Olen ollut kohta kolme kuukautta kaukosuhteessa poikaystäväni kanssa. Välimatkaa meillä on 200 km ja olemme nähneet joka viikonloppu. Tapasimme alkuvuodesta baarissa ja poikaystäväni seurusteli tuolloin vielä. Hän kuitenkin lopetti edellisen suhteensa heti seuraavalla viikolla (suhde oli ollut jo pitkään karilla) ja rupesimme seurustelemaan melkein heti. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen olemme soitelleet lisäksi joka päivä.
Ongelmani on se, että aivan viime aikoina olen huomannut suhteemme muuttuneen. En tiedä, onko arki tullut kuvioihin, mutta tuntuu että suhteen alkuhuuma alkaa olla kadoksissa. Kuvioihin on tullut ensimmäiset pienet "sanalliset väittelyt" mistään riidasta ei ole ollut kyse. Pelästyin aluksi tätä suunnattomasti, sillä en olisi uskonut suhteemme menevän näin aikaisin tähän. Olen seurustellut tosi vähän ikäisekseni (26 v.) ja nykyinen suhteeni on tähän mennessä vakavin.
Viikonloppuna juteltuamme poikaystäväni sanoi, että hänen mielestään olemme edenneet liian nopeasti liian lyhyessä ajassa ja että hän ehkä aloitti liian nopeasti tapailemaan minua entisen suhteensa jälkeen. Hänellä on myös käynyt mielessä suhteen lopettaminen kinastelujemme takia. Pelko on hiipinyt vahvasti sydämeeni ja pelkään menettäväni hänet. Suhteemme on mielestäni muuten tosi hyvä; harrastamme samoja asioita, meistä on mukava tehdä yhdessä asioita, pystymme keskustelemaan kaikesta ja meillä on yhteinen huumorintaju. Myöskään seksielämässä ei ole valittamista. Mikä siis on vialla?? Itse olen todennut rakastavani häntä, en ole kuitenkaan kertonut sitä vielä hänelle. Poikaystäväni tykkää myös minusta valtavasti. Voiko suhteen alkuhuuma sammua näin nopeasti etenkin kaukosuhteessa? Vai onko kyseessä pelkkä salamaihastuminen, jossa todellisuus ei vastaakaan nyt toisesta ihmisestä muodostettuun "unelmakuvaan"?
Ongelmani on se, että aivan viime aikoina olen huomannut suhteemme muuttuneen. En tiedä, onko arki tullut kuvioihin, mutta tuntuu että suhteen alkuhuuma alkaa olla kadoksissa. Kuvioihin on tullut ensimmäiset pienet "sanalliset väittelyt" mistään riidasta ei ole ollut kyse. Pelästyin aluksi tätä suunnattomasti, sillä en olisi uskonut suhteemme menevän näin aikaisin tähän. Olen seurustellut tosi vähän ikäisekseni (26 v.) ja nykyinen suhteeni on tähän mennessä vakavin.
Viikonloppuna juteltuamme poikaystäväni sanoi, että hänen mielestään olemme edenneet liian nopeasti liian lyhyessä ajassa ja että hän ehkä aloitti liian nopeasti tapailemaan minua entisen suhteensa jälkeen. Hänellä on myös käynyt mielessä suhteen lopettaminen kinastelujemme takia. Pelko on hiipinyt vahvasti sydämeeni ja pelkään menettäväni hänet. Suhteemme on mielestäni muuten tosi hyvä; harrastamme samoja asioita, meistä on mukava tehdä yhdessä asioita, pystymme keskustelemaan kaikesta ja meillä on yhteinen huumorintaju. Myöskään seksielämässä ei ole valittamista. Mikä siis on vialla?? Itse olen todennut rakastavani häntä, en ole kuitenkaan kertonut sitä vielä hänelle. Poikaystäväni tykkää myös minusta valtavasti. Voiko suhteen alkuhuuma sammua näin nopeasti etenkin kaukosuhteessa? Vai onko kyseessä pelkkä salamaihastuminen, jossa todellisuus ei vastaakaan nyt toisesta ihmisestä muodostettuun "unelmakuvaan"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on takana 6 kk kaukosuhdetta (n. 10 000 km). Ollaan päälle 2-kymppisiä molemmat. Enää muutama kuukausi ja tavataan taas!
Voimia sulle - tää on tosimiesten ja naisten laji!
Muistan jostain joskus lukeneeni, että tulinen "alkuhuuma" kestää noin 90 päivää ja sitten alkaa tasasempi taival suhteessa. Totta tuo varmaankin on, koska oli jonkin moinen tutkimustulos, josta sitä syynäsin.
