Mun puhetaidot on ihan olemattomat. En omista sosiaalista elämää jonka avulla pääsisi harjoittelemaan puhumista. Olen hyvin vähäsanainen ja en siis pärjää haastattelutiöanteissa.
Viimeksi olin haastattelussa niin sanoin varmaan viiteen kysymykseen että "en tiedä".
Meen vaan ihan lukkoon ku multa kysytään jotain.
Mun puhe on hyvin epäloogista koska mielenterveysongelmat ja en osaa oikeen pukea sanoiksi mun ajatuksia. Hankala pitää se puhe loogisena ja kärsin semmosesta et en oikeen pysty keskittymään koko tilanteeseen ku päässä ihan puuroinen olo ja niinku ei vaan saa sanotuks mitään.
Kerrankin haastattelussa kysyttiin että millainen on hyvä asiakaspalvelija. Ni en saanu soperretuks ku vaan jotain "öö no siis semmonen mikä, öö tota niinku mukava ja kuuntelee ja sit tota niinku auttaa asiakasta silleen iloisesti ja kuuntelee ja eiku niin siis semmoinen että siit kohtaamisest tulis olo tai siis semmonen et tulen tänne uudestaan joku päivä... siis niin"
Ja sit "miten suhtaudut konflikteihin"
"Hyvin...." (paniikki ja pää lyö tyhjää)
"Eli miten, osaisitko tarkentaa"
"Hengitän syvään ja sit tota tärkeintä että ei tuu tunnerektiota ulospäin tai siis niin niinku ettei näytä omaa tunnereaktiotaan ulospäin. Olen siis rauhallinen ja niin. En ota konfliktei niin vakavasti... tärkeint ettei ite reagoi tunteella niin sen sanoinki jo joo öö niin"
"Kerro jotain itsestäsi"
"Oon laura ja tuun raisiosta ja oon 24. Harrastuksiin kuuluu lukeminen ja piirtäminen niistä tykkään paljon... *hiljaisuus* ja siis no oon käyny lukion ja sit tota ööö amiksen ja nii.."
"Mites nää sun vahvuudet näkyy sun elämässä (positiivisuus ja huolellisuus)"
"No sillee et oon aina positiivinen vaik miten kävis ja sit no huolellisuus niin no näkyy vähän kaikessa semmosena liiankin huolellisuuten et joskus vähän oon hidas ku niinku oon niin huolellinen... en osaa sanoa"
"Miksi haluat työskennellä meillä?"
"Olen kuullut hyvää yrityksestänne ja koen et oon sopiva tähän"
"Mitä olet kuullut yrityksestämme"
"...... ootte .... ootte joustavia...
"No miten koet olevasi sopiva tähän"
"Olen ahkera ja tykkään oppia uutta..."
"Kerro osaamisestasi"
".... en osaa sanoa ku ei oo työkokemusta. Osaan vähän kaikkee. Oon hyvä kuuntelemaan ja koen että oon niinku tosi reipas tekemään asioita ja ahkera kans. Kyllä mä sit opin. Tekemällä. Opin siis tekemällä parhaiten... haluan oikeesti oppia uutta"
Oon vittu 24 enkä vaan osaa.
Sairastuin psykoosiin mikä tuhos mun muistin kokonaan ja jotenki mun puhe vaa sairastelun aikana muuttu epäloogisemmaks ja köyhemmäks. Ja siis ni vaikka oon yrittäyt opetella ulkoa vastauksia niin en vaan muista niitä siinä tilanteessa ja sit joudun sönköttämään jotain typerää. Oon muutenkin tosi tyhmä ni en osaa vastata mitenkään kattavasti. En vaan saa tuotettua sitä puhetta.
Älkää sanoko että opettele niitä vastauksia ulkoa. Opettelen ja opettelen mut mun muisti on olematon ja siis en vaan muista ja siinä tilanteesaa kun on paniikki päällä ni ei ainakaan muista... oon sellaneb aivokuollut henkilö jolla pää lyö tyhjää 24/7 ni miten vitussa pitää improvisoida jotain ku ei päässä liiku mitään.
