Ihmiset tapaavat jakaa traumojansa toisilleen kuin pelikortteja pokeripöydässä. Äkkinäinen ihminen saattaisi mennä ja sanoa, että ihminen on tunnistettavissa ja identifioitavissa vain traumojensa kautta. Hänen persoonallisuutensa peruspilarit olisivat näin traumapohjaiset. Mutta tiedä nyt tuota. Ei pidä ajatella liian vaikeasti tällaisia asioita, jotka ovat luonnollisia ja virtaavat kuin itsestään tietämätön virta silmiemme edessä.
Mappi-Ö
Eilen löysin eilen jotain käsittämätöntä. Löysin sen asunnostani. Tämä pahvilaatikko oli niin vaikeassa paikassa, että minun oli käytettävä kaikki mahdollinen luovuuteni ylettyäkseni siihen. Katsokaas kun keittiöön johtaa pitkä käytävä, jonka katto on käytävän mittaisen yläkaapin pohja. Kaapin ovi on neliön muotoinen, ja sijaitsee keittiön puolella. Ovesta kaapin peräseinään on matkaa pitkälti yli kaksi metriä, ja lisäksi ovi on niin korkealla, ettei sinne yletä ilman tikapuita, jollaisia minulla ei ole.
Puhelinkeskustelu (jatkunut jo toista tuntia)
- Entäs joulu? Tuletko tänne vai mitä olet ajatellut?
- Sinne on vielä matkaa, sanoin äidilleni.
- Viime jouluna olit jossain järkyttävän kaukana. Mikä se paikka oli?
- Seychelleillä. Aivan kamala paikka. Satoi viikon.
- Me ei kyllä enää matkusteta. Ei mennä kuin mökille ja Prismaan. Ei yhtään huvita lentokoneessa kököttäminen.
- No ketä huvittaisi. Teetkö itse ruoat, vai tulenko auttelemaan, jos olen tulossa? Tuleeko Kristiina?
- Kyllä voisitte molemmat tulla. En minä jaksa enää hääriä keittiössä. Häärikööt isäsi ja muut lapset.
- Muita sukulaisia tulossa?
- No jos olet tulossa, niin tuo se sinulle lahjaksi hankkimani tehosekoitin tullessasi. Ei sellaista ruokamäärää kukaan jaksa veitsellä pilkkoa. Se oli ihan kamalan kallis.
Keskustelu osaltani päättyi tuohon viimeiseen repliikkiin, sillä päässäni kuului kummallinen ääni, bim. Samalla näin itseni keittiöjakkaralla keikkumassa ja työntämässä harjanvarrella pahvilaatikkoa syvemmälle yläkaappiin. Tämä tapahtui noin kymmenen vuotta sitten.
(naurua)
Mappi-Ö
Eilen löysin eilen jotain käsittämätöntä. Löysin sen asunnostani. Tämä pahvilaatikko oli niin vaikeassa paikassa, että minun oli käytettävä kaikki mahdollinen luovuuteni ylettyäkseni siihen. Katsokaas kun keittiöön johtaa pitkä käytävä, jonka katto on käytävän mittaisen yläkaapin pohja. Kaapin ovi on neliön muotoinen, ja sijaitsee keittiön puolella. Ovesta kaapin peräseinään on matkaa pitkälti yli kaksi metriä, ja lisäksi ovi on niin korkealla, ettei sinne yletä ilman tikapuita, jollaisia minulla ei ole.
Puhelinkeskustelu (jatkunut jo toista tuntia)
- Entäs joulu? Tuletko tänne vai mitä olet ajatellut?
- Sinne on vielä matkaa, sanoin äidilleni.
- Viime jouluna olit jossain järkyttävän kaukana. Mikä se paikka oli?
- Seychelleillä. Aivan kamala paikka. Satoi viikon.
- Me ei kyllä enää matkusteta. Ei mennä kuin mökille ja Prismaan. Ei yhtään huvita lentokoneessa kököttäminen.
- No ketä huvittaisi. Teetkö itse ruoat, vai tulenko auttelemaan, jos olen tulossa? Tuleeko Kristiina?
- Kyllä voisitte molemmat tulla. En minä jaksa enää hääriä keittiössä. Häärikööt isäsi ja muut lapset.
- Muita sukulaisia tulossa?
- No jos olet tulossa, niin tuo se sinulle lahjaksi hankkimani tehosekoitin tullessasi. Ei sellaista ruokamäärää kukaan jaksa veitsellä pilkkoa. Se oli ihan kamalan kallis.
Keskustelu osaltani päättyi tuohon viimeiseen repliikkiin, sillä päässäni kuului kummallinen ääni, bim. Samalla näin itseni keittiöjakkaralla keikkumassa ja työntämässä harjanvarrella pahvilaatikkoa syvemmälle yläkaappiin. Tämä tapahtui noin kymmenen vuotta sitten.
(naurua)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Palautusoikeus
Koska olen luonteeltani esteetikko, ja koska esteettisen maailmanjärjestyksen ylläpitämiseen tarvitaan kaikenlaisia harvinaisia ominaisuuksia, kuten estetiikan tajua, niin olen nyt kahden vaiheilla. Äitini minulle lahjaksi hankkima monitoimikone on selvästi sieltä kalleimmasta päästä keittiökapineita. Se on erittäin monipuolinen, iskemätön ja brändiltään top 3:ssa.
Kuitenkin se on aivan sairaan ruma vehje.
Ongelma- ja solmukohtia
Jos palautan kaapin perälle unohtamani monitoimikoneen äidilleni ensi jouluna, koska hän näin sitä pyysi, niin minun tulisi samalla myös selittää (jollain tavalla) se että miksi se oli käyttämätön. Tämä tällainen on äärimmäisen vaikea tehtävä. Äitini tuntien.
Ehkä voisin ajella sillä huvikseni, ja silputa vaikka porkkanaa - harhautusmielessä.
(reps)
Mjoo
Hyvä idis.
Puran sen alkuperäisestä pahvilootasta pois ja siirrän koeajettuna ja pesemättömänä Ikean kassiin.
Varmuuden vuoksi heitän menemään pari ei niin oleellista osaa.
(reps)
Huh
Ajatelkaa jos monitoimikoneissa olisi käyttötuntimittari.
(tukka nousi pystyyn)
(hirn)
Liikun vaarallisilla vesillä
On suorastaan hengenvaarallista liikkua sellaisessa labyrintissä, jota ei osaa hahmottaa. Toisinaan (siis yllättävän usein - eli aina) tulen sokeaksi omille kyvyilleni, ja koen olevani tapahtuvan yläpuolella kuin höttöinen palleropilvi taivaalla. On tietyllä tapaa totta se että minua ei maailman rapina jaloissani kiinnosta. Mutta kuinka kukaan voi sanoa näin?
Kehittelin tuossa ulkona jonkinlaista tekstiä tai runoa keltaisesta lehdistöstä jaloissani.
Olen vasta puolitiessä putoamistani.
(hihitystä)
Minulla on tehosekoitin Funeau de Luxe, jonka säädöt tuntuvat aina olevan vähän pielessä. Yritän sillä limittää totuutta ja fiktiota, mutta rakenteesta tulee kimurantti ja maku on vähän outo.
Mutta uskon että säätämällä asiat paranee ja saadaan sellainen kermakakku joka maistuu kaikille. :)
Hannes