Hei. Olen itse huomannut saman ilmiön vaikkei kyseessä olisi edes kaukosuhde. Juuri suhteensa lopettanut mies ei taida jaksaa uutta suhdetta 3 kk pidempään. painaako sitten entinen jotenkin vai onko uusi suhde vain astinlauta pois entisestä. Itselleni on käynyt useamman kerran niin, että 3 kk:n jälkeen mies on suhteen lopettanut. Tunteet hävinneet. Nyt olenkin päättänyt, etten ala seurustelemaan juuri suhteensa lopettaneen kanssa, käy nimittäin omalle sydämelle se. :/
Voimia sinulle.
Kuulosta niiiiiiiiiin tutulta..vielä kyllä seukkaillaan oman poikaystäväni kanssa..pelkään vaan koko ajan menettäväni hänet..saa nähdä........
Heips...:)
Yritän hieman rohkaista sinua.
Olen seurustellut nyt melkein vuoden miehen kanssa, jonka tapasin viime kesänä. Olin keväällä ehtinyt hakea tänne 200km:n päähän kouluun...mitä kohtalon ivaa. Alussa olin varma ettei suhde kestäisi, mutta mites onkaan käynyt. Nyt on taas kesäloma edessä ja saamme viettää enemmän aikaa yhdessä... lomien jälkeen on oikeestaan ollut hyväkin että ei olla nähty ;) Tosin tämän vuoden aikana JOKA viikonloppu olemme nähneet. En tiedä miten olisi käyneet jos emme olisi niinkään usein toisiamme nähneet...
Koska emme näe toisiamme joka päivä palaa intohimokin vielä kovasti ;) ja riitaa ei tule niin helposti.
Tosin sinun miehelläsi on tilanne, että entinen suhde on juuri päättynyt. Ja myös se, että suhde aloitetaan liian tulisesti saattaa joskus aiheuttaa nopean kyllästymisen.
Kerrohan miten asiat ovat nyt, toivon teille kaikkea hyvää!
Heips!
Niinhän tässä kävi kuten pelkäsinkin. Launtaina minut jätettiin. poikaystäväni jätti ja sanoi syyksi sen, mitä aikaisemmin keskusteltiin eli hän aloitti seurustelun kanssani liian aikaisin edellisen suhteen päättymisestä. Hänen kuulemma täytyy nyt selvittää ajatuksiaan ja hän haluaa tehdä omia juttuja.
Kaksi viikkoa sitten kaikki oli vielä ihanasti ja viime viikollakin hän laittoi hellittely- ja kaipausviestejä. Tuntuu että hän teki tämän ratkaisun tosi nopeasti, vaikka kuulostikin puhelimessa viime viikolla välillä poissaolevalta. Sattuu niin hirveästi, kun tästä jutusta olisi voinut tulla jotain!!!
Juttelimme vähän tauostakin että katsoisimme syksyllä uudestaan jos siltä tuntuu, mutta että hän ei kuitenkaan lupaa mitään ja ei halua että odottaisin häntä. Kuitenkin kun kysyin häneltä, että lopetetaanko tämä nyt kokonaan eikä mitään taukoja, ei hän pystynyt antamaan tähän myönteistä vastausta.
Haluaisin tietää, mitä juttuja hän päässään selvittelee, muttei halua kertoa kun vetäisin niistä omia johtopäätöksiä. Mitenkähän selviän tästä, olen ollut "sairaslomalla" koko alkuviikon ja huomenna pitäisi jaksaa mennä töihin...
Musta tossa vaiheessa miehen pitäisi kyllä sitten tietää mitä haluaa. Epävarmat ihmiset on todella rasittavia kun sitten sitä menee oma pää täysin pyörälle :( toivottavasti sä jaksat ja koita siellä töissäkin yrittää, se saa sentään sun ajatukset luultavasti vähän muualle!!!
Mä olen itekin huomannut ton 3kk:n jutun. Ollut muutama suhde erittäin epäonnistunut juuri tämän kyseisen ajan jälkeen. Olen lukenut että se johtuu siitä että kolmessa kuukaudessa ihminen huomaa onko ihastunut aidosti toiseen vai vain omaan mielikuvaansa toisesta. Nyt olen itse ensimmäisessä suhteessa pitkään aikaan joka on kestänyt vähän yli tämän kolme kuukautta. Silti välillä vähän pelottaa että josko taas saa pettyä.