En pärjää elämässä.. nöyryyttäviä noi haastattelut. Tulen olemaan työtön loppuelämäni... itken enne haastatteluja vessassa ku tiiän että nolaan itteni. Kuka tämmöstä palkkais. :(
Viimeksi olin haastattelussa niin sanoin varmaan viiteen kysymykseen että "en tiedä".
Meen vaan ihan lukkoon ku multa kysytään jotain.
Mun puhe on hyvin epäloogista koska mielenterveysongelmat ja en osaa oikeen pukea sanoiksi mun ajatuksia. Hankala pitää se puhe loogisena ja kärsin semmosesta et en oikeen pysty keskittymään koko tilanteeseen ku päässä ihan puuroinen olo ja niinku ei vaan saa sanotuks mitään.
Kerrankin haastattelussa kysyttiin että millainen on hyvä asiakaspalvelija. Ni en saanu soperretuks ku vaan jotain "öö no siis semmonen mikä, öö tota niinku mukava ja kuuntelee ja sit tota niinku auttaa asiakasta silleen iloisesti ja kuuntelee ja eiku niin siis semmoinen että siit kohtaamisest tulis olo tai siis semmonen et tulen tänne uudestaan joku päivä... siis niin"
Ja sit "miten suhtaudut konflikteihin"
"Hyvin...." (paniikki ja pää lyö tyhjää)
"Eli miten, osaisitko tarkentaa"
"Hengitän syvään ja sit tota tärkeintä että ei tuu tunnerektiota ulospäin tai siis niin niinku ettei näytä omaa tunnereaktiotaan ulospäin. Olen siis rauhallinen ja niin. En ota konfliktei niin vakavasti... tärkeint ettei ite reagoi tunteella niin sen sanoinki jo joo öö niin"
"Kerro jotain itsestäsi"
"Oon laura ja tuun raisiosta ja oon 24. Harrastuksiin kuuluu lukeminen ja piirtäminen niistä tykkään paljon... *hiljaisuus* ja siis no oon käyny lukion ja sit tota ööö amiksen ja nii.."
"Mites nää sun vahvuudet näkyy sun elämässä (positiivisuus ja huolellisuus)"
"No sillee et oon aina positiivinen vaik miten kävis ja sit no huolellisuus niin no näkyy vähän kaikessa semmosena liiankin huolellisuuten et joskus vähän oon hidas ku niinku oon niin huolellinen... en osaa sanoa"
"Miksi haluat työskennellä meillä?"
"Olen kuullut hyvää yrityksestänne ja koen et oon sopiva tähän"
"Mitä olet kuullut yrityksestämme"
"...... ootte .... ootte joustavia...
"No miten koet olevasi sopiva tähän"
"Olen ahkera ja tykkään oppia uutta..."
"Kerro osaamisestasi"
".... en osaa sanoa ku ei oo työkokemusta. Osaan vähän kaikkee. Oon hyvä kuuntelemaan ja koen että oon niinku tosi reipas tekemään asioita ja ahkera kans. Kyllä mä sit opin. Tekemällä. Opin siis tekemällä parhaiten... haluan oikeesti oppia uutta"
Oon vittu 24 enkä vaan osaa.
Sairastuin psykoosiin mikä tuhos mun muistin kokonaan ja jotenki mun puhe vaa sairastelun aikana muuttu epäloogisemmaks ja köyhemmäks. Ja siis ni vaikka oon yrittäyt opetella ulkoa vastauksia niin en vaan muista niitä siinä tilanteessa ja sit joudun sönköttämään jotain typerää. Oon muutenkin tosi tyhmä ni en osaa vastata mitenkään kattavasti. En vaan saa tuotettua sitä puhetta.
Älkää sanoko että opettele niitä vastauksia ulkoa. Opettelen ja opettelen mut mun muisti on olematon ja siis en vaan muista ja siinä tilanteesaa kun on paniikki päällä ni ei ainakaan muista... oon sellaneb aivokuollut henkilö jolla pää lyö tyhjää 24/7 ni miten vitussa pitää improvisoida jotain ku ei päässä liiku mitään.
En pärjää elämässä.. nöyryyttäviä noi haastattelut. Tulen olemaan työtön loppuelämäni... itken enne haastatteluja vessassa ku tiiän että nolaan itteni. Kuka tämmöstä palkkais. :(
Vastaukset 20
Vanhimmat
Auttakaa
Siellä taas joku sosiaalipummi työttömän palvelija markkinoi rivien välistä omia työnhakukurssejaan.
Ensin pitää luoda keinotekoinen tarve, ja sitten tarjota ratkaisu.
Jotta verorahapummi - "surkean" itsetunto- ongelmaisen työttömän palvelija - saa perusteltua seuraavan verorahatsunamin itselleen, omaksi elinkeinoksi, sen itsesäälisen "pärjäämättömän säälittävän työttömän" verukkeella.
Ensin pitää luoda ja ruokkia käsitystä työttömästä ihmisestä vajaaälyisenä sosiaalisesti haasteellisena puhetaidottomana idioottina joka "ei pärjää", jotta saadaan perusteet sille miksi näiden "sosiaalisesti haasteellisten" työttömien auttamiseksi tarkoitetuille työnhakukursseille ja muille verorahakustanteisille työllistämistoimille on muka tarvetta.
Aloittaja: voit lopettaa tuon nolon esityksesi. Ei mene enää läpi. Kouluttaudu lähihoitajaksi vanhustenhuoltoon tarvitaan käsiä tekemään töitä. Olisi siellä sinustakin jotain oikeaa hyötyä.
Vastauksesi työnantajan kysymyksiin eivät mielestäni ole ollenkaan huonoja. Ihan olennaisia asioita tuot esiin.
Harjoittele rauhallista puhumista ja pidä taukoja puhumisessa. Älä hoe itsellesi olevasi huono. Voit harjoitella erilaisia taitoja. Tsemppiä!
Hypi päälläsi. Heitä volttia. Ole niinpäin eikun ole näin päin. Muista naaman ilmeet. Tee sitä ja teet tätä. Opettele vittu akrobaattisia temppuja että "pääset" siivoojaksi.
Jos olet oikeasti Laura-niminen naispuolinen, niin unohda työelämä, riittää kun hankit miehen. Naisilla on ÄÄRETTÖMÄN helppoa elämässä, koska ikinä ei tarvitse jäädä tyhjän päälle - ottajia on AINA.
Ei toimi noin Suomessa. Suomessa vaimot käyvät töissä ja kummallakin omat rahat. Eivät suomalaismiehet ole koskaan elättäneet vaimojaan. Pikemminkin päinvastoin.
Minkälainen m*lkku firma esittää tuollaisia kysymyksiä työhaastattelussa? Eiköhän se selviä sitten siellä työelämässä millainen se työntekijä on. Kuka hlvetti sanoo haastattelussa että olen vaikea ihminen enkä siedä tyhmiä ihmisiä, hankkiudun välittömästi konflikteihin kaikkien kanssa?
Työsopimuksiin voi sisällyttää koeajan jonka aikana nähdään miten homma pelittää sekä työntekijän ja työyhteisön että työnantajan välillä. Sitä ei voi tietää minkään haastattelun avulla. Se saadaan selville vasta käytännön elämässä. Ja useimmiten se on kuule se työnantajapuoli ja työyhteisö jossa on vikaa, ei se uusi työntekijä joka simputetaan puolikuoliaaksi heti ensimmäisen viikon aikana.
Varmaa on että mikäli työnantajalla ja työyhteisöllä on jo etukäteen uhoava asenne uutta työntekijää kohtaan, ettei se kuitenkaan mitään osaa, että se on kuitenkin täysi paska huonoilla vuorovaikuttelutaidoilla, sitä varmasti on sitten tulossa. Jos työyhteisö ja työnantaja heittäytyy hankalaksi heti kättelyssä, mitä siellä odotetaan sitten siltä uudelta työntekijäehdokkaalta? Että pitäisi heittäytyä maahan makaamaan ja sanoa potkikaa vaan? Mikä ihmeen hyväksynnän kerjäläinen työttömän työnhakijan ja uuden työntekijän pitää olla työpaikalla?
