Mitä mieltä?
Tunnen yhden henkilön joka sairastui mielenterveysongelmiin nuorena ja sen takia ei omistanut yhtään työkokemusta vaikka oli 25 v. Sitten koitas tommosella cv llä suunnata työmarkkinoille. Kyseeseisellä henkilöllä sairastelu vienyt muistin niin turha hänelle ehdottaa opiskelua kun lukiostakaan ei valmistunut oppimisvaikeuksien takia. Hän on sosiaalisesti hyvin taidoton ja esim kertoo että työhaastatteluissa ei pärjää vähäsanaisuuden takia. Henkilö olisi siis nyt terveenä innokas tekemään töitä mutta kokee jonkin sortin nöyryytystä työhaastatteluiden jälkeen kun ei vaan pärjää niissä paniikin ja puhumattomuuden takia. (Tällä henkilöllä aina ollut kommunikointi ongelmia, puhuu epäloogisesti ja unohtelee sanoja.)
Nyt hän on 30 ja cv ssä on vaan merkintöjä kursseista, kuntouttavasta työstä ja yhdestä työkokeilusta.
Hän aktiivisesti hakee töitä, esim siivoojana, hyllyttäjänä yms ja silloin tällöin pääsee haastatteluun mutta se tyssääkin siihen.
Vähäb säälittää kun tiedän että hän tosissaan yrittää. Lähettelee noin kolme kertaa kuukaudessa työhakemuksia mutta ei usein saa yhteydenottoja työkokemuksen puutteen takia.
Hän ei ole laiska, mutta vaan hyvin ujo, sosiaalisesti kömpelö ja vähäsanainen eikä oikeen pärjää vaan työhaastatteluissa tai sosiaalisissa tilanteissa.
Hän nautti kuntouttavasta työtoiminnasta kun pääsi lähtemään ns töihin mutta ei siitä mitään makseta. Ja tuskin rekrytoijia kiinnostaa joku tommonen "puuhastelu" kuuden kuukauden ajalta cv ssä.
Harmittaa kun on niitä jotka oikeesti yrittää mutta työttömyys jatkuu ja sitten niitä jotka ei ees yritä. Hän on hyvin masentunut tilanteestaan ja usein harmittelee että miksei vaikka oteta töihin ja katota osaako henkilö hommansa ja sitte mietitäänkö että palkataanko vai ei, ku töihin pääsee vaan just sen haastattelun kautta missä pärjää jusy tämmöset sosiaaliset, sanavalmiit, pirteät paskanjauhajat...
Tunnen yhden henkilön joka sairastui mielenterveysongelmiin nuorena ja sen takia ei omistanut yhtään työkokemusta vaikka oli 25 v. Sitten koitas tommosella cv llä suunnata työmarkkinoille. Kyseeseisellä henkilöllä sairastelu vienyt muistin niin turha hänelle ehdottaa opiskelua kun lukiostakaan ei valmistunut oppimisvaikeuksien takia. Hän on sosiaalisesti hyvin taidoton ja esim kertoo että työhaastatteluissa ei pärjää vähäsanaisuuden takia. Henkilö olisi siis nyt terveenä innokas tekemään töitä mutta kokee jonkin sortin nöyryytystä työhaastatteluiden jälkeen kun ei vaan pärjää niissä paniikin ja puhumattomuuden takia. (Tällä henkilöllä aina ollut kommunikointi ongelmia, puhuu epäloogisesti ja unohtelee sanoja.)
Nyt hän on 30 ja cv ssä on vaan merkintöjä kursseista, kuntouttavasta työstä ja yhdestä työkokeilusta.
Hän aktiivisesti hakee töitä, esim siivoojana, hyllyttäjänä yms ja silloin tällöin pääsee haastatteluun mutta se tyssääkin siihen.
Vähäb säälittää kun tiedän että hän tosissaan yrittää. Lähettelee noin kolme kertaa kuukaudessa työhakemuksia mutta ei usein saa yhteydenottoja työkokemuksen puutteen takia.
Hän ei ole laiska, mutta vaan hyvin ujo, sosiaalisesti kömpelö ja vähäsanainen eikä oikeen pärjää vaan työhaastatteluissa tai sosiaalisissa tilanteissa.
Hän nautti kuntouttavasta työtoiminnasta kun pääsi lähtemään ns töihin mutta ei siitä mitään makseta. Ja tuskin rekrytoijia kiinnostaa joku tommonen "puuhastelu" kuuden kuukauden ajalta cv ssä.
