttaessa."
Lähde:https://www.moomin.com/fi/blogi/salainen-viesti-mymmelin-nimessa-queer-teemat-tove-janssonin-elamassa-ja-taiteessa-osa-2/
"Voihan sen kumppanuusvanhemmankin kanssa käyttää sitä inseminaatiota, jos ei halua perinteisellä menetelmällä hedelmöittyä?!"
-Joo voi.
Minustakin on oikeus, mutta loppujen lopuksi lapsella on oikeus rakastaviin ja huolehtiviin perheenjäseniin. Olipa he isejä tai äitejä.
Ihan totta tuo ja monille adoptiovanhemmille, varsinkin lapsettomille, ne adoptiolapset on kauan odotettu ja niihin kiintyy kuin biologisiin ja niihin tulee ne samat oikeudet ja velvollisuudet. Silti osa adoptiovanhemmista kuitenkin suree myös biologista lapsettomuuttaan adoptiolasten saapumisen jälkeenkin, tiedän sellaisiakin.
Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä kasvaa hienoja lapsia ja eri tavalla lahjakkaita lapsia, tämähän näkyy tässä yhteiskunnassakin. Samaa sukupuolta olevat vanhemmat pystyy tarjoamaan yhtälailla rakkautta ja huolenpitoa ja hyvän kodin. Olen tässä vanhemmuusasiassa kuitenkin lapsen oikeuksien puolella ja puolustan sitä lapsen oikeutta sekä isään että äitiin, vaikka lapsi ei asuisikaan molempien biologisten vanhempiensa kanssa ja vaikka lapsi asuisikin samaa sukupuolta olevan pariskunnan kanssa, joista toinen on lapsen biologinen vanhempi. Lapselle on tärkeä oppia tuntemaan alusta saakka oma biologinen äiti tai isä tai ainakin tietää se, miten päätyi adoptioperheeseen tai muuhun ei-ydinperheeseen, jossa toista biologista vanhempaa ei ole.
Jos olisin ikinä ollut tilanteessa, että mun olisi pitänyt antaa oma lapsi adoptoitavaksi. Niin olisin antanut hänet perheeseen, jossa on tasapainoiset aikuiset, vilpitöntä rakkautta, kärsivällisyyttä, ymmärrystä, huolenpitoa ja aitoa läsnäoloa. Ja jotka ottaa vanhemmuuden vakavissaan, mutta huumoria unohtamatta.
Olipa he homoja tai heteroita.
Mikäs se osuvampi sitten olisi? Typykkä, neitonen? :)
Joo, mielenkiintoinen oli Tove ja Tuutikkikin (Tuulikki) yhdessä ja erikseen. Taiteilijoita molemmat. Se roolisuorituskin etenkin pääosan esittäjällä siinä elokuvassa oli hieno, sehän palkittiinkin tässä.
Ostin vuosi sitten kesällä Tove Janssonin Kesäkirjan näyttelyn jälkeen. Se on vielä kesken mutta pidän hänen tyylistään kirjoittaa aikuisillekin kirjoja.
Nojoo, jos se isä ja äiti on mahdolliset. Mutta aina ne ei ole, eikä ne piittaa lapsestaan paskaakaan, jopa tappavat lapsiaan. Joten asettaisin turvallisuuden kaiken muun edelle, lapsen turvallisuus. Miehenmallin ja naisenmallin kyllä saa ilman isää ja äitiäkin.
Ymmärrän tuon ja olen samaa mieltä tuosta kanssasi. Juurikin noin, lapsen etu ja oikeudet edellä.
Krista teki uskottavan suorituksen tuossa roolissa.
Joo, googlasin tuon juuri äsken, kiitos selvennöksestä. :) Tiuhti ja Viuhti oli Toven ja Vivican hellyttelynimet. Sen muistan siitä elokuvasta.
Joo, rajat, rakkaus ja huolenpito on niitä tärkeimpiä. Niitä voi olla monenlaisissa perheissä, myös yksinhuoltajaperheissä. Mikään tietty perhemalli ei takaa sitä, että vanhemmat olisi hyviä ja tasapainoisia vanhempia.
Jan. :)
Taiteilijan sielut on vapaita sieluja, ei ne oikein yhteiskunnan hyrrässä viihdy. ;P
Onko monta sivua kirjassa kaikkineen?
Joo, ei se tietty perhemalli tosiaan takaa sitä, että jompikumpi tai molemmat olisi tasapainoisia. Monihan juo perheensä, rikkoo perheensä uskottomuudellaan ja mitä näitä nyt on. Kaikenlaisissa perhemalleissa on hyviä perheitä ja huonoja perheitä tai hyvää ja huonoa vanhemmutta ja sitten tilanteet voi myös muuttua.
Juu, salakieli. Kumpikin kun olivat mierontiellä, kummallakin oli miehet ja silti yhdessä mymlasivat.
Rakkaus on yllättävä. Se ei tottele aina järkeä.
Sehän se on, mikään ei takaa muu kuin aito rakkaus ja välittäminen.
Tuo on aika suomenruotsalainen, minun kieli ei taivu tuohon. (Anteeksi, että kiusoittelen.) Olet ehkä Jaan tai Jaani minulle. Tahtoo vokaalit aina minun suussa venyä. Syytän syntymämurrealuettani.
Ei, lyhyt kirja ja vielä pokkari. Kertoo sen veljen tyttärensä näkökulmasta. Aloitin viime kesänä tai syksynä mutta ollut tauolla. Tuossa kirjahyllyssä se on.
Totta tuokin. Minunkin perheestä mut olis huostaanotettu, jos siihen aikaan olisvat syynänneet.
Vanhemmat tappeli rajusti mun nähden, juopotteli isä etenkin ja toi kaikki suhteen paskat mun silmieni eteen. Olin myös yksin pitkiä aikoja alakoululaisena, heidän käydessä hummaamassa. Vähän välillä huolimatonta touhua heillä.
Mutta oli hyvääkin. Ja etenkin kun alkoholi jäi pois ja muutettiin kaupungista pois, maalle. Alkoi hyvä ajanjakso, mun ollessa 13.
Vanhemmat muuttu paremmiksi ja jotenkin enemmän mua varten oleviksi.
Heh, sopii sukunimeeni, suomenruotsalaistunut sekin, vaikka Saksasta on kotoisin alunperin. :)
Käytä Jasua sitten, jos se taipuu helpommin? ;]
Onhan sulla ollut opiskeluissa luettavaa. Ihmekkö se jos ei ennätä kaikkea.
Sukunimi info sanoo näin sukunimestäni.
"Nimi on ruotsinkielinen. Se on sukunimistössämme tavallista. Nimen ruotsinkielisyys ei yleisesti ottaen tarkoita, että suku olisi alkujaan suomenruotsalainen tai Ruotsista kotoisin, sillä supisuomalaisetkin ovat aikojen saatossa saaneet ruotsinkielisiä nimiä. Suvun puhekieltä ei näe nimestä."
Ja meitä on ollut sukuun tulleiden kanssa pari vuotta sitten 195 kpl Suomessa.
Ymmärrän. Onneksi selvisit ja onneksi myös hyviä asioita oli siellä lapsuudessa ja nuoruudessa. Monessa suomalaisessa kodissa jompikumpi tai molemmat vanhemmat juo. Osa pystyy lopettamaan, osa juo itsensä hautaan.
Onpa kiva. :)
Jasusta hyvä muunnos on Jase (lausutaan "Tseis" tankeroenglannilla). Vähän ulkomaalaista tvistiä! Ok. :) ;)
No joo, ostan kirjoja joka vuosi ja edellisiltä vuosiltakin on luettavaa. Tykkään kyllä käydä kirjastossakin lainaamassa.
Aika harvinainen sitten. :)
Joo, mutta suhtautuminen alkoholismiin on nihkeä. Siitä seuraa niin paljon oheisia ongelmia, ettei hyvä.
Niin juo, kuten yksi exäni.
Chase vois olla suoraan. :)
Ostat nekin, mitkä mä jätän ostamatta. En osta ainuttakaan. Lapsille kyllä joskus.
Tiiän pari harvinaisempaakin. :)
Se on kaverien antama lempinimi tuo Jasu. Käytän sitä yhä. Oikeaa etunimeäni käyttää lähinnä vanhemmat ja virastot.
Joo, moni on sairauden- tai riippuvuudentunnoton alkoholin suhteen. Ei siis myönnä ongelmaa eikä hae apua tai sitten jossain määrin tajuaa mutta ei tajua avun tarvetta tai ei suostu siihen apuun.