Sopeutumisongelmat ovat yleensä työyhteisöllä, ei uudella naamalla joka yrittää maanitella itsensä tiilimuurista läpi. Tavanomaiseen suomalaiseen työyhteisöön sisälle yrittäminen on kuin väärän veriryhmän siirrännäismaksaa yrittäisi sovittaa väärää veriryhmää olevaan kehoon. Hylkimisreaktio siitä tulee. Ja jos jo rekrytointitilanteessa haastattelija tivaa noin typeriä kysymyksiä, se on varma merkki m*lkusta työnantajasta jolla on asennevamma työntekijöitä kohtaan eikä se kunnioita työntekijöitä lainkaan.
Työkulttuurin pitää muuttua ytimiään myöten.
Psykoosi ei tuhoa muistia. Olet vain epävarma sosiaalisissa tilanteissa. Jos sinulla ei ole paljoa sosiaalista elämää, voit hankkia harrastuksen. Jossa joutuu puhumaan, vaikka kielen opiskelu tai joku muu. Vastauksesi eivät ole huonoja ollenkaan. Yleensäkin kannattaa keskittyä siihen mikä on hyvää, eikä huonoa.Usko tai älä, kaikkia hermostuttaa.
Aloittajan verbaalinen ulosanti on huomattavasti keskiverto s24:fi keskustelupalstojen kommentoijaa parempi. Kyseessä ei todellakaan ole joku psykoottinen vuorovaikutustaidoiltaan heikko nuori työtön reppana, vaan omia lepraisia työnhakukurssejaan markkinoiva verorahahoro joka päivystää näillä palstoilla esiintyen apua tarvitsevana psykoottisena työttömänä jonka työelämään pääsyn vaikeus muka johtuu hänen sosiaalisista ongelmistaan. Tällä tavoin verorahahoro työnhakukurssinvetäjä yrittää tehdä typeristä kursseistaan tarpeellisia ja teeskennellä että joku niitä muka oikeasti tarvitsee. Siis joku muu kuin hän itse. Kyllä on säälittävää.
Koska verorahahoro ei halua itse mennä oikeisiin töihin. Työnhakukurssin vetäjä on hyvä ja kouluttautuu lähihoitajaksi. Vanhustenhuollossa tarvitaan käsiä tekemään töitä.
On se ihme juttu ettei kukaan kysele lapsityöläisten sosiaalisten taitojen perään kun niitä käsitä tarvitaan tehtaaseen halpamuotia ompelemaan.
Olet väärässä. Vanhusten pariin tarvitaan motivoituneita ammattilaisia. Ei mitään "käsiä". Tsemppiä ap:lle.
Juuri näin! Hyvät sosiaaliset taidot ovat ihmistyössä tärkeät. Hyviin sosiaalisiin taitoihin ei kuulu pelleily eikä hulvaton ulosanti, vaan kyky nähdä ja ottaa huomioon muidenkin tarpeet ja toimia sen mukaan. Se on osa ammattitaitoa.
Aloittaja, verorahapummi työnhakukurssiensa mainostaja ei maininnut mille alalle oli olevinaan hakeutumassa kun päätti alkaa esiintymään "itsetunto- ongelmaisena psykoottisena apua ja palveluita tarvitsevana työttömänä". Mainitsi ainoastaan asiakaspalvelualan.
Sosiaalisten taitojen perään huutelevat yleensä kaikista sosiaalivikaisimmat jotka pistävät oman käytöksensä ongelmat toisten ihmisten huonojen vuorovaikutustaitojen piikkiin. Normaali ihminen keskittyy työpaikalla vain siihen stanan työntekoon muiden työkavereiden kanssa. Normaali ihminen ei mene joka päivä työpaikalle tarkkailemaan työkavereiden persoonallisuuden piirteitä, työsuoritusta ja vuorovaikutustaitoja kuin itse olisi kaiken yläpuolella. Pakkomielle toisten ihmisten vuorovaikutustaidoista on itsessään huonojen vuorovaikutustaitojen oire.
Normaali työyhteisö ei ole pakkomielteisen kiinnostunut tarkkailemaan analysoimaan ja arvioitsemaan sen enempää omia kuin muidenkaan sosiaalisia taitoja, vuorovaikutustaitoja tai muita persoonallisuuden piirteitä, saati asiakkaiden. Vain läpimätä työyhteisö tarkkailee joka työpäivä työpaikan "ilmapiiriä".
