Ilmaston kannalta paras vaihtoehto on perinteinen jousittamaton polkupyörä
https://tekniikanmaailma.fi/pyoravalmistaja-laski-kuinka-suuri-on-polkupyoran-hiilijalanjalki-ilmaston-kannalta-paras-vaihtoehto-on-perinteinen-jousittamaton-polkupyora/
"Pyöräily on ympäristöystävällinen tapa liikkua, mutta on hyvä muistaa, että myös pyöräteollisuudesta syntyy päästöjä. Nyt yksi maailman suurimmista pyörävalmistajista, amerikkalainen Trek, on arvioinut polkupyöriensä ympäristökuormitusta ja hiilijalanjälkeä.
Trekin julkaisema raportti ( https://view.publitas.com/trek-bicycle/trek-bicycle-2021-sustainability-report/page/1 ) on tiettävästi ensimmäinen laatuaan, tai ainakin ensimmäinen, jossa selvitystyön tuloksista on tehty julkisia. Raportissa käydään läpi eri pyörämallien, muovimateriaalien kierrätyksen ja eri rahtivaihtoehtojen hiilijalanjälkeä."
Joustot ja sähkövehkeet saa siis unohtaa, mikäli oikeasti haluaa olla "vihreä".
https://tekniikanmaailma.fi/pyoravalmistaja-laski-kuinka-suuri-on-polkupyoran-hiilijalanjalki-ilmaston-kannalta-paras-vaihtoehto-on-perinteinen-jousittamaton-polkupyora/
"Pyöräily on ympäristöystävällinen tapa liikkua, mutta on hyvä muistaa, että myös pyöräteollisuudesta syntyy päästöjä. Nyt yksi maailman suurimmista pyörävalmistajista, amerikkalainen Trek, on arvioinut polkupyöriensä ympäristökuormitusta ja hiilijalanjälkeä.
Trekin julkaisema raportti ( https://view.publitas.com/trek-bicycle/trek-bicycle-2021-sustainability-report/page/1 ) on tiettävästi ensimmäinen laatuaan, tai ainakin ensimmäinen, jossa selvitystyön tuloksista on tehty julkisia. Raportissa käydään läpi eri pyörämallien, muovimateriaalien kierrätyksen ja eri rahtivaihtoehtojen hiilijalanjälkeä."
Joustot ja sähkövehkeet saa siis unohtaa, mikäli oikeasti haluaa olla "vihreä".
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tärkeintä on ylläpitää vanhojen pyörien kantaa ja pitää ne liikenteessä. Ne kestävätkin nykypyöriä paremmin ja niillä pääsee, niin maantiellä kuin maastossakin.
Uuden hankkiminen tarkoittaa aina tuotantoon liittyviä päästöjä. On ekoteko ajaa vanhalla, oli sitten pyörä tai auto.
Tämä on totta!
Ei ole, vanhat passkalle haisevat autonromut on siivottava ilmaa pilaamasta hetimiten.
Noinhan se on, iliman pilluu on kuin katselisi sieppiä syntisessä gummisaappaassa. Esteettisesti kaunis näky siltikin.
Tämä palsta käsittelee pöyräilyä.
Vaikka tämä on pyöräilyä koskeva keskustelupalsta, niin pakko on vastata tähän.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/japanilaistutkimus-ymparistolle-olisi-parempi-jos-ajaisimme-bensa-automme-loppuun-emmeka-viela-intoilisi-uusista-sahkoautoista/8247334
Tuon jutun kun lukee, niin tajuaa missä mennään, tai ainakin kaikki he, joilla on lukemisen ymmärtämisen taito, tajuavat missä mennään.
En viitsinyt lukea tutkimuksia läpi, mutta oletan että materiaaleista ongelmallisin on hiilikuitu. Ympäristön kannalta. Nykyaikana osataan väsätä kevyitä ja jäykkiä alumiinirunkojakin, joilla polkee pitkään. Etuhaarukan on tosin mukavuussyistä syytä olla hiilikuitua. Kierrätettävien materiaalien kohdalla on turhaa pitää mitään vanhojen konkeleiden museovarastoa. Romuksi vaan. Itse ainakin ylläpidän kuntoa yllä mieluummin yhdeksänkiloisella polkupyörällä kuin nitkutan huonosti rullaavalla kaksikymmentäviisikiloisella mummonpyörällä.
Ihan sama kun pyöräteitä ei pystytä edes pk-seudulla pitämään ajokunnossa kuin kesäisin , talvella ei mitään mahdollisuutta pyöräilyyn kuin henkensä uhalla.
Kyllä viimevuosina on tämä talvikunnostus ollut ok näillä pääreiteillä täällä Stadissa. Tosin ehkä muualla on olut ongelmia mut pääreitillä varrella liikkuvana olen ollut tyytyväinen, pyöränä minulla vuoden 1999 hybridi nastarenkailla kokoa 47-622.
Samoin. Paitsi että työmatkapyörä on retki-Helkama 70-luvulta. Siihen on vaihdettu napavaihteet, tuhdimmat renkaat ja nastat eteen sekä lyhyt suora tanko. Hyvin kulkee vähän syvemmässäkin hangessa. Ja jos ei kulje, on kevyt kantaa. ;-)
Kun hangen läpi pitää tunkea, ei muu auta kuin akusta voiman otto, muuten pitää olla reidet kuin voimanostajalla maastavedossa.
Yksivaihteinen rosteriteräsrunkoinen maalaamaton pyörä jossa hihnaveto (pitkäikäisyys eikä tarvetta voiteluaineelle) ja kestävästä materiaalista valmistettu rengasseos. Siinä ympäristöystävällinen resepti kansanpyörälle. Onhan fillarissa toki kaikenlaista nippeliä ja nuppelia lisäksi kuin nuo mutta niidenkin määrää voidaan vähentää huolellisella suunnittelulla.
Esimerkkinä mekaanisten kellojen maailmasta vaikkapa sveitsiläinen Swatch -rannekello jonka mullistavuus oli osien määrän minimointi puoleen sekä lähes täysin automatisoitu kokoonpano.
Paradoksi on siinä, että yritykset tekevät tuotteita, jotka eivät kestä liian hyvin, että saadaan myytyä uutta ja uutta. Näiden tuotteiden tuotanto aiheuttaa sitten päästöjä ja saasteita. Pitkäkestoiset tuotteet, jotka kestävät "isältä pojalle" ovat ilmaston ja luonnon kannalta parhaita, mutta näitä ei nykymallisessa yhteiskunnassa, jossa raha määrää ihan kaiken, kannata valmistaa.
Retropyörät kunniaan !
Erilaisten "standardien" järjetön lisääntyminen polkupyörissäkin lyhentää niiden käyttöikää. Ei ennen, kun kaikki oli paremmin, ollut nykyistä määrää esim. keskiö- tai napamalleja ja erilaisia mitoituksia.
En usko, että nuo kaikki ovat kehitystä, markkinaosaston keksintöjä.
Tästä on kysymys. Ensin hankkii kalliiin polkupyörän johon käy vain saman valmistajan varaosia. Esimerkiksi poljinkeskiö. Yksi nykyaikaisista on T47, jossa on sisäiset kierteet. Voisi kuvitella että kun malli on T47 ja sellaisen on löytänyt niin se on siinä. Mitä vielä. Polkupyörän keskiön reikä vaatii millilleen oikean kokoisen mallin, ja jos se onkin kohdillaan, kampiakseli tekee tepposet. Alkuperäisen valmistajan kampiakselin pitäisi olla tietojen mukaan kolmenkymmenen millin laakerileveydelle erittäin sopiva. Vaan ei olekaan. Tarvikevalmistajan kolmekymmentämillinen antaa kampiakselin luistella ja tehdä sivuttaisliikettä polkiessa, mutta polkupyöränvalmistajan oma kolmekymmentämillinen laakeri ei sen sijaan luistelua salli vaan istuu kuin hansikas.
Tämmöisiin epäkohtiin luulisi eeuunkin kiinnittävän huomiota, sen sijaan että näpertää kännyköiden latausporttien kanssa. Joku roti standardien sekamelskaan polkupyörissäkin saatava.
Kiitos
Kirjoitit sen mitä itse meinasin juuri naputella, jahka olisin käteni pessyt keskiövaseliinista.
Kun on paljon eri standardeja, niin saadaan myytyä lisää eri osia, jotka eivät ole keskenään yhteensopivia. Bisnes is bisnes. Raha määrää liikaa tässä maailmassa.
Itse pitäydyn BSA-keskiössä jossa kasetti keskiö neliskanttikammille. Kasetti keskiö kestää melkein mailman tappiin asti. Tällä hetkellä kilometrejä reilu 9 tuhatta eli juuri sisäänajettu, pyörii herkästi eikä pienintäkään klappia havaittavissa. Triplakammet vaihdettavilla rattailla kun kulumaa tulee. Kasipakka takana. 3x8 saa riittävän välitysalueen ja pienet hyppäykset vaihteiden välillä eli kompromisseihin ei tarvitse tyytyä tuon kanssa. Tangonpäävaihtajat on hyvät kylmillä ilmoilla tumppujen kanssa.
Ja teräsrunko tietysti.