Miksi et tee enää aloituksia?
Jaska jokunen
Anonyymi
24111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minun kirjoitusmäärilläni pitäisi jo saada korvausta sisällöntuottamisesta palstalle. En toki tee niitä rahan vuoksi, vaan koska tunnen paljon. Välillä jatkuva kirjoittelu väsyttää itseäkin. Ennemmin kuluttaisin aikaani sen tietyn ihanan, suloisen, kauniin ja sykähdyttävän naisen seurassa. Katsoisin vaikka Emmerdalea hänen kanssaan, jos se olisi hänen suosikkisarjansa. Pitääpä kysyä sitä kun taas aamulla näemme😊.
-Jaska Jokunen, parin päivän viivellä heränneenä
Rahan ja kirjoittamisen mainitseminen samassa lauseessa luo välittömästi kuvan ammattitrollista. Niitäkin täällä on, sehän on mainosrahoitteisen palvelun elinehto.
Yksi heistä en ole. Teen työkseni konkreettisesti näkyvää työtä, osana sujuvasti rullaavaa koneistoa. Joskus koneiston rattaat ovat erityisen kauniita, kevyesti liikkuvia, pehmeäkäyntisiä ja kitkaa vähentäviä. Sellaisia aurinkorattaita, joiden ympärillä planeettapyörät kiertävät kehäänsä. Teknik, sanoi iivana kun saranan näki.
-Jaska J.
Jaska on siis teknillinen kaveri. Sielunveli myös sille kirjan Jaatiselle, joka rakastui kahteen erilaiseen naiseen yhtäaikaa. Jaskallakin oli välillä sen tapaisia hetkiä. Kuitenkin vain yksi vei sydämestä palan jo ensikohtaamisella, eikä sellaista sidettä voi mitenkään vastustaa. Kuin Davy Jonesin arkkuun piilotettu sydän. Se arkku vain on erään naisen rintataskussa. Toivottavasti pitää siitä palasta huolen, sillä joskus haluan sen takaisin korkojen kera😊.
-Jaska J.
Hmm, kenellehän Jaska antaa loput sydämestään?
Mieluiten hänelle, jotta saisin omani ehjäksi. Ja hänet siihen lukituksi, ettei karkaa koskaan mihinkään.
Ellei se ole mahdollista, pyydän häntä palauttamaan sen minulle. Ehkä löydän sille joskus uuden kodin jonkun yhtä vahvasti vaikuttavan naisen luota. Sellaista ihmettä tuskin enää tulee, sillä aika hapattaa jopa ikuisen haaveilijan. Maidosta tulee hapatuksella piimää, sen voi estää vain tuore maito.
-Jaska J. , jolle maitokin on tuttu juttu
Davy Davy Crogett Taivu roke
Tämä salaperäinen pyssysankari.
Jaskan filosofiassa sydän tiesi mitä piti tehdä. Silti hän oli tehnyt toisenlaisia valintoja järkisyiden, eettismoraalisten vaikuttimien ja myötätunnon vuoksi. Silti ne valinnat kaihersivat mieltä: Mitä jos olisin tehnyt sittenkin toisin? Olisiko elämäni toisenlaista? Kenties parempaa ja vahvempaa, sekä ihmissuhteiden ja taloudellisen tilanteen osalta?
Olen päättänyt jo aikaa sitten, että seuraavan kerran kuuntelen sydäntäni. Vain koska haluan katsoa mihin se kerrankin johtaa. Seuraukset ja analysoinnit voi hoitaa jälkikäteen. Life is like a box of chocolate: You never know what's inside if you not open it. Ja niin Jaska oli päättänyt tehdä, avata sen suklaarasian kannen, jos se suostuu aukeamaan hänelle.
-Jaska J.
Voisitkohan Jaska tai what ever, kertoa kuka oikeesti oot, stalkkaaminen ei oo kovin kivaa hommaa.
Miksi puutut hänen asioihinsa. Se on turhaa.
