Näin Yh-ätitinä lukea tätä avioeropalstaa, tuntuu jotenkin siltä että uskomattoman moni avioliitossa oleva nainen on onneton elämässään ja eron partaalla vuosikausia, ennen kuin se tapahtuu. Itsellä ei sittenkään taida kaikkia asiat olla ns. päin persettä vaikka usein siltä tuntuukin, kun ei ole sitä unelmien kumppania siinä rinnalla jakamassa arjen huolia, lapsen kasvatusta ja perheonnea.Niin mitä se on loppujen lopuksi, mitä onnea??? Miksi ei ole sitä kumppania, se vaan on niin, että kuka tahansa ei kelpaa ja raha ei ratkaise, vaikka tätä tosi köyhyyttä olen monesti kironnutkin. Se ei ole nautinto eikä jalosta paremmaksi ihmiseksi. Enpä kylläkään usko että niiden auvoisten aviovaimojen elämää ja elämänasennetta on ukkojen tuoma taloudellinen turvallisuus jalostanut yhtään sen paremmaksi tai tehnyt heistä mitenkään parempia ihmisä, on se parisuhde ja sen kestäminen sen verran raskaanpuoleista. Vaikka olen monesti ajatellut, että heillä moni asia on paremmin. Ehkä lähinnä taloudellinen puoli kuitenkin. Onhan sillä merkitystä, en vain ole itse pystynyt ihan sen takia menemään tai jatkamaan parisuhdetta. Kenties luonnevika, jos ei kestä tiettyjä asioita siinä auvoisessa parisuhteessa. Ehkä monessa avioliitossa ne henkiset kärsimykset voittavat muut (?) positiiiviset asiat.
Mielenkiintoista
Yhooooo
41003
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä ne miehetkin elää voi onnettomassa parisuhteessa.siksi erosin ja varmasti aloitan uuden, kun hyvä kohdalle sattuu siihen asti harrastan pelkkiä sexi suhteita
Juuri näin, siis meitä eronneita on enemmänkin, jotka ovat todenneet että se oikea tulee kunhan ei hätiköi, eikä tarvitse olla onneton.
Yksinhuoltajaäidille ja isille kaikkea hyvää.
kohta vuoden lasten kanssa asuneena täytyyy todeta että päivääkään en vaihtaisi pois elämä on ollut niin rikasta ja antoisaa.ei tässämitään kiirettä ole vakinaistua antaa ajan kulua ja noista pika liitoista sen huomaa kuinka käy kun alkaa yhteinen arki pienikin vastoin käyminen ja taas erotaan.
.... mitään paina, silloin kun henkinen puoli mättää jotta paukkuu, vuosikausia. Itse juuri eronneena ja suht köyhänä etä-äitinä tunnen niin suurta helpotusta ja vapauden tunnetta, etten mihinkään vaihtaisi! Jätin "rikkaan" miehen ja kauniin kodin, muuten olisin sielultani kuollut.
Onneksi lapsi viihtyy uudessa kodissani, varmasti ylikin puolet ajasta, joten ikävä vaivaa vain harvoin. Uutta suhdetta en ole edes ajatellut vielä, tulee sitte jos/kun on tullakseen. Nyt vain avoimin silmin ja mielin katselen maailmaa ja nautin rauhasta sisälläni!