Viime yönä heräsin säpsähtäen - ja tämän jälkeen pyörin vuoteessa aina aamuviiteen asti. Sanasta ylpeys oli tullut ongelma, jota en osannut selvittää. Se kimpoili kuin lasiesine tyhjässä mielessä, ja lopulta hajosi palasiksi kuin lasinpuhaltajan pillin päähän kiinni jäähtynyt teos.
Tarkastellessani huolellisesti mitä tahansa sellaista seikkaa, josta voisin, tai minun tulisi olla ylpeä, niin näin ei ollut. Kun hieman puhalsi pölyjä, niin alta paljastui kaikenlaista haurasta, puolivalmista ja virheellistä. Kaiken keskeneräisyys suorastaan ärsytti, ja esti näin järkevän levon, syvän unen ja asioiden luonnollisen järjestelyn.
Mikään ei antanut aihetta ylpeyteen, joten koko sana tuntui täysin vieraalta ja oudolta, jopa vastenmieliseltä. Sana ylpeys peilasi sitä tarkastelevaa, eikä millään tasolla kuulunut tarkastelijalle, jotta tämä voisi sovittaa sitä itseensä ja pukeutua sellaiseen. En lopulta ymmärtänyt, mitä sanalla tarkoitettiin. Lakanat olivat mytyssä ja pää humisi tyhjyyttään.
Lopulta yritin väkisin olla jostain sellaisesta ylpeä, joka liittyi joko kokemuksiini, tai sitten ominaisuuksiini. Päädyin siihen, että voisin olla varauksetta ylpeä siitä että osaan taitella paperista kurjen, sekä puhaltaa jättimäisen purkkapallon. Lisäksi osasin taikatempun, joka vetoaa varsinkin pieniin lapsiin, sillä lapset eivät voi käsittää sitä kuinka on mahdollista irrottaa peukalo ensimmäisestä nivelestään ja laittaa se takaisin ilman vammoja. He usein yrittävät tätä temppuni jälkeen itsekin, mutta minun on toppuuteltava heitä, sillä se ei ole mahdollista.
(hihitystä)
Tarkastellessani huolellisesti mitä tahansa sellaista seikkaa, josta voisin, tai minun tulisi olla ylpeä, niin näin ei ollut. Kun hieman puhalsi pölyjä, niin alta paljastui kaikenlaista haurasta, puolivalmista ja virheellistä. Kaiken keskeneräisyys suorastaan ärsytti, ja esti näin järkevän levon, syvän unen ja asioiden luonnollisen järjestelyn.
Mikään ei antanut aihetta ylpeyteen, joten koko sana tuntui täysin vieraalta ja oudolta, jopa vastenmieliseltä. Sana ylpeys peilasi sitä tarkastelevaa, eikä millään tasolla kuulunut tarkastelijalle, jotta tämä voisi sovittaa sitä itseensä ja pukeutua sellaiseen. En lopulta ymmärtänyt, mitä sanalla tarkoitettiin. Lakanat olivat mytyssä ja pää humisi tyhjyyttään.
Lopulta yritin väkisin olla jostain sellaisesta ylpeä, joka liittyi joko kokemuksiini, tai sitten ominaisuuksiini. Päädyin siihen, että voisin olla varauksetta ylpeä siitä että osaan taitella paperista kurjen, sekä puhaltaa jättimäisen purkkapallon. Lisäksi osasin taikatempun, joka vetoaa varsinkin pieniin lapsiin, sillä lapset eivät voi käsittää sitä kuinka on mahdollista irrottaa peukalo ensimmäisestä nivelestään ja laittaa se takaisin ilman vammoja. He usein yrittävät tätä temppuni jälkeen itsekin, mutta minun on toppuuteltava heitä, sillä se ei ole mahdollista.
(hihitystä)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ylpeys pilaa päivän
Ylpeys on aikeissa pilata koko tämän päivän. Päivä alkoi surkeasti sen vuoksi, ja pitää sitä yhä harmaassa otteessaan. Illanmittaan sammutettaisiin taivaalta valot ja ylpeyttä pitäisi tarkastella keinovalossa.
Ei kyllä jaksa.
Vilkaisin Wikistä mitä tällä sanalla tarkoitetaan. Ja jälleen päästiin viininlehtikääryleiden maailmaan, Kreikkaan.
Hybris viittaa vahvasti korostuneeseen itsetietoisuuteen ja omanarvontuntoon yms. muuhun negatiiviseen, joka taas johti antiikin Kreikassa siihen, että siitä rangaistiin. Nyttemmin enää tiedä mitä sillä tarkoitetaan.
Masentavaa.
