Sanotaan ettei se ole viha, vaan välinpitämättömyys. Mutta eikös silloin välinpitämättömyys ole kaikkien muidenkin tunteiden vastakohta? Häh.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos kello ei kävele eikä viisarikaan liiku niin silloin on kysymys kai: Temporal HyperDimensionn Displafcement -laitteesta.
"Paulo Freire, brasilialainen koulutuksen asiantuntija sanoo seuraavaa: “Rakkauden vastakohta ei ole, kuten me usein tai lähes aina ajattelemme, viha, vaan rakkauden pelko, ja pelko rakastaa on vapaana olemisen pelkoa.”
Rakkaus pehmentää sinua, pelko kovettaa sinua. Rakkaus avaa koko kosmoksen, pelko eristää sinut itseesi."
Rakkaus on aina riski. Joka ikinen kerta meidän pitää ottaa tuo riski elämällä elämää ja kokemalla rakkauden intohimo. Meidän menneet kokemuksemme ja uskomuksemme rajoittavat meitä ja saavat aikaan meidän pelkomme rakastaa.
Meidän rakkauden pelkomme kumpuaa meidän rakkauden puutteestamme itseämme kohtaan tai riittämättömästä itsetunnosta. Jos me emme pysty rakastamaan itseämme, miten me voimme rakastaa toista ihmistä?
Ja niin sitä taas ollaan siinä vanhassa tutussa itsetunnon puutteessa. Siitähän se lähtee, itsevihasta ja alemmuuden tunteesta. Sieltä nousee viha. Kyvyttömyydestä rakastaa itseään ja sitä kautta kyvyttömyydesta ja pelosta rakastaa toista.
Mikäs rohkeuden vastakohta sitten olis? 😄
Ei rakastamista kannata pelätä, se on elämää ja elämää on uskallettava elää.
”Rakastuneena et ole järkevä, ja jos toimit järkevästi, et voi olla rakastunut.” -Publilius Syrus
”Rakkaus on ainoa voima, joka pystyy tekemään vihollisesta ystävän.” -Martin Luther King
”Jos et osaa vastaanottaa, antamisesi on toisen hallitsemista. Päinvastoin, jos et osaa antaa, vastaanottamisesi jättää sinut tyhjäksi.” – Rollo May
Ihan sama, ei kiinnosta.
Kiinnostihan.
Tunnoton.
Kyllä väliinpitämattömyys on pitkälti kaikkien tunteiden olemattomuutta.
Sanoisin, että tossa kysymyksessä "mikä on rakkauden vastakohta" on kysymys vähän näkökulmasta. Tavallaan viha on rakkauden vastakohta. Viha on kuitenkin voimakas tunne. Jotta voi ylipäänsä vihata niin täytyy jollain tasolla välittää. Yhdentekevää ei vihata.
Vaan jos puhutaan vaikkapa parisuhteen jälkeen, niin ei viha silloin ole se rakkauden vastakohta. Jos toisesta on päässyt ns. kokonaan ylitse, eikä ole jääny kaveriksi, niin ei häntä silloin vihaa. Silloin rakkauden vastakohta on rakkaudettomuus.
No siis tavallaan noin joo.
Jos aattelee ihan vaan tunteita ja mitä tuntee niin sit se rakkauden vastakohta on viha. Se on siellä vastakkaisel puolella, kun toiselle haluaa pahaa.
Mut jos tosiaan miettii vaiks exää, jota ei enää lainkaan rakasta niin ei sitä kyl vihaakaan. Siihen rakkaudettomaan tilaan kai vaan täytyy yleensä kulkee vihan kautta. Jos ei sitä toista ole vihannu, niin tuleeko siitä koskaan ihan yhdentekevä?
Jos mä mietin omia exiäni, niin yhdestä välitän jollain tasolla yhä. Hänestä tulen varmaan aina välittään. Kaks muuta on neutraaleja. Mullei oo oikeen mitään mielipidettä heistä enää nykyään. Vihasin molempien tekoja joskus ja se tappo pois kaiken sen välittämisen mitä mus joskus oli heitä kohtaan. Mut en mä voi sanoo vihaavani. En mä pahaa heille halua, yhtään sen enempäämpää ku kellekään muullekaan.
Rakkauden vastakohta on viha. Luulisi sen olevan selvä asia mutta ilmeisesti kaikki pitää vaan sotkea jostain kumman syystä.
Panon vastakohta on otto. 😯
Kuten myös antamisen. 😄
Entä jos pitää hirviömäisen paljon tytöistä?
jossain direct3d-koodissakin kirjoitat; using hardware only, niin kaikilla tietokoneilla ei toimi, pitää käyttää; fpu-presrve -juttu hah koska grafiikkakiihdyttimen laskentatehot ovat niin paljon suur3emmat :D
Mene vajakki omalle palstallesi. Sikaperse olet.
Minä ainakin vihaan kaikkea ja kaikkia. Olen siis homogeeninen vihasampo, enkä syrji ketään enkä mitään ajasta ja paikasta riippumatta.