Ihmisen pitää löytää ilo jostain muualta kuin alkoholista. En itse haluaisi kumppania, joka juo, polttaa ja/tai käyttää muita päihteitä. Tupakatkin pitää lopettaa, jos minun kanssa alkaa hengailemaan. Ymmärrän alkoholin kanssa vain todella pienen kohtuukäytön, mikä on satunnaista ja todella hallittua. Itse juon keskimäärin 0-3 annosta vuodessa ja voi mennä vuosiakin ilman yhtäkään lasillista.
;O :)
Eipä mullakaan kirjahyllyihin enää mahdu, siksi yritän hyödyntää kirjastoja. Alesta tykkään silti ostaa joskus. Ammattikirjallisuutta ostaa välillä, jos hyviä löytyy. Oma kirjasto olisi kiva. :)
Samaa mieltä. Juu, en kanssa katselis päihteiden kanssa läträäjää, enkä tupakkaa imevää enkä kyllä nuuskan käyttäjääkään.
Alkoholia voi joskus ottaa, kohtuudella.
Kyllähän sellaisen kirjaston saisi helpostikin kyhättyä, vaikka kolmioon. Jos on yksi nk. ylimääräinen huonetila, mistä voi tehdä. Sinne mukava tuoli, pöytä, viltti ja valaistus. Avot. :)
Jos joku pahe on oltava, niin hyvä ruoka. :D
Voin osallistua paheeseen.
Ok. Minun pitää nyt poistua menoilleni. Hyvät illanjatkoset! :)
Millainen kirjasto olisi sinun mieleen? :)
Jeps, hyvät illanjatkot. :)
Aika paljon puhutaan "ihanteellisesta" elämästä, jossa kaikki menee nappiin kuten strömsössä. Lapsella on hyvä koti, äiti ja isä, tai rakastavat samaa sukupuolta olevat vanhemmat, toiseen biologiseen vanhempaan yhteydet toimii hyvin. Tai lapsella on esimerkilliset adoptiovanhemmat jne.
Täytyy aina pitää mielessä, että oikea elämä on usein kovin kaukana kaikista ihanteista. Tai ainakin muiden ihmisten ihanteista. Muiden elämää ei kuitenkaan kannata elää, vaan keskittyä omaan. Tehdä niitä asioita, jotka tuottavat itselle iloa ja joita arvostaa. Jokaisessa perheessä, olivat ne mimmoisia tahansa, on omat ongelmansa ja pulmansa. Sellaisikin, joita ei voi selvittää ja jotka johtavat vanhempien eroon. Erossa, tuossa elämän suuressa käännekohdassakin ulkopuoliset kertoo helposti ja ottaa kantaa miten erotaan ihanteellisesti, vaikka eivät tiedä eroon johtaneista syistä mitään. Olisikohan ihan mahdotonta luottaa siihen, että ihmiset tekevät päätöksiä parhaansa mukaan. Yleisiä ihanteellisia ratkaisuja ei ole edes olemassa.
- Sheena
"Lapsella on oikeus isään ja äitiin"
Kyllä, jos puhutaan suunnilleen täyspäisistä vanhemmista.
- Sheena
Suatana: "Mutta kuka mitenkin hyväksi kokee. Mä pidän tärkeenä, että isä on osa perhettä ja läsnä lapsen elämässä. Jos suinkin elossa on."
Ihan fiksua ja viisasta teiltä. Eli teillä on normiperhe, vaikka sinä et taida olla oikein kaikkien normien mukainen?
Siinä Lady Chatterleyn tapauksessa mies oli loukkaantunut ensimmäisessä maailmansodassa ja ei voinut sen takia saada lasta. Kannattaa lukea mielenkiintoinen kirja! :)
Juuri noin. Joillakin on oma "kotikirjasto" ja kyllähän minä omia kirjojani rakastan. :)
Minun addiktio on ollut sokeri kautta elämän. Jotain kontrollia olen siihen onneksi saanut ainakin välillä. Liikuntakin voi olla addiktio ja terveellinen sellainen. Ehkä minun tulee addiktoitua enenevässä määrin taas liikuntaan vaihteeksi. On niitä muitakin terveellisiä addiktioita.