Harmittaa kun on niitä jotka oikeesti yrittää mutta työttömyys jatkuu ja sitten niitä jotka ei ees yritä. Hän on hyvin masentunut tilanteestaan ja usein harmittelee että miksei vaikka oteta töihin ja katota osaako henkilö hommansa ja sitte mietitäänkö että palkataanko vai ei, ku töihin pääsee vaan just sen haastattelun kautta missä pärjää jusy tämmöset sosiaaliset, sanavalmiit, pirteät paskanjauhajat...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sehän on laiska jolle palkka kilahtaa aina pankkitilille töissä laiskotellessaan.
kaikkea lukematta voin vastata että työtön on laiska
ja niin se pitääkin, muuten työtön ei olisi työtönkään
Mutta jos ei vaan yksinkertaisesti pärjää työhaastatteluissa. Hakee ahkerasti mutta ei tule valituksi?
voisiko saada jostain apua/tukea haastattelutilanteeseen? Konkreettisia neuvoja ja harjoittelua? Tiedän että ei tilannetta voi etukäteen täysin opetella, mutta yleensä perustehtävissä ja muissakin toistuu paljon samanlaisia kysymyksiä, joihin voi kyllä etukäteen miettiä vastausta ja olisi muutenkin hyvä. Olen joskus ollut valitsemassa ja porukasta kyllä erottuu se, joka on asioita funtsinut omalta kannaltaan ja erityisesti sen yrityksen edun näkökulmasta mihin on hakeutumassa. Vaikka ei olisi kummosia papereita, kannattaa sieltä poimia esim sitä, että mitä on mistäkin paikasta oppinut jne
mistä saisi positiivisen mielen?
Mene nyt sinäkin v*ttuun siitä markkinoimasta omia syöpäisiä työnhakukurssejasi s*atanan verorahahu*ra. Kukaan ei tarvitse apua ja tukea työhaastattelutilanteeseen. Eikä mihinkään muuhunkaan.
Opiskele lähihoitajaksi. Vanhustenhuollossa tarvitaan käsiä tekemään töitä.
Wat? Olen ihan eri alalla. Yritin hyvää, mutta ei selvästi ollut.
Ei taida olla kaikki ihan kotona..
Töissä oleva on laiska?
Mitä mieltä?
Tunnen yhden henkilön joka sairastui töissä mielenterveysongelmiin nuorena ja sen takia ei omistanut työmaailmassa etenemään, vaikka työkokemusta oli 25 v. Sitten koitas tommosella cv llä suunnata työmarkkinoille. Kyseeseisellä henkilöllä sairastelu vienyt muistin niin turha hänelle ehdottaa opiskelua kun lukiostakaan ei valmistunut oppimisvaikeuksien takia. Hän on sosiaalisesti hyvin taidoton, kuten töissä olevat on useinkin, ja esim kertoo että työhaastatteluissa ei pärjää vähäsanaisuuden takia. Henkilö olisi siis nyt terveenä innokas tekemään töitä mutta kokee jonkin sortin nöyryytystä työhaastatteluiden jälkeen kun ei vaan pärjää niissä paniikin ja puhumattomuuden takia. (Tällä henkilöllä aina ollut kommunikointi ongelmia, puhuu epäloogisesti ja unohtelee sanoja. ja työ vei mielenterveyden )
Nyt hän on 30 ja cv ssä on vaan merkintöjä te typ turha kursseista, kuntouttavasta työstä ja yhdestä työkokeilusta.
Hän aktiivisesti hakee töitä, esim siivoojana, hyllyttäjänä yms ja silloin tällöin pääsee haastatteluun mutta se tyssääkin siihen.
Vähäb säälittää kun tiedän että hän tosissaan yrittää. Lähettelee noin kolme kertaa kuukaudessa työhakemuksia mutta ei usein saa yhteydenottoja työkokemuksen ja terveyden puutteen takia.
Hän ei ole laiska, mutta vaan hyvin ujo, sosiaalisesti kömpelö ja vähäsanainen eikä oikeen pärjää vaan työhaastatteluissa tai sosiaalisissa tilanteissa.
Hän ei nauti kuntouttavasta, palkattomasta työtoiminnasta kun karenssilla uhaten joutui lähtemään ns töihin, mutta ei siitä mitään makseta. Ja tuskin rekrytoijia kiinnostaa joku tommonen "puuhastelu" kuuden kuukauden ajalta cv ssä.
- Miksiköhän käytetään huvittavaa rekrytointi sanaa? kun voisi vain reilusti työllistää, palkata jne.