Olen muuten tulevaisuuden minäsi, vaikka et vielä tiedä sitä.
Menneisyyden minä.
Tiedän tulevaisuudestasi varman asian. Sinä kuolet. Njoo, näinhän meille kaikille käy ja sekin on jo kliinisesti koettu. Mutta onkos sinulla vielä se kisuli? Omat kisuliinit ovat menneet jo muille maille.
Huomasin kissojen poismenon ensimmäisen kerran, kun kärpäiset ryhtyivät Teppo-kärpäisen lisäksi lentelemään. Jouduin kaivamaan naftaliinista oikein kärpäimitislätkän.
Toki tein murhaamista harkitusti ja suunitellusti. Olen siis syyllistynyt harkittuun murhaan.
>Simiti<
Niin minä joskus ajattelin, mutta.....
Onko rakastaminen valintakysymys? Se voi olla. Onko välinpitämättömyys valintakysymys? Voi olla, voi ja joskus taas ei ole.
Esim rakastan jotain tiettyä ihmistä. Silti voin olla välinpitämätön hänen tarpeilleen.
Nämä tunteet eivät siis sulje toisiaan pois.
Lukematon määrä eri tunteita voidaan kohdentaa samaan henkilöön. Mä en usko, että ollaan stabiileja puunukkeja jotain joko tai.
Ei se minusta ole välinpitämättömyys...vaan rakkaudettomuus.
Esimerkiksi vaikka parisuhteessa toinen voi välittää toisesta, tuoda kukkia, auttaa kotitöissä, jopa harrastaa seksiä, ilman että rakastaa. Ei tartte olla mulkku, että ei kykene rakastamaan....
Mitä tunteet ovat? Minulla ei ole siihen valmista vastausta.
Ilmeisesti tunteilla tarkoitetaan "henkisiä tuntemuksia", joten fyysinen kipu taikka nautinto eivät ole siinä mielessä tunteita, joskin henkinen kipu ja nautinto olisivat.
En pitäisi (henkisen) tuskan (kokemisen) vastakohtana välinpitämättömyyttä vaan pikemminkin nautintoa, joten tässä mielessä välinpitämättömyys ei sijoitu tuska-nautinto-asteikolla mihinkään, paitsi ehkä puoliväliin.
Jonkinlaisia synonyymejä vihalle ovat ainakin raivo, suuttumus, kiukku, kauna ja pahansuopuus. Näiden vastakohtana voisivat olla ainakin pitkämielisyys, lempeys, leppymys ja hyväntahtoisuus. Tosin tällaiset ominaisuudet katsotaan kuuluvan rakkauden sisään, joka on ikäänkuin toiseen kohdistuvien myönteisten tunteiden yläkäsite. Tässä mielessä vihaa voitaisiin pitää toiseen kohdistuvien kielteisten tunteiden ja tuntemusten yläkäsitteenä, jolloin välinpitämättömyys ei joko sijoitu asteikolle lainkaan, taikka on neutraalissa keskikohdassa.
Usein puhutaan viha-rakkaussuhteesta, mutta minä en oikein ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan. Olettaisin sillä tarkoitettavan, että jokin ärsyttää, mutta kiinnostaa samalla kertaa. Ärsyttävä voi siis olla kiinnostava, mutta mitäänsanomaton ja huomaamaton (välinpitämättömyyteen liittyen) ei voi olla ärsyttävä paitsi juuri mitäänsanomattomuutensa vuoksi.
Itse kuitenkin pohtisin vihaa ja sen vastakohtaa vihaa synnyttävistä tekijöistä lähtien.
Näkisin, että kaikenlainen epätoivottava, inhottava, vastentahtoinen ja tuskallinen tuntemus voi (oitis tai) pidempään jatkuessaan herättää vihaa. Toisin sanoen koetut tunnereaktiot opettavat suhtautumaan kielteisesti ja pahantahtoisesti, jopa kostonhimoisesti jotakuta kohtaan, mitä voitaisiin luonnehtia vihaksi. Vihaa voidaan myös tietämättä ja tietoisesti opettaa, koska varsinkin lapset ovat kärkkäitä omaksumaan suhtautumismalleja ympäristöstään.
Vihan vastakohtana voisi tällöin olla myötäelävä, huomioonottava, kärsivällinen, kaiken kestävä, aina parasta toivova jne. asenne ja suhtautuminen toista kohtaan.
Itse näkisin välinpitämättömyyden olevan niin vihan kuin rakkaudenkin vastakohta. Tosin voitaisiin väitellä, että onko välinpitämättömyys tunne laisinkaan, jolloin se ei voi olla sen enempää vihan kuin rakkaudenkaan vastakohta, vaan kaikkien tunteiden vastakohta. Tällöin kaikki tunteet asetettaisiin linjalle tunne-välinpitämättömyys.
Otetaan lopuksi pieni harjoitus:
Ferrari-McLaren väittelyn kolmantena osapuolena on koko epäkiinnostavan autourheilun lakkauttamista ajava taho. Kuka on tässä tapauksessa vastakohta?