Heippa yritin jo esittää tätä kysymystä chatissa, mutta tais olla vähän väärä foorumi? Se on niin hektistä toi rupattelu siellä.
Oon jo oikeesti pidempään ihmetellyt miesten suhtautumista (musta-valkoinen) seurusteluun/deittailuun. Musta tuntuu, että niillä on vaan kaks vaihdetta. Joko ollaan heti perustamassa perhettä ja seurustelu on yhtä kuin avoliitto. Yhteyttä pitää pitää joka päivä, punkataan toisen luona, syödään joka päivä samassa pöydässä, kaikki vapaa-aika vietetään yhdessä. Ei vastaa omaa mielikuvaani seurustelusta!
Toinen ääripää löytyy sitten totaalikieltäytyjistä - eli minkään asteista sitoutumista ei suhteessa saa esiintyä. Näille miehille kelpaa vain varanaispalvelun salarakas (ja kysymys siis sinkuista, ei mistään varatuista miehistä)...
Miksi ajaa moottoritiellä ykkösellä tai yrittää lähteä vitosella liikkeelle??? Hyvät ystävät huumorintajuni ei tahdo riittää, ja sitä yleensä löytyy rutkasti...
Oon jo oikeesti pidempään ihmetellyt miesten suhtautumista (musta-valkoinen) seurusteluun/deittailuun. Musta tuntuu, että niillä on vaan kaks vaihdetta. Joko ollaan heti perustamassa perhettä ja seurustelu on yhtä kuin avoliitto. Yhteyttä pitää pitää joka päivä, punkataan toisen luona, syödään joka päivä samassa pöydässä, kaikki vapaa-aika vietetään yhdessä. Ei vastaa omaa mielikuvaani seurustelusta!
Toinen ääripää löytyy sitten totaalikieltäytyjistä - eli minkään asteista sitoutumista ei suhteessa saa esiintyä. Näille miehille kelpaa vain varanaispalvelun salarakas (ja kysymys siis sinkuista, ei mistään varatuista miehistä)...
Miksi ajaa moottoritiellä ykkösellä tai yrittää lähteä vitosella liikkeelle??? Hyvät ystävät huumorintajuni ei tahdo riittää, ja sitä yleensä löytyy rutkasti...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo kirjoittamasi pätee aivan samalla tavalla naisiin eli itse olen kokenut että naiset ovat heti halukkaita perustamaan perhettä ja muuttamaan yhteen.
Olisiko niin että seksi ajaa tiuhaan tahtiin soitteluun tai toinen syy voi olla se että olet sitten yhtä ihana kuin minä monien naisten mielestä?
Kyllä minäkin voin käydä panemassa joka päivä mutta sopimuksen mukaan, tosin monesti sopimus on rauennut naisen puolelta lähes välittömästi ja haluaa seurustelusuhteen.
Minä suostun myös seurusteluun, yhteen muuttamiseen ja perheen perustamiseen jos vain kolahtaisi mutta taidan olla liian paljon maailmaa nähnyt että enää moiseen uskoisin... oliskohan sulla sama juttu?
Ongelmasi on todellinen, siitä ei pääse mihinkään. Sukupuolen kohdalla vain rajaat esiintymiskentän aika mielivaltaisesti. Sama ogelma nimittäin koskee yhtälailla -etten sanoisi vielä paljon pahemmin- suurinta osaa naisista.
Tässä pohjoisessa jurotuskulttuurissa ihmissuhteiden kannalta viheliäisin ongelma on, että aniharva oikeasti tuntee sellaisen käsitteen kuin romanssi. Keveää ja nautinnollista yhdessäoloa, toiseen ihmiseen tutustumista ja ihastumistakin. Ilman, että heti puhutaan talosta ja lapsista ja määrätään käyttäytymissääntöjä suhteessa.
Ja vaikka alkaisikin seurustella pysyvämminkin, niin kyllä minulle ainakin tulee jonkinasteinen pakoreaktio, jos heti ensimmäisten viikkojen aika kerrotaan, montako lasta pitää olla ja minkälainen talo.
Ja toinen ääripää, lähes kyynistä maailmankatsomusta hipovat, viikottaiset yhdenyön pikasuhteet, jossa yöllä humalassa ravintolasta mennään toisen luo, sohaistaan homma pikaisesti menemään ja häivytään heti tai viimeistään aamulla ja toivotaan, että ei enää ikinä tavata, ja jos tavataan niin on ihan sopivaa ettei ole tuntevinaankaan.
No, tämän ovat monet joskus kokeneet, ja tiettyyn kehitysvaiheeseen se kai tavallaan kuuluukin, mutta elämäntyylinä moinen toiminta on mielestäni aika masentava ja vailla itsekunnioitusta ja hellyyttä.
Harvakseltaan löytyy niitä, jotka osaavat pehmeästi vaihtaa kakkoselle ja kolmosellekin. Näistä lempeistä ja elämäniloisista ihmisistä sitä on nauttiminen. Eihän sitä yksin kokonaista tapakulttuuria kuitenkaan voi muuttaa.
Jee, en ole siis yksin. Mutta en kyllä tiedä onko tässä mitään iloitsemista, täähän on kuin kansallinen epidemia. Jähmeetä kansaa. Tunnustan olevani jo aika skeptinen ja haistan kaukaa kaikki epätoivoiset perheenperustajat. Jos satun valittamaan tästä asiasta ystävilleni (avoliittolaisia), he syyttävät minua nirsoksi...
Ei siinä mitään, etteikö itsekin sitten voisi jossain vaiheessa vaihtaa isompaan vaihteeseen, mutta että heti parien treffien jälkeen pitäisi olla jollekin ihmiselle se elämän tarkoitus, on pelottava ajatus.
Sana "seurustelu" on kokenut sellaisen inflaation, että tuskin sen alkuperäinen tarkoitus on enää monellekaan selvillä. Ehkä olisi hyvä, että joku määrittelisi ja rajaisi termit uudelleen...Joten löytäisin ehkä itsellenikin sen oikean lokeron :)
Pitää olla varma tunteista ja jahkata jahkata kuukausi kaupalla.
Niin, ehkä toi inflaatio-sanan käyttö tossa ei osunut kohdaalleen (joku vois tietty valaista mua tässäkin). Yritin tarkoittaa vähän niinkuin toisinpäin: Samalla rahalla saa vähän jo liikaakin...Siis avopuolison heti kättelyssä. En yhtään ihmettele, että muillakin ilmenee korkeaa kynnystä seurustelun aloitukseen...
Että sama juttu naisten kanssa joko jahkataa puolvuotta(mikä 99% tapauksissa ei johda mihinkään) tai sitten ollaan heti perhettä perustamassa.
Eli se on tai ei.
Että ollaan perhettä perustamassa heti tai sitten ei situtouduta ollenkaan.
Kympistä vetoa, että jos nainen jahkaa tolla tavalla, sillä on joku suurempi saalis mielessä ja kaiken varalta pitää sitten toista liekassa. Petollista...
Erään nuoren miehen kanssa ihastuttiin ja sovittiin seurustelusta. Sovittiin myös ettei se oli vielä mitään vakavaa seurustelua. Muutama kuukausi siinä meni kunnes selvisi että minulle ei vakava tarkoittaa sitä ettei olla yhteenmuuttamassa tai esittelemässä toista sukulaisille. Hänelle ei vakava oli sitä, että nähdään pari kertaa viikossa sänkypainin merkeissä.
Naisia ei kiinnosta välimallin jätkät.
Voihan asia tietysti noinkin olla. Mutta voisko tohon saada jotain perusteluja? Missä nää välimallit sitten pyörii? Ei ainakaan mun tuttavapiirissä oo näkynyt. Ääripäät on kylläkin hyvin edustettuina. Vai onko kyse siitä, että välimallit joutuu sopeutumaan vallitsevaan kulttuuriin ja valitsemaan puolensa?
Jos rohkenen väittää, ettei miehiäkään kiinnosta välimallin naiset. Miehet perääntyy tosi helposti jos huomaavat naisen olevan itsenäinen, omia menojaan menevä, aloitteellinen ja vähemmän kodin hengetär -tyyppiä. Oon vuosia katsellut silmät pyöreinä kun miespuoliset ystäväni juoksentelevat kantelemassa kauppakasseja, toisinaan aivan uusavuttomuutta huokuvien, naisten perässä. Naiset nalkuttavat kaikista miesten menoista ja päälle vielä parin päivän kassien pakkaus/mykkäkoulu/selibaatti -setti
-> lopputulos on kesähäät.
Olen nelisen kuukautta sitten eronnut yli 10-vuotisesta suhteestani. Kaksi lastani viettävät paljon aikaa myös isänsä luona, joten minä olen saanut tutustua yksinoloon ihan konkreettisesti..
Huomasin tuossa kaipaavani toisen ihmisen seuraa. Itse vaan en nyt sattuneesta syystä edes halua ajatella perheen perustamista uuden kumppanin kanssa. Toisin sanoen haluaisin löytää suhteen, missä on kaksi aikuista ihmistä ilman sitä, että esim. lapsia tarvitsee heti raahata kuvioihin mukaan. Ja ilman sitä, että kumpikaan on tilivelvollinen elämästään toiselle. Jos asiat nyt lähtisivät rullaamaan, niin ei siitäkään mitään paniikkia tarvitsisi ottaa.. Mutta nyt olis mukava käydä leffassa, syömässä, risteilyllä ymv.. Yhden yön jutut ei ole mun alaani. Pitää olla ystävyyssuhde kuitenkin..