Katkerat ihmiset

On myös sellaisia ihmisiä, jotka katsovat tuurilla saamansa olevan omaa ansiotaan.

Mun entinen paras kaveri kääntyi sellaiseksi kun ”saavutin” elämässä asioita mitä hänellä ei ole.

Olen tavannut sellaisia ihmisiä, samoin kuin ihmisiä jotka pitävät reippautta ja iloisuutta jotenkin typeränä ja poiskitkettävänä, vaikka eivät tiedä mitä toiset ovat joutuneet kestämään tai mitä elämässä on meneillään. En arvosta ihmisiä, jotka eivät kunnioita muita.

Minulla ei ole ollut katkeria eikä vahingoniloisia ihmisiä lähipiirissä.

Ilmeisesti olen syntynyt positiiviseen sukuun ja valinnut ystävänikin hyvin. Ensimmäiset ystävyyssuhteet ovat jo päiväkoti-ajoilta ja elämän myötä kouluista ja työpaikoista olen saanut lisää hyviä ystäviä.

En ole itsekään ollut katkera kenenkään menestyksestä. Vilpittömästi olen voinut onnitella muita ihmisiä heidän menestyksestään. En ole herkkä masentumaan enkä katkeroitumaan mistään.

Oli naisystävä, joka aina muisti kadehtia minua ja yli 30 v vuorotyölläni saamiani rahoja. Itse reuman takia eläkkeellä. Lähetin hänelle 3000 euroa, osti sillä auton ja lopetti kadehtimisen. Nyt on jostakin muusta syystä lopettanut yhteydenpidon. Ja mikä minä olen häntä kiusaamaan, jos ei kerta halua edes kirjoitella Skypessä?

Ei kai kukaan halua sellaista henkilöä lähelleen millään tavalla. Sitä vain joskus aukeaa silmät ehkä liian myöhään, kun paljon pahaa jo saatu aikaan. Mutta hei vikahan on aina siinä kiusaamisen kohteessa, ei itsessä.

Kyllä on. Yksi ”ystäväni”, hän kihisee kateudesta kun minulle tapahtuu jotain hyvää ja kihisee ”onnesta” kun minulla menee huonosti eikä oikeasti osoita aidosti empatiaa. Aika myrkyllistä tälläinen, ei todellista ystävyyttä. Olen päättänyt ottaa hänestä etäisyyttä.

Ihmiset jotka käyttäytyvät näin ovat itse hyvin epävarmoja, kateellisia ja tai muuten vaan kieroutuneita.