Rakastimme aikoinaan toisiamme kovin paljon, ja tietenkin solmimme "ikuisen" liiton. Liiton merkiksi ostin varsin arvokkaat sormukset rakkauden merkiksi. Kun rakkaus on kuollut, ja ainakin omasta mielestäni täysin yksipuolisesti vaimon takia. Läksi työkavereiden villityksiin, ja sille tielle jäi.
Jotenkin minua vaivaavat nuo kalliit rakkauden merkit. Ne ovat nyt väärissä käsissä. Haluaisin ne pois. Pitäköön kaiken muun, minkä kokee omakseen. En kuitenkaan haluaisi ostaakaan niitä, sillä minulle niiden merkitys on kuitenkin vain symbolinen, mutta se tunnearvo...
Tavataanko niitä ylipäätään palauttaa?
Jotenkin minua vaivaavat nuo kalliit rakkauden merkit. Ne ovat nyt väärissä käsissä. Haluaisin ne pois. Pitäköön kaiken muun, minkä kokee omakseen. En kuitenkaan haluaisi ostaakaan niitä, sillä minulle niiden merkitys on kuitenkin vain symbolinen, mutta se tunnearvo...
Tavataanko niitä ylipäätään palauttaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä duunissa moni nainen on joko myynyt sormukset tai vienyt kanikonttoriin =D
Muutenkin mahdollisuutesi saada sormukset on ne että nainen hermostuu ja heittää ne sinulle. Pistä omasikin ruuvipenkkiin ja väännä, helpottaa!
Mikä se ensimmäinen tyhmä kysymys oli? Oliko se papin kysymä "tahdotko sinä nn ottaa aviopuolisoksi.." =D
Vastaan hieman laajemmin ... on asioita jotka eivät ole mukana osituksessa (avioehdoton liitto) ... nimittäin "henkilökohtaiset tavarat". Näitä ovat kengät, vaatteet, meikit, korut, partavedet ja kravatit ... eli myös vihkisormukset. Jurisidesti sinulla siis ei ole exäsi timanttisormukseen oikeutta edes osituksen kautta.
Tästä tiedetään tosin meheviäkin riitoja syntyneen, joita tuomioistuimissa ratkottu. Eli, missä henkilökohtaisen korun ja yhteisen sijoituksen raja ... jos vaikka ollaan ostettu sijoitusmielessä mahtavat "kultakäädyt" ... eivät ne yksiselitteisesti olekaan yhteistäomaisuutta.
Minä en ottanut vaikka tarjottiin. Haluan unohtaa koko paskan.
Käytännöstä en tiedä mutta suosittelen sinuakin unohtamaan kyseiset sormukset.
Enhän minä niitä muistoksi halukkaan, mutta ostin molemminpuolisen rakkauden merkiksi, ja nyt se sammunut siltä toiselta puolelta. Sanoisi edes yhden syyn. Edes kyllästymisen, mutta mitään järkevää syytä en vieläkään ole kuullut. Juoruja kylläkin. Muille kerrottuja, ja niin uskomattomia valheita, että oksat pois. Päin naamaa ei mitään. Siksi tämä tuntuu niin turhalta, ja turhauttavalta.
Pitäköön sormukset, mutta en minäkään anna sitten mitään, mitä olin ajatellut antaa. Olisin näet halunnut ostaa itselleni lähes kaikki uudet huonekalut, mutta menköön kirpparille.
En tosin ole vielä edes kysynyt sormuksista kun olen niin tietämätön. Eiköhän tässä aikaa myöden opi.