Rakkauden vastakohta

Jos kello ei kävele eikä viisarikaan liiku niin silloin on kysymys kai: Temporal HyperDimensionn Displafcement -laitteesta.

"Paulo Freire, brasilialainen koulutuksen asiantuntija sanoo seuraavaa: “Rakkauden vastakohta ei ole, kuten me usein tai lähes aina ajattelemme, viha, vaan rakkauden pelko, ja pelko rakastaa on vapaana olemisen pelkoa.”

Rakkaus pehmentää sinua, pelko kovettaa sinua. Rakkaus avaa koko kosmoksen, pelko eristää sinut itseesi."
Rakkaus on aina riski. Joka ikinen kerta meidän pitää ottaa tuo riski elämällä elämää ja kokemalla rakkauden intohimo. Meidän menneet kokemuksemme ja uskomuksemme rajoittavat meitä ja saavat aikaan meidän pelkomme rakastaa.

Meidän rakkauden pelkomme kumpuaa meidän rakkauden puutteestamme itseämme kohtaan tai riittämättömästä itsetunnosta. Jos me emme pysty rakastamaan itseämme, miten me voimme rakastaa toista ihmistä?

Ja niin sitä taas ollaan siinä vanhassa tutussa itsetunnon puutteessa. Siitähän se lähtee, itsevihasta ja alemmuuden tunteesta. Sieltä nousee viha. Kyvyttömyydestä rakastaa itseään ja sitä kautta kyvyttömyydesta ja pelosta rakastaa toista.

Ihan sama, ei kiinnosta.

Tunnoton.

Kyllä väliinpitämattömyys on pitkälti kaikkien tunteiden olemattomuutta.

Sanoisin, että tossa kysymyksessä "mikä on rakkauden vastakohta" on kysymys vähän näkökulmasta. Tavallaan viha on rakkauden vastakohta. Viha on kuitenkin voimakas tunne. Jotta voi ylipäänsä vihata niin täytyy jollain tasolla välittää. Yhdentekevää ei vihata.

Vaan jos puhutaan vaikkapa parisuhteen jälkeen, niin ei viha silloin ole se rakkauden vastakohta. Jos toisesta on päässyt ns. kokonaan ylitse, eikä ole jääny kaveriksi, niin ei häntä silloin vihaa. Silloin rakkauden vastakohta on rakkaudettomuus.

Rakkauden vastakohta on viha. Luulisi sen olevan selvä asia mutta ilmeisesti kaikki pitää vaan sotkea jostain kumman syystä.

Entä jos pitää hirviömäisen paljon tytöistä?

jossain direct3d-koodissakin kirjoitat; using hardware only, niin kaikilla tietokoneilla ei toimi, pitää käyttää; fpu-presrve -juttu hah koska grafiikkakiihdyttimen laskentatehot ovat niin paljon suur3emmat :D

Minä ainakin vihaan kaikkea ja kaikkia. Olen siis homogeeninen vihasampo, enkä syrji ketään enkä mitään ajasta ja paikasta riippumatta.

Niin minä joskus ajattelin, mutta.....

Onko rakastaminen valintakysymys? Se voi olla. Onko välinpitämättömyys valintakysymys? Voi olla, voi ja joskus taas ei ole.

Esim rakastan jotain tiettyä ihmistä. Silti voin olla välinpitämätön hänen tarpeilleen.
Nämä tunteet eivät siis sulje toisiaan pois.

Lukematon määrä eri tunteita voidaan kohdentaa samaan henkilöön. Mä en usko, että ollaan stabiileja puunukkeja jotain joko tai.

Ei se minusta ole välinpitämättömyys...vaan rakkaudettomuus.

Esimerkiksi vaikka parisuhteessa toinen voi välittää toisesta, tuoda kukkia, auttaa kotitöissä, jopa harrastaa seksiä, ilman että rakastaa. Ei tartte olla mulkku, että ei kykene rakastamaan....

Mitä tunteet ovat? Minulla ei ole siihen valmista vastausta.

Ilmeisesti tunteilla tarkoitetaan "henkisiä tuntemuksia", joten fyysinen kipu taikka nautinto eivät ole siinä mielessä tunteita, joskin henkinen kipu ja nautinto olisivat.

En pitäisi (henkisen) tuskan (kokemisen) vastakohtana välinpitämättömyyttä vaan pikemminkin nautintoa, joten tässä mielessä välinpitämättömyys ei sijoitu tuska-nautinto-asteikolla mihinkään, paitsi ehkä puoliväliin.

Jonkinlaisia synonyymejä vihalle ovat ainakin raivo, suuttumus, kiukku, kauna ja pahansuopuus. Näiden vastakohtana voisivat olla ainakin pitkämielisyys, lempeys, leppymys ja hyväntahtoisuus. Tosin tällaiset ominaisuudet katsotaan kuuluvan rakkauden sisään, joka on ikäänkuin toiseen kohdistuvien myönteisten tunteiden yläkäsite. Tässä mielessä vihaa voitaisiin pitää toiseen kohdistuvien kielteisten tunteiden ja tuntemusten yläkäsitteenä, jolloin välinpitämättömyys ei joko sijoitu asteikolle lainkaan, taikka on neutraalissa keskikohdassa.

Usein puhutaan viha-rakkaussuhteesta, mutta minä en oikein ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan. Olettaisin sillä tarkoitettavan, että jokin ärsyttää, mutta kiinnostaa samalla kertaa. Ärsyttävä voi siis olla kiinnostava, mutta mitäänsanomaton ja huomaamaton (välinpitämättömyyteen liittyen) ei voi olla ärsyttävä paitsi juuri mitäänsanomattomuutensa vuoksi.

Itse kuitenkin pohtisin vihaa ja sen vastakohtaa vihaa synnyttävistä tekijöistä lähtien.

Näkisin, että kaikenlainen epätoivottava, inhottava, vastentahtoinen ja tuskallinen tuntemus voi (oitis tai) pidempään jatkuessaan herättää vihaa. Toisin sanoen koetut tunnereaktiot opettavat suhtautumaan kielteisesti ja pahantahtoisesti, jopa kostonhimoisesti jotakuta kohtaan, mitä voitaisiin luonnehtia vihaksi. Vihaa voidaan myös tietämättä ja tietoisesti opettaa, koska varsinkin lapset ovat kärkkäitä omaksumaan suhtautumismalleja ympäristöstään.

Vihan vastakohtana voisi tällöin olla myötäelävä, huomioonottava, kärsivällinen, kaiken kestävä, aina parasta toivova jne. asenne ja suhtautuminen toista kohtaan.

Itse näkisin välinpitämättömyyden olevan niin vihan kuin rakkaudenkin vastakohta. Tosin voitaisiin väitellä, että onko välinpitämättömyys tunne laisinkaan, jolloin se ei voi olla sen enempää vihan kuin rakkaudenkaan vastakohta, vaan kaikkien tunteiden vastakohta. Tällöin kaikki tunteet asetettaisiin linjalle tunne-välinpitämättömyys.

Otetaan lopuksi pieni harjoitus:

Ferrari-McLaren väittelyn kolmantena osapuolena on koko epäkiinnostavan autourheilun lakkauttamista ajava taho. Kuka on tässä tapauksessa vastakohta?