Uhmakas rohkeus yhdistyy hänen rauhattomuuteen tavalla, joka on hänelle yhtä vieras kuin voimakaskin. Voimakkuuden vaara, joka vetää puoleensa saa seikkailijamme huomaamaan hämmästyksekseen vienon ja sihisevän opetuksen.
Kuinka hän olikaan päätynyt liemisoppaan, josta ylöspääsyyn tarvitsisi aikaisemmin käyttämiään vankkkureita. Vankkureiden käyttöön on ehto ja lupaus. Vaikeuden kohdattua Jaska samalla saavuttaa jotain arvokasta. Samalla kun hän torjui sydänsuruihin vedoten, huomasi uudemman kerran liikkuvansa vaarallisilla alueilla, mutta ahh niin kaivatuilla.
"Mielenrauhaa ei tule menettää, jos sen on saavuttanut", ajatteli sankarimme mietteissään.
Viettelijätär tuntematon vastassa sankari iänikuinen tyyppeinä viihtyivät vapaina aiheiden lumouduissa kierroksissa.
Kumpaa pitäisi suojella kummalta..jäänen pohtimaan. Arvailulle ei ole varaa, vaan tulee tietää.
Puutun stalkkaamiseen, joka on hyödytöntä ja laitonta eikä lainkaan perusteltua.
Ketä ja miten "stalkkaan"? Stalkkaamisella tarkoitetaan tietääkseni henkilön vainoamista seuraamalla tätä ja tämän elämää esim. seisomalla ikkunan läheisyydessä ja muuten urkimalla tietoja henkilön elämästä. Sellainen on jo lain vastaista yksityiselämän suojan ja kotirauhan rikkomista. Ja sairasta muutenkin.
Minä kirjoitan tunteistani anonyymipalstalle pitäen molempien henkilötiedot salassa. Paikkakunta, hiusten ja silmien väri on ehkä näitä lukeneille jo selvillä, mutta ei muuta? Se ei ole stalkkaamista missään muodossa. Jätetään stalkkerisyytökset niille, joille se kuuluu. Heitäkin ikävä kyllä on.
-Jaska Jokunen, aamuärtyneenä 🤨
Kerro sinä nimesi ja ikäsi, tai nimikirjaimet sille joksi minua luulet. Tuskin olen hän, tai sinäkään.
-Jaska J.
Kiva kun kirjoituksiani kaivataan, mutta kaiken kirjoittamisen kautta puretun jälkeen olo on tyhjä. Siksi olen välillä hiljaa, ja koetan luoda sitä todellisen maailman yhteyttä paremmaksi, jottei hänen tarvitsisi arkailla seurassani. Vain silloin mies voi sanoa naiselle mitä tuntee, eikä naisen tarvitse miettiä mikä juttu tämä taas on. Ei ole mikään juttu, vaan puhdas ja aito ❤ - tunne. Vain sinulle. Jos haluat olla joskus omani, sano se. Niin löydämme siihen kyllä tien. Jos et, sano sekin. Niin ymmärrän päästää lopulta irti. Kuulostaa helpolta, mutta ei sitä ole. Elämä on kovaa ja rakkaus yhtä tuskaa.
Jaska Jokunen, yksin kelluva haaveilija
Voi JJ, nämä sinun tekstisi saa pyörryksiin. ”Kyllä, kyllä haluan” huudan kovaa. Kuitenkaan tekstisi ei ole minulle suunnattu. Soveltuu varmaan monen muunkin elämään.
Jaskalla oli ollut hiukan kuormittava pari viikkoinen jakso. Eräs tärkeä ihminen vaikutti repivän itseään kauemmas hänestä, eikä suostunut avaamaan mistä moinen johtui.