Harmittaa kun on niitä jotka oikeesti yrittää mutta työttömyys jatkuu ja sitten niitä jotka ei ees yritä, vaan nostaa töissä palkkaa tai etuja. Tai makaa omaisuuden päällä turhakkeina. .
Hän on hyvin masentunut ilmais-työ-tilanteestaan ja usein harmittelee että miksei vaikka oteta töihin ja makseta palkkaa, katota osaako henkilö hommansa ja sitte mietitäänkö että palkataanko vai ei, ku töihin pääsee vaan just sen haastattelun kautta missä pärjää jusy tämmöset sosiaaliset, sanavalmiit, pirteät paskanjauhajat... koska paskan jauhantaan tarvitaan pskanjauhajia.
:pp
Pitkälti samalla kaavalla meni itselläkin. Lukio just ja just läpi 4 vuodessa. Amk hon pääsin jollain ihme tuurilla insinööriopintoihin. 2kk olin siellä. En tajunnut matematiikasta ja fysiikasta yhtään mitään. Aloin juomaan. Sain mielenterveysongelmia. Kävin kuitenkin vuoden armeijassa. Työttömyyttä ja köyhyyttä,viinaa ja kaljaa.
Ammattikouluun sitten ja 2 vuoden jälkeen 2kk työharjoittelu kesätyö, jonka jälkeen vakituiseksi siihen firmaan. 25 vuotiaana siis eka oikea työpaikka vuosiksi. Sen jälkeen kolme lyhempää työtä. Nyt taas ansiosidonnaisella.
Olen epäsosiaalinen ja vähäpuheinen useiden ihmisten mielestä, kun jauhan harvoin mitään skeidaa. Mielestäni on ajan ja resurssien hukkaamista puhua turhaan. Ennemmin ajattelen ja puhun tärkeistä asioista.
Nuo erinimellä kulkevat työnteon kokeilut ei auta yhtään mitään, vaan ovat haitaksi. Ne leimaavat ihmisen vajaa älyiseksi.
Tarvitaan oikeaa koulutusta työllistävälle alalle ja heti tai kesätyön jälkeen palkkatyöhön.
Työtön ei ole laiska vaan syrjäytetty ja lamaantunut usein.
Mitä alaa opiskelit amiksessa?
Logistiikan perustutkintoa.
Up.
Laiskuus on työttömästä kaukana. Aamulla heräsin jo klo 5 jälkeen. Siihen aikaan moni työssä käyvä vetelee hirsiä petissä, Herättyäni suoritin lyhyet aamutoimet, ruokailu ja jumppahetki. Sitten olikin jo reippaan aamulenkin aika. Olin jo 2 km juossut pispalan mäkeä ylös kun varusmiehet/naiset vasta heräilivät kasarmilla klo 6 uuteen aamuun. Kotiin tultuani lyhyt suihkutus. Sen tehtyäni aloitin omatoimiset opiskelut. Juridiikkaa ja matematiikkaa. Tarkistin pörssikurssit. Klo 9 join kahvit. Otin kameran ja lähdin luontolenkille kuvaamaan ruskaa. Ei nykyajan työtön ehdi makoilemaan eikä laiskamatona olemaan. Venekin pitää nostella ylös pukeille ja tehdä klapeja.
Pörssi aukeaa kymmeneltä. Erittäin outo yhdistelmä matematiikka ja juridiikka. Ihan hauska tarina muuten :)
kaukoidän pörssit aukeaa ihan eri aikaan kuin pörssit euroopassa. Aikavyöhykeet siis.
Jahas. Tämä työtön ei tasan ole laiksa vaan sosiaalisen lahjakkuuden takia ei työllisty palkalliseen työhön ja muita syitä voi vain arvailla rohkesti jos ne nyt eivät mene ihan metsään kuten yleensä muiden ihmisten asioista arvailu menee tasan päin honkia.
Miksi ihmiset käyttävät elämisensä työntekoon jollekkin joka tekee heistä sen tilin?
No itse onnistuin luomaan työnkuvaan sopivan ammatin joka ei tuota mitään, mutta on välttämätön osa tuotantoa. Protojen valmistus ja testaus.
Aikansa kaikkea jaksaa ja lopulta turtuu eli työ ei ole ihmisen juttu, se jättää työajanverran elämästä pois omaa aikaa tehdä niitä omia juttuja.
Lopulta aletaan elämään sellaisa mietteitä kuten "sitkuaikaa" ja terveys onkin jo uhrattu eikä "sitkuaika" enään toimi....