Siskon uusi parisuhde

Kirjoitan tässä, kun olen huolestunut siskostani ja hänen käytöksestä. Hän muuttui tuossa 38v iässä yhtäkkiä aivan erilaiseksi, hänellä alkoi mennä jollain tapaa lujaa. Olemme aina pitäneet tiiviisti yhteyttä, ja huomaan asiat. Hän vaihtoi perheidyllin omakotitaloineen ja lapsineen, työpaikkaromanssista kehkeytyneeseen suhteeseen.

Ei hän minulle suoraan kertonut, mutta sain kuulla asiasta eräältä tutulta. Ihmettelen siskoni ratkaisua mieheni kanssa, koska hänen ex-mies on tosi kiva ja kiltin oloinen "kotiverkkarimies", ja hyvät välit vieläkin meihin, kun eron jälkeen muutaman kerran on tavattu ja juteltu. Ei mitään riitoja eikä muutakaan ongelmaa, näin siskoni sanoi myöhemmin, vain rakkaus ja kipinä loppui hänen mielestään. Toki en ole viitsinyt sanoa hänelle, mutta näen itse että uusi suhde vei siskoni lennosta mennessään.

Heillä on vuoroviikko systeemi, lapset vaihtaa asuntoa siis viikon välein. Siskoni asuu lapsivapaat viikot uuden miehen luona eri paikkakunnalla, eikä ole lasten tavattavissa lainkaan. Sitten lapsiviikoilla hoitaa yksin lapset, uusi mies on lapseton eikä halua millään tapaa elää lapsiarkea, vaan pysyy omalla paikkakunnallaan, eikä edes pistäydy paikalla.

Tuossa mieheni kanssa mietittiin, että mitä siskoni saa tuollaisesta suhteesta. Siskoni vaihtaa siis asuinpaikkaa viikon välein, elää siis kahta erllistä elämää. Mitä välillä käyn siskoani tapaamassa, niin hän on kireän oloinen ja väsynyt lapsiin, huutaa ja raivoaakin välillä aivan turhasta lapsilleen. Näpelöi kännykkäänsä ja on jotenkin poissaoleva, ja ajatukset aivan muualla kuin omissa lapsissaan. Tuntuu että hän vain odottaa lapsiviikon päättymistä, ja että pääsisi uuden miehen luo. Tätä on siis kestänyt nyt noin vuoden.

Siskollani on muutenkin jotenkin pää jossain pilvissä, aivan suuruudenhulluja suunnitelmia, ja tuntuu kuin hänellä olisi todellisuudentaju jotenkin kaikonnut. Hänellä on myös suuria kuvitelmia itsestään, sellaisia että tekisi mieli sanoa että jalat nyt maahan taas.

Sitä ollaan mietitty, että mikä saa ihmisen tekemään noin ison päätöksen, että mullistaa koko elämänsä jonkin salamarakastumisen tähden. Ei siinä, toivon siskolleni hyvää, mutta pelkään että hän herää jossain vaiheessa siihen, että on tullut sotkettua elämänsä yms.

Huomaan kyllä että lapset kärsii tuosta, eikä hekään ole enää yhtä iloisia kuin ennen. Silti siskoni vain hehkuttaa uutta elämäänsä, ja puhuu lähinnä itsestään ja omista uusista tuulistaan. Tuntuu että hänellä on uuden miehen lisäksi muutakin uutta tuulta elämässään, harrastuksia uusia kavereita, jne. Hän menee pää kolmantena jalkana, kuin kynttilää polttaisi molemmista päistä. Hän on jotenkin yliaktiivinen ja hurahtaa koko ajan uusiin juttuihin. Pelkään että siskoni uupuu jossain vaiheessa. Toki hän uupui exänsä kanssa lapsiarkeen, ja sekin oli kai osasyy erolle, en minäkään kaikkia heidän keskinäisiä juttuja tiedä, mutta silti jotenkin pelottaa hänen puolesta. Että mitä tapahtuu tulevaisuudessa.

Itse en ymmärrä, mitä siskoni saa siitä, että asuu viikot toisaalla eikä näe lapsiaan, eikä edes kiinnostu lasten asioista. Ja sitten yksin raataa lapsiviikot ilman apua. Mielestäni kummallista, siihen verrattuna mitä itse aiemmin seurasin, ex-mies kuitenkin heillä ei ollut mikään sohvaperuna ja imuroikin, mitä minun mieheni ei todellakaan tee. Toki en mieheltä nyt vaadikaan hirveitä, kunhan auttelee kun "komennan"🤭. Että miksi siskoni valitsee tuollaisen vuoroviikko elämisen. Joka toinen viikko lasten kanssa yksin selviytymistö ilman apua. Ja joka toinen viikko uuden miehen luona, lapsetonta elämää netflixeineen yms. En vaan ymmärrä. Tuntuu kuin siskoni olisi sekaisin tai seonnut. Voiko salamarakastuminen sekoittaa pään?

Tai sitten olen liian vanhanaikainen ja tylsä, kun pidän kotielämästä lasten ja miehen kanssa, ilman sen suurempia draamoja tai unelmahöttöjä. Toki jokainen saa elää tavallaan, mutta olen silti huolissani siskostani. Hänen arvonsa on kääntynyt aivan päälaelleen. Hän oli ennen tosi lapsirakas ja tuntui että lapset oli hänen elämänsä, ja joskus olin jopa salaa kateellinen heidän unelmaperheelleen, jossa miehensä oli aivan unelmavävy, tai siis nykyinen exmies.

Että mikä saa ihmisen muuttumaan noin totaalisesti? Hän vaihtoi jopa työpaikkansa, koska koki ettei häntä arvostettu tarpeeksi. Hän vaihtoi hänelle rakkaan harrastuksensakin (suunnistus) uuden miehen harrastukseen (jousiammunta). Ja osti heti kaikki välineet, nuolineen ja laukkuineen. Eli hurahti täysin.

Onko se jokin kriisi, muutoksenhalu, vai mikä. Tätä ollaan mieheni kanssa pohdittu, ja ollaan tavallaan tyytyväisiä, ettei me olla vielä hurahdettu mihinkään, ja tavallinen riittää molemmille, ja lapsien vakaa kasvuympäristö. Sääliksi käy siskoni lapsia, kun joutuvat tuollaista mylläkkää kestämään, nyt jo näkyy oireilua heiän lapsilla.

Mistä tämä kaikki johtuu, ja kannattaako minun olla huolissani siskostani? Ei tuo vain ole normaalia, ei mitenkään. Mitä hän saa tästä?