Se söi Jaskan arkisen maailman isoja peruskiviä kuin rankkasade hiekkamuuria. Siksi häntä oli ärsyttänyt ja kiukuttanut koko ihminen. Mutta tänään Jaska sai keskusteltua hänen kanssaan, ja kaikki palasi suurin piirtein samoihin tuttuihin uomiinsa. Kaikki siltä osin jälleen ok. Loistavaa, mietti Jaska.
Ja kyllä. Se ihana punertavatukkainen piiloblondi säväytti Jaskaa edelleen kuin kilovoltin sähköisku osuessaan käteen. Hänen kaunis hymynsä, leikkisä olemuksensa ja silti tarkka katseensa sai Jaskan hypnoottiseen tilaan, jossa maailman liike pysähtyi merkitsemättömäksi laineeksi suurta aallonmurtajaa vasten. Jaska näki vain hänet haluten lähelleen, kosketukseen, iholleen, huulilleen joka neliösentiltä... huokaus.
Niin, Jaska oli vieläkin epätoivoisen ihastunut, vaikka osasikin peittää sen jo paremmin asiallisen letkeän kuorensa alle. Aika ajoin tuli suuri tarve repiä se harmahtava virallinen kuori rikki, kaapata tuo ihana syliin ja suudella häntä silmiin katsoen. The last kiss or the first of new life? Olisiko Jaska lopultakin se maailman onnellisin Jaska, ei vain se yksinäinen poika syöttökummun päällä?
-Se aito oikea Jaska Jokunen-
Ehkä Jaskalla on sen verta paska olla, siksi ei jaksa jauhaa ja tehdä askaa?
Jaskalla on kiihkeä suhde meneillään, ei se kerkii nyt...
Välillä Jaskan mieli kyntää syvällä, välillä liitää kuin albatrossi ulapalla. Silti hän jaksaa jauhaa ja tehdä tikustakin asiaa, jos siten pääsee hetkeksi oikeaan seuraan.
Koska siellä on se arjen valo, jonka hän kerran jo kadotti. Ei kadottaisi enää, jos se hänestä yksin olisi kiinni.
-JJ-
Kuka tietää onko? Aika yksinäiseltä on Jaska vaikuttanut jo pitkän aikaa. Naisenkokoinen aukko vieressä kuin tyhjä aave varjostamassa miehen eloa.
No mutta, Jaskalla riittää unelmoitavaa, useassakin säväyttäneessään naisessa.
On luopunut
Ei ole. Ehkä hiukan himmannut reaaliteettien paineen alla.
-Jaska Jokunen-
Täytyy kyllä ihailla tuota teidänkin tarmokkuutta ja mielikuvitusta. Olen otettu että jaksoitte nähdä noin paljon vaivaa ja vielä kunnon analysoinnin kera tähän loppuun. Tässä oppi paljon itsestään ja muista.
Millä motivaatiolla jaksoitte? Varmaan sillä että olin tälläinen höyrähtänyt vanha ukko, ihastuneena nuoreen naisen alkuun. Mikäs sen hauskempaa?
Halusit kuitenkin näinkin paljon olla minun kanssa tekemisissä. Olen tehnyt melko lähtemättömän vaikutuksen erääseen ihmiseen, en ehkä positiivisimmalla tavalla valitettavasti. Oon siitä pahoillani ollut jo kerran.
Mutta jos teillä riitti hauskaa mun kustannuksella, niin mikäs siinä. Kyllä maailmaan naurua mahtuu. Hyvät jatkot!
Tunnetko sinäkin olevasi Jaska Jokunen, se omalaatuinen ja hiukan yksinäinen sielu? Minä keksin tuon profiilin itsestäni vasta kesällä 2020, haaveillessani erään itseäni n. 10 vuotta nuoremman naisen perään. Tiedä sitten olinko eka Jaska Jokunen täällä vai en. Tuskin sentään.
On muuten terveen miehen merkki jos nuorempi nainen herättää tunteita. Se on luonnon valinnan osoittama tie viriilille miehelle. Ei sitä pidä anteeksi pyydellä.
-Jaska Jokunen, since 2020-