Siinä kohtia kun jo työhaastattelutilanteessa rekryhenkilö kysyy "miten suhtaudut konflikteihin" kaikki on jo pielessä. Oletusarvoisesti työpaikalla siis on konflikteja, ja tätä pidetään normaalina. Sinua valmennetaan jo rekrytointitilanteessa menemään työpaikale kuin johonkin taisteluun sillä ennakkoasenteella että konflikteja tulee. Olennaista on miten uusi työntekijä siihen "suhtautuu". Ja ilmeisesti hyvä työntekijä ei siis puolusta itseään, vaan kestää kaiken.
Missä vaiheessa työhaastattelutilanteessa on pitänyt alkaa syvällisesti filosofoimaan "millaista on hyvä asiakaspalvelu"? Luuleeko rekryhenkilö että työnhakija vastaa että asiakkaille kuuluu vittuilla? Luuleeko saavansa rehellisen vastauksen jos joku asennevammainen kuspää hakee paikkaa hän ilmoittaa työhaastattelussa että olen sitten kuspää? Jos haet jätskimyyjäksi, siivoojaksi tai hamppariravintolan kassalle menet sinne siivoamaan, myymään jätskiä tai hamppareita. Olennaista on osaatko siivota, tehdä jätskipalloja tai hamppareita, osaatko käyttää kassakonetta jne. Jos et osaa etukäteen, nämä ovat asioita jotka pystyy aivan hyvin opettamaan työpaikalla, mutta ku työnantajapuoli on nykyisin niin laiska ja saamaton ettei se viitsi. Se millainen työkaveri tai asiakaspalvelija henkilö on selviää vasta käytännön elämässä.
Työsuhde on kahden kauppa. Rekrytilanteessa myös työpanoksensa myyjä arvioitsee työnantajaa että sopiiko tämä hänelle. Työnhakijaa kiinnostaa mitä työnantajalla on tarjota työntekijälle siitä hyvästä, että työntekijä tosiaan suostuu tekemään töitä.
En tiedä mistä tämä perversio on pesiytynyt suomalaiseen työkulttuuriin että työnhakijan ja työntekijän katsotaan olevan henkilö jota työnantajapuoli katsoo oikeudekseen arvioida ihmisenä, henkilönä, persoonana. Työnantajat änkeävät joissakin paikoissa nokkansa jopa työntekijöiden vapaa- aikaan ja sanelevat miten heidän tulee harrastaa liikuntaa jotta "työkyky säilyy". Meillä on aivan perverssi työkulttuuri suomessa.
Ei sinussa oo mitään vikaa,ulosannin kannalta. Jos et saa paikkaa,se johtuu ihan muusta,kuin puhumistavastasi.
Itsetunto! Sinä oot gaastattelussa myymässä työpanostasi,eikä haastattelujaa tarvitse pelätä.
Kyllä on vikaa ulosannissa, kun v*ttu toistuu. Tuolla tyylillä tekee itsestään vastenmielisen työnantajan silmissä.
Jokaisella meistä on omat ongelmamme.
Noo, nykyihmisen tapaan meille on yleisnimikin. Luuserit
https://youtu.be/oyBxT7ERcp4
The Losers
Hahhah.
Ei kaikki ole saanut ilmaista hammashoitoa tai hampaiden oikaisua, Tiedän yhden tyypin jonka hampaat sojottaa sinne tänne ja puhe on kauheeta sössöttämistä , silloin on parempi ettei puhu mitään.
Ei sienne töihi tartte puhumaan mennä ,riittää ku tekee työns. Paskanpouhumisest kahvihuoneis ei kukka maksa. Niit on jo tarpeeks jok tyjä päoväsel leukoje loukuttamisel leoipääsä yrittävä tienata toiste kustannuksel. Tuol arkkadia mäel niit on liian kans.
Älä välitä ,ei ne pärjää työnantajatkaan vaikka vaatiivat kahta kolmee kieltäkin jne... Se on vaan tapa raakata ja valikoida työvoimaa
https://yle.fi/uutiset/3-12176265