(naurua)
Hybris
En muista palvelusajoistani juuri muuta kuin muutaman nujakan ja vartiopalvelusvuorot. Nujakat jäivät mieleen siksi että niiden aikana aistit olivat terävimmillään, ja vartiopalvelusvuorot siksi että nämä samat aistit olivat tylsimmillään. En nyt jaksa muistella kaikenlaisia nujakoita, vaan lompsimme saappaissa pitkin aidan vierustaa parini kanssa, koska näin oli määrätty. Räpätimme siinä kuljeskellessamme kuin akat, koska aidan ympäristö oli valaistu ja kaikki sen ympärillä oli säkkipimeää. Olimme siinä kuin tarjottimella. Oli siis aivan sama pitikö yllä kiivasta keskustelua vai ei, sillä näkyisimme valoissa puolen kilometrin päähän, eikä meteli sinne asti enää kuuluisi. Ihminen näki ennen kuin kuuli, järkeilimme. Lisäksi kukaan ei ollut edes kieltänyt ketään keskustelemasta vartiokierroksella, joten aihepiiriäkään ei siten oltu voitu rajata tai ohjeistaa. Tai jos näin oli esimiesten toimesta suoritettu, niin emme olleet tätä huomioineet.
Vartiopalvelus oli tylsää: Sää oli aina huono. Aina oli yö ja aina satoi vettä. Lisäksi lainalippaallisen aseen raahaaminen polulla oli alun jännityksen jälkeen menettänyt täysin momenttinsa ja muuttunut raskaaksi ja hankalaksi väistämättömyydeksi, jota piti pelätä vain jonkun hullun vuoksi, jolle sellainen oli annettu. Tämän vuoksi oli mukavaa saada luotettava kaveri mukaan. Tätä yksityiskohtaa ei aina voinut valita. Mieluummin vartioi valaistua polkua yksin, kuin jonkun kahelin kanssa, joka ei erottanut puuta jäniksestä ja vääntelehti reitillä käsittämättömissä testokoukuissa. Pidimme siis melkoista meteliä, eikä metelin aihe käsitellyt millään tavalla armeijapalvelusta. Kesällä olisimme valmiita siirtymään fyysisesti sinne, mistä tuolloin keskustelimme. Tämä oli vain älytön painalaisuni, jossa ei tapahtunut mitään, tuumimme.
Panssarivaunujen harjoitusalue oli valtavan suuri, myllätty, metsäinen että kumpuileva. Sieltä löytyi vettä, kivikkoa, juoksuhautoja ja ties mitä. Oli nousua ja oli laskua.
Niin. Siis tuolla jossain pimeydessä. Nyt ei nähnyt mitään, koska oli säkkipimeää. Lisäksi kuului vain sateen ropina viitalle ja kypärään - jos oli hetken vaiti.
Emme jaksaneet olla vaiti. Reitin käveli kahdessa tunnissa rivakkaa tahtia läpi, ja sitten sen saman reitin voisi luovuttaa seuraavalle parille nautittavaksi; he jo odottivat innoissaan heräämistään ja malttamattomina kävivät läpi tehtävänsä yksityiskohtia unimaailmoissaan palaen innosta.
Päivisin täällä oli aivan sairas meteli. Meteli oli niin tajuton, että luulin joutuneeni oikeaan taisteluun, jossa vedettiin ihan satasella tukka putkella, kun ensimmäisen kerran sellaisen keskelle jouduin. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, tuumin hiljaisina hetkinä, kun kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa. Onneksi tällaisia hetkiä ei sinä yönä ollut.
(hirn)
Katselin tässä juuri leffan Anon.
No siis elokuvan idea oli rikos, joka taas oli nimikkeeltään todellisuuden muokkaaminen ja siitä saatu hyöty.
En löytänyt rainasta kuin yhden hyvän lainin, ja se meni jotenkin näin:
- Onko sinulla jokin agenda?
(hihitystä)
Karma.
Ylpeys on raamatussa kuolemansynti. Egosentrinen ylimielisyys, halu olla oikeassa. Itsetuntoa pidetään ylpeyden positiivisena ilmentymänä. Nöyryyttä, vaatimattomuutta taas sen vastakohtana.
Hyödyttömät idiootit
Kallioon on syntynyt uusi kuja: Kammokuja. Jo ennestään varsin vilkkaalle kulmalle, Piritorille, on käynyt niin että sitä kattaa suuri telttarakennelma, koska metroasemalla on menossa suurremontti. Koko tori on aidattu, katettu ja siten tavoittamattomissa. Tämä aiheuttaa suoranaisesti sen että entinen elämä on siirtynyt aitojen ympärille, joiden ympärillä ei juuri tilaa ole, sillä rakennukset taas torin ympärillä rajaavat tilan ahtaaksi olla. Ja näin on torin länsipäätyyn syntynyt uusi kuja: Kammokuja.
Alkoholi- ja huumeongelmainen Sörnäisten metroaseman tienoo on eräänlainen risteyspaikka, jossa länsi kohtaa idän ja pohjoinen etelän. Sörnäisten metroasemalla tätä risteysasemaa pitää kurissa lukumäärältään jopa ylimitoitettu vartijajoukko, ja taas katutasolla joko satunnaisesti tai tarkoituksellisesti paikalle osunut partiopoliisi. Tämä kaikki on kuitenkin vain häviävän pieni osa siitä, mitä tapahtuu.
On syntynyt maailma tämän kaivosaukon ympärille, joka on viimeinen rajapinta ennen katoamista tihenevään syvyyteen, jossa aika pysähtyy ja luonnonlait lakkaavat vaikuttamasta. Kun tällaiseen ammottavaan mustaan reikään maassa putoaa, alkavat verkostojen seitit toisenlaisessa todellisuudessa, mitä tunnemme.
Kuka mistäkin maailmankolkasta, vaikka päiväntasaajan toiselta puolelta tai Rastilasta, on kaikkien kolhujensa ja epäonnistumisiensa jälkeen ajautunut tänne, kuten on ennustettu. Reikä maassa on pimeys. Hetken ympäröivä hälinä hohtaa kirkkaissa valoissa ennen putoamistaan vääjäämättömään ikuisuuteen. Tällä kyseisellä hetkellä jokainen neulan jälki ihossa venyy äärettömäksi toisen pään ollessa jo ikuisuudessa, mutta toisen vielä ajassa.
Kammokujalla kävellessäni tunnen tuon järkyttävän vetovoiman olevan läsnä. Kaaos sen välittömässä läheisyydessä on monivärinen, törkeä, uuvahtanut ja älyllisessä mielessä jopa idioottimainen, ellei älyllisyys itse olisi läsnä. Väkivallan varjot kulkevat ristiin rastiin siellä minne katsot. Prostituutio, lääkkeet ja huonot koulunumerot lipuvat samoissa pölypilvissä, joissa pyörivät myös menestys, kannustavat vanhemmat ja yliopistojen loputtomiin venyvä maailma Sörkan absoluuttisen mustan kuilun ympärillä. Jokainen hetki sen lähellä kiihdyttää minkä tahansa sen lähelle eksyneen vauhtia, kunnes aine hajoaa, sitten katoaa.
Reikä maassa on pimeys. Hetken ympäröivä hälinä hohtaa kirkkaissa valoissa sen ympärillä ennen putoamistaan ikuisuuteen tai lohdullisuuteen.
(hihitystä)
Kaikenlaisia kuplia
En muista milloin olisin viimeksi nähnyt täällä tappelua. Tappelut ovat hyvin harvinaisia. Ja jos niitä tapahtuu, en niistä mitään kuule, jos en tielle osu. Tämä on mielestäni hyvin huolestuttavaa. Käsittääkseni näillä kulmille poikajoukot ottivat yhteen suurina laumoina vain muutama vuosikymmen sitten. Nyt ei mitään. Silloin tapeltiin reviirien rajoilla - luultavasti vain huvikseen - näinä päivinä ei ole mitään rajoja ja ihmiset tuntuvat tappelevat itsensä kanssa omassa kuplassaan.
Viimeksi kun näin tällaisen katumatsin, niin minulle tuli mieleen että kaksi tällaista kuplaa oli joutunut sisäkkäin, sillä reviirien rajat olivat menneet solmuun. Huvittavinta tässä oli se että käsitykseni ja näkemykseni mukaan nämä molemmat rähisijät yrittivät vain päästä takaisin omaan kuplaansa, eikä varsinaista tappelua ollut olemassakaan. He pyristelivät irti toistensa vaatteista nenät verillä pitäen hirveää meteliä päällä. Lisäksi he tappelivat päiväkodin kulmalla.
Molemmat olivat naisia.
Eli siis ensin oli puhjennut sisäisen siveyden kupla, jonka jälkeen henkilökohtaisen reviirikuplan sisään oltiin tunkeuduttu.
En oikein osaa joskus olla mitään mieltä.
(hirn)
Tapaus kerrallaan
Miljoonakaupungissa on sellainen ongelma, että on otettava tiukka linja ja perustettava itselleen vahva kupla. Tämä on väistämätöntä. Jos toimi toisin, niin kuplassasi kellui kaikenlaista sönköttäjää ja sössöttäjää ongelmineen, eikä matkasi pisteestä A pisteeseen C edistynyt lainkaan. Vahvan kuplan tunnusmerkit olivat etäisyys, keveys ja irtonaisuus. Lisäksi kannatti hoitaa itselleen sellainen kuplailme, että oli kotoisin sellaisista maailmoista, joihin toisella ei ollut asiaa ja jollaisista tämä toinen ei tiennyt mitään.
Ei linkkejä eikä yhtymäkohtia tarkoittaa samaa kuin ei heikkouksia, vaan ainoastaan vahvuuksia. On valittava, eikä tultava valituksi.
Eettisiä ongelmia?
(naurua)