Olen tuntenut kihlattuni vuoden. Oltuamme puoli vuotta yhdessä päätimme mennä kihloihin. Asiat olivat hyvin ja olimme onnellisia. Nyt asiat ovat pikkuhiljaa muuttuneet. Mieheni pelkää jatkuvasti, että jätän hänet. Kun soitan kysyäkseni kuulumisia, olettaa hän aina että olen maannut toisen miehen kanssa, mitä en ole. Kun sanon hänen olevan väärässä, raivostuu hän siitä että olen sitten liian riippuvainen hänestä. Asumme eri kaupungeissa, koska miehelläni on opiskelu paikka toisaalla ja minulla toisaalla. Miehellä ei ole koskaan ollut mitään onnea parisuhteessa vaan yleensä ne ovat päättyneet siihen, että nainen on pettänyt hänet. Onko tämä joku ohimenevä mustasukkaisuusvaihe tai katkeroitumisvaihe? En enää viitsi kysellä hänen kuulumisiaan, eikä hän minun. Haluaisin sen onnen takaisin mitä oli. Kaikki on kumminkin suhteellisen hyvin kun tapaamme. Neuvoja.
Kihlattuni epäilee.
OnnetoN24
4883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika vaikealta tilanteelta kuulostaa... Parisuhteen pitäisi mielestäni perustua luottamukselle ja jos toinen ilman mitään perusteita (?) jatkuvasti kyseenalaistaa sinun uskollisuutesi niin asiat eivät ole hyvin. Ymmärtäähän sen toki, että jos aiemmat suhteet ovat päättyneet pettämisiin niin on vaikea luottaa jatkossakaan. Mutta rajansa kaikella! Tuo alkaa kuulostaa jo aika pahalta mustasukkaisuudelta. Olisiko teillä mahdollisuutta opiskella samalla paikkakunnalla? Eli jompikumpi hakisi opiskelupaikan vaihtoa toisen paikkakunnalle. Voisi hälventää epäilyksiä kun pystyisitte viettämään normaalia arkielämää yhdessä.
Yleensä uudessa suhteessa alkuhuuma kestää puolesta vuodesta kahteen vuoteen, sen jälkeen vasta alkaa näkemään niitä toisen huonoja puolia ja arki astuu kuvioihin...
Mulla oli aikanaan kun seurustelin ihan sama juttu. Mä en usko uskollisuuteen, olen sitä mieltä että kaikki pettää kun tulee paikka. Se on sellaista, mitä poikaystäväsi tekee sanotaan itsesuojeluksi ja nykymaailmassa ihan järkevää. Ei sen toitottamisessa
ole juurikaan järkeä....mutta tuollaisella ajatusmaailmalla mikään ei tule vaan yllätyksenä. En tietenkään kannusta pettämään ja onhan toi sunkin kannalta tosi vittumaista.....onnea ja menestystä.
Horjuu luottamus itseen ja siihen, että riittää sellaisena kun on, vaikka välimatkankin päästä. Siitä se epäilys ja herkästi palava pinna johtuu.
Jos mies luottais itseensä ja tekemäänsä vaikutukseen sinussa, niin eipä häntä kiusais alituinen epäilys eikä menettämisenpelko.
Jos kaikki edelliset ovat tuottaneet hälle pettymyksen, niin viehän se aikaa ennen kuin hän kykenee täysin luottamaan kehenkään.
Jos sinä jaksat kestää sitä testaamista ja jaksat sinnikkäästi vaan vakuutella teoilla ja sanoilla luotettavuuttasi, niin teillä on varmasti kaikki mahikset onnistua.
Useamman kerran kun tulee jätetyksi, voi joku yrittää suojautua henkisesti juuri noin.
Miehesi on alkanut pelätä, että taas käy samoin.
Häntä on satutettu useamman kerran ja hän on siksi varuillaan jokaisessa tulevassa suhteessaan.
Luottamus naisiin on horjunut.
Jos saisit hänet keskustelemaan aiheesta,
olisi hyvä.
Et sinä tässä tilanteessa oikein muuhun pysty.
Tässä maailmassa ei kukaan voi vannoa toiselle
ikuista yhdessäoloa ja rakkautta.
Pettymyksiä tulee ja siihen on meidän
tyytyminen.
Luottamuksen rakennat pala palalta kuukausien
ja vuosien työllä.
Omasta kokemuksestani tiedän, millaista on elää
syyttömänä epäilyksen alla. Raskasta on.
Mutta jos suhteenne on muuten hyvä, kannattaa se kyllä!