Siis tarkoitatko kotikirjastoa vai muuten vain kirjastoa? Kotikirjastoksi riittää tosiaan yksi huone kera mukavan sohvatuolin niin kuin tuossa jossain viestissäsi tokaisit. Rakastan oman maakuntani kirjastoa ja muitakin kaupunkikirjastoja. Kansalliskirjasto Helsingissä on ihana. Eduskunnan kirjastossa olen myös viettänyt aikoinaan paljon aikaa. Kaikki historialliset kirjastot vanhoine kirjoineen on ihania. Toisaalta jotkut erikoiskirjastotkin voi olla tosi kivoja. :)
Mun sitten taas suola. :D
Suolahan turvottaa, sen kyllä huomaan kropassani kun olen ahminut suolaista. Joo, liikunta on ollut joskus addiktio mullakin. Ja tanssiminen on helposti addiktoivaa.
Olis nytkin, jos olisin sinkku. Mä aina laiskistun kun olen parisuhteessa, kumppanit on monet olleet sohvapottuja. Vaan en lihava ole ollutkaan, kun vasta tämän nyksän kanssa, no exä ehti nähdä lihomiseni hoikasta.
Muut on nähneet hoikkana tai laihana.
Kotikirjastoa tarkoitin. :)
Mää rupesin heti mielessäni rakentamaan kotikirjastoa, kun tuli puheeksi. :D
Minulla tuli tuossa viestissä virhe. Tove -aiheinen näyttely oli siis tietenkin Tennispalatsissa, siellä sijaitsevassa Helsingin taidemuseossa ja on siellä menossa näköjään vieläkin. Muistaakseni kesällä 2020 kävin siellä. (Lasipalatsi on eri asia, se on siinä Sokkaria vastapäätä oleva rakennus, jossa on kauppoja, kahviloita ja ravintoloita Mannerheimintiellä. Sekin kuuluu tämän typykän aikaisempiin kantapaikkoihin.)
Ok. En tunne Helsinkiä hyvin. Harvoin olen käynyt. Karttaan joutuisin turvautumaan. :)
Sitten on olemassa himoakin, jossa ei ole kysymys rakkaudesta. Rakkaudessa ajatellaan aina toisen parasta ja muidenkin kuin omaa himoa ja omaa etua.
Joo, luulen että Tovella se oli rakkautta pitkälti. Rakastuvaa sorttia. Vivica taisi olla kylmempi kiskoinen hengailija, joka sitten lähinnä haki lohtua eri syleistä. Ja siksi dumppasi Tovenkin.
Tovehan oli valmis kuuluttamaan rakkauttaan Vivecaan, jättämään Atoksen vaan Vivica ei. Hän jatkoi ihmisten vamppailua ja Tove särki sydämensä.
Joo, olen itsekin mieltynyt suolaan tasaisin väliajoin. Suolapähkinät ruoan ja salaatin kanssa (ja erikseenkin) ja maissilastut kera salsan on heikkouteni. Sipsejä tekee mieli onneksi harvemmin mutta ei ne nuoruuteenkaan täysin jäänyt itselläni. Ihailen niitä, jotka pystyivät jättäämään karkit ja sipsit ja muut kokonaan pois jo nuorempana! Sipseissä pidin kuitenkin jossain vaiheessa vuosien tauon. Nyt markkinoille on tullut hyviä terveysversioita, esim. linssilastuja ja kikhernelastuja.
Ainahan sitä voi tehdä muutoksen elintavoissa. Lisäät vaan liikunta. Tunnin lenkki jo päivässä on hyvä ja tuo hyvää oloa ja lisää terveyttä ja jaksamista.
:) :) :)
Onneksi löysi Tuulikin ja sai rakastaa ja varmasti vastarakkauttakin pelkän himon sijaan. Himo on jees, mutta rakkaus on enemmän jees. Jos joku ei osaa rakastaa, se on lyhyt suhde.
Kaikki joutuu käyttämään karttaa aluksi. Olen kulkenut kaupunkia ristiin rastiin vuosia jo vuodesta 2001, joten tunnen lähes yhtä hyvin kuin omat taskuni. Tennispalatsin alue oli aikoinaan oma "olohuoneeni", sillä asuin siinä Kampissa kahteen otteeseenkin. Koulu- ja kotimatkan varrella aina kaikki. Usein kun Helsinkiin menen, silloin kun siellä ei satu asuntoa itsellä olemaan tai virallista osoitetta, yövyn siinä hotelli Helkassa Kampissa eli siis vanhoilla hoodeilla. Stattiin on silti ikävä usein, olenhan Statin typykkä! ;) ;D
Sen kuvan siitä elokuvasta sai. Hyvä, että löysi molemminpuoleisen rakkauden. Kannattaa tosiaan katsoa se elokuva, jos et ole vielä nähnyt.
No mulla tahtoo olla ne juustot, sipsejä en juuri syö. Tulee huono olo refluksin takia rasvaisesta. Juustoistakin välillä menee vatsa sekaisin.
Melkeinpä popparit sitten tai pistaasipähkinät maistuu, joskus. Sipsit jätän mielellään syömättä. Karkeista menee vanhat autot, salmiakki monessa muodossa ja hopea toffee.
Hedelmämerkkarit, jos sattuu löytymään.
Suklaata syön harvoin, mutta kun syön menee levy 2 päivässä. :)
Suomen makeisteollisuus on liian monipuolinen ja hyvä (verrattuna moniin muihin maihin), on tuon suolaistenkin herkkujen tuonnonkin kotimaiset tuottajat onnistuneet hyvin toteuttamaan. Tietty kaupasta saa ulkomaalaisten tuottajienkin ihan hyviä tuotteita. Itse pidän myös joistakin juustoista, olen aika valikoiva tai makuni on aika kapea-alainen mitä juustoihin tulee.
Ne elokuvateattereiden popcornit, joita todella harvoin ostan ja syön, maistuu aina paremmalta kuin kotona tehdyt. Elokuvista puheenollen, ajattelin mennä katsomaan pari elokuvaa viim. joulukuussa, kun saan syksyn hommat pakettiin. Siellä on hyviä elokuvia tulossa. Itseäni lähinnä kiinnostaa se uusin Matrix ja Spencer. Ehkä ostan myös niitä voisia poppareita sitten. :)
Suklaa on minunkin pahe! :O :D
Toki. Likkoja kävellytän kouluun ja koulusta kotiin, kävelen reippaasti fillarin perässä, kun muksu sotkee edellä menemään. Ja tässä pihalla tulee tehtyä pihatöitäkin talvellakin. Lumien luomiset yms.
Pyöröääilyä tykkäisin itsekin, mut kun huippaa pään kääntely. Täällä on nousua ja laskua. Äkkiä turvalleen.
Kamppi on tuttu. Siellä olen käynyt ja bussi ja juna tulee täältäkin sinne.
Luultavasti junalla tulisinkin Helsinkiin mielummin, kun autoillen. :)
Stadin friidu. :'D
Okei, no mulle tuli mieleen tuo artikkeleista joita luin. Tunnistan Tovessa hiukan itseäni, sen romanttisuuden ja suuret ylitsevuotavat tunteet, tarpeen iloita ja pulputa löydetystä rakkaudesta, se on juhla. :)
Ja senkin tunnistan, että Tovella tunteet tuli tarinoihin ja kuviin, mulla ne tulee runoihin ja laulunsanoihin. Jopa tanssiin.
On kyllä, etenkin salmiakki. ;D
Niin, sä et tykkää sinihomejuustosta, mutta Brie menee? Mites feta? Kreikassa tilasin fetasalaatin ja helkkari sain kokonaisen vadin! :D
Mutta oli hyvää, ihan erilaista kun täällä, nam.
Ήτανε νόστιμο! :)
Suklaatihiiri. :'D
Kävely on turvallista ja tehokasta. Pääsee ulos ja saa raitista ilmaa. :)
Niinpä, eikä kaatua fillarilla alamäessä ja niskat nurin. :D
Tarttee mennä nukkumaan. Aamusta taas 6 herätys. Herään kyllä jo 5 viimeistään. Hyvää yötä, nuku hyvin. :)
Bussi tulee sinne Kampin kauppakeskuksen alla olevaan terminaaliin ja juna tulee rautatieasemalle. Ei siellä turhaan kannata autoilla liikenteen vuoksi. Moni kulkee työmatkatkin muualta junalla tai bussilla.
https://www.youtube.com/watch?v=674eMAIghl0 ;D Kamppi mainittu!
Hienoja piirteitä. :)
https://www.youtube.com/watch?v=1e_mA-2_kNo
Valkohomejuusto (hillon kanssa) ja mieto feta on hyviä. Savujuustot on suosikki leivän päällä. Vahva (punainen tai musta) emmental menee myös arkijuustona.
Mitä tuo "heetane nostimo" tarkoittaa? Tunnen kirjaimet mutta muuten ruosteessa tuo kieli.
Ymmärrän, yökköset! :)
Jep. Pääasia, että perille kulkee. :)
Joidenkin mielestä kamalia. Suorastaan pelottavia piirteitä.
Niinhän se olikin, hillon unohdin. :D
Savujuustoista pidän itsekin, oikeen maistuvia.
Se oli herkullista! On tämä heetane nostimo suomennettuna. Mulla on tallessa ravintolasanasto, vaikka Kreikan reissusta on aikaa jo monia vuosia. 2011. :P
Jos kieli on ruosteessa maistuu raudalle? ;)
Huomenet hengenvetoon. :)
Ok. Ne on hyviä. Ei kai! :) Huomenta! :)
Persoona on tärkein, kuinka kemiat toimii ja onko toinen luottamuksen arvoinen. Mennyt jättää jälkensä ja arvostus ja kunnioitus toiseen oltava. Samaistuminen on tärkeää itselle, harrasteet yhtäläisiä? Pitkässä juoksussa ymmärrystä oltava sopivasti. Näkyy sitten ajan kanssa onko riittävästi?
No itselle se olisi ihan fine. Mulla on omat lapset jo, enkä halua lisää, joten minun kohdalla se olisi itselle ihan ok.
Tietenkin se sille naiselle voi olla vielä tiukka paikka ja siitä voi edelleen tulla puhe. Se on monelle kipeä paikka, surun paikka ja tarve tulla kuulluksi. Varsinkin jos tutustuu minun lapsiin.
En usko, että nainen, joka haluaa lapsia (lapsettoman) miehen kanssa, ottaa (eronnutta) vanhempaa, joka ei halua lapsia. Itse en ottaisi, tuossa olisi jo kaksi estettä: 1. se toisen päätös olla hankkimatta lapsia ja 2. toisen vanhemmuus.
Toki jos lapseton mieskin haluaisi lapsia, hänen tulisi muutenkin olla minulle sopiva. Pelkkä halu vanhemmaksi ja lapsettomuus ei tee miehestä sopivaa kumppaniksi, aika paljon muutakin pitää löytyä.
Tuossa kohtaa siis (eronneet) vanhemmat käy toistensa kanssa yhteen parhaiten; lapset molemmilla hankittu ja sama elämäntilanne vanhempina yhdistää.
No on minullakin jäänyt tutustumiset lyhyeen, jos joku haluaa vielä lapsia, kun minä en. Mutta olen seurustellut naisen kanssa, joka ei itse voinut saada lapsia...tai ei sairauden vuoksi itse halunnut. Se oli kova paikka silti hälle.
Lisäksi seurustelin naisen kanssa, joka ei enää olisi voinut saada lapsia, hän valotti minulle hyvin, ettei minun lapset voisi ikinä korvata jollekin omien lasten puuttumista. Että se on aivan eri asia.
Mutta tuohon aloitukseen lähinnä vastasin omalta kohdalta, etten säälistä tai hyvää hyvyyttään olisi naisen kanssa, vaikka hän ei saisi enää lapsia, vaan se sopisi minulle vallan hyvin. Sitä en edes pohtinut, miten se hälle kävisi...
Ok. Ymmärrän. Ihan hyvä olla heti rehellinen tuosta asiasta. Nuo on surullisia tilanteita. Ehkä se lapset hankkinut nainen olisi sinulle se paras, että vanhemmuus yhdistää hänen kanssaan ja elämäntilanne sama eikä kumpaakaan harmita. :)
No jätän vastuun valinnassa toiselle. Minua ei haittaa toisessa lapset, tai lapsettomuus. Mutta lisääkään en hanki...
Tulikin mieleen yksi epätavallinen tilanne noiden lasten suhteen. Pariskunta alkoi seurustelmaan, mies ilmaisi kovasti pitävänsä lapsista. Nainenkin halusi lapsen. Kun suhde alkoi rullata kunnolla eteenpäin, niin mies sanoikin, ettei missään tapauksessa halua omia lapsia. Hän ei osaa olla isä. Miehelle kyllä sopi, että he seurustelisivat ja nainen hommaisi sen lapsen jonkun muun miehen kanssa. Kaikenlaista sitä. Ei muuten kehittynyt sitten tuo suhde.
- Sheena
Sivusta... parempi myöntää edes tuolloin, kun hampaat irvessä lähteä johonkin, mihin ei kykene pystyvänsä.
Hyvä että sanoi tuon edes ruossa vaiheessa, vaikka menetti suhteen... kumpikin.
Nostaisin hattua kaverille, vaikka eihän tuo varmaan naisesta kivalta tuntunut. Mutta edes jotenkin nosti kätensä.
Itseäni kiinnostaa tuossa Selviytyjät ohjelmassa ne kilpailut aina :D
Hälytyslaite piipittää kuin Teemu-Johannes...
Itse noniin olin tekemässä jotain juttuja, painoni sitten työntekijänä sen jutun jotta se hiljeni...
tuollaiset aika jänniä juttuja mitä ovat jotain hardware sub-level jutut, kuten joku väylien ajuri joka hoitaa ....
Hardware-sub-level, kuten DMA memory transfers jne..
Kuka mies haluaa lapsia?
Mun mies halusi, muttei pakkomielteisesti. Hän oli kuitenkin hurjan ylpeä ja onnellinen iskä saatuaan esikoisen ja vielä toisenkin.
Ekan kohdalla jotenkin se onnellisuus oikein loisti. Hän oli innokas hoitamaankin lastaan. Ei tarvinut yhtään patistaa. :)
Muistan senkin ja on valokuviakin, kuinka hän halaili mun raskausvatsaa ja otti paljon kuvia nimenomaan raskausvatsastani ja lapsista, sitten kun olivat syntyneet.
Jestas. Minun raskausvatsoja ei olisi edes saanut kuvata 😎
- Sheena
Okei. Mun vatsasta on varmaan parikymmentä kuvaa, vaatteissa ja ilman. :)
Arvetkin loistaa kirkuvan punaisina, monia senttimetrejä pitkinä. Näkyy tokan kanssa n. 25 cm sektioarpikin.
Miksi lapsettomat pariskunnat ovat yhdessä?
- Sheena
=)
en tiedä, koska minun aivot on pilattu lääkkeillä,
ja, teen sen takia idioottimaisia päätöksiä,
ja, koko suomen sairaanhoitopiiri on vastuussa tästä farssista,
kaikki lukemattomat lääkärit ja sairaanhoitajat,
sillä kaikkein auttavaisin henkilö. on yleensä tärähtänein,
ja, sairaanhoitajissa ja lääkäreissä Suomessa, fasisteja, piisaa,
aivan, liiaksi,
N, eli PAKSU PEKKA,
Minulla on tollanen nainen, jotta voin naida paljaalla. Kyllä kelpaa, en vaihtaisi enää sellaiseen jota joutuu panemaan kumin läpi.
On sellaisia miehiä jotka ei halua ollenkaan lapsia niin tuskin se lapsettomuus sellaista miestä haittaa.
Minä en halua lapsia. Ja ikää 36v mies. En tiedä mistä löytäisi naisen joka ei halua lapsia.
En halua lapsia. Ajattelin että en viitsi viedä kenenkään naisen potentiaalista lisääntymisaikaa tapailemalla ketään sellaista, joka lapsia vielä haluaa. Löytyi sitten nainen joka ei myöskään halua lapsia. Ei ole tarvinnut tutkia että olisiko naisella mahdollisuus tulla raskaaksi, kun kumpikaan ei jälkikasvua halua.
Hyvin monet parhaassa lisääntymisiässä olevat naiset haluaa lapsia joten olin valmistautunut siihen ettei ennen neljääkymppiä tule löytymään rouvakokelasta. Löytyikin jo alle kolmekymppisenä.
Paljon on miehiäkin, jotka eivät monista lukemattomista syistä halua lapsia. Sellainen mies on onnellinen, mikäli kohtaa naisen, joka ei saa lapsia tai ei muuten halua.
Jos mies ei voi saada lapsia niin onko nainen hänen kanssaan vain säälistä ja velvollisuudentunnosta?
Kaikki miehet ei halua lapsia. Eivätkä kaikki naisetkaan. Ei mekään haluta. Olet vajaa.