Oonko mä nyt jo ihan menetettyä kauraa, kun oon -84 syntynyt, pitänyt kaks vuotta taukoo lukion jälkeen, enkä vieläkään varsinaisesti tiedä mitä haluaisin opiskella. Oon ilmottautunut germaanisen filologian pääsykokeisiin ja saanut myös luettua ihan mukavasti, mutta tänään iski yllättäinen ahdistus, että haluanko mä tätä sittenkään. Ehkä mun oiskin pitänyt pyrkiä kauppikseen, kun siellä on hyvät mahikset lukea kieliä, ja ylipäätään vois olla fiksumpaa mieluummin tukea pääainetta opiskelemalla jotain kieltä sivuaineena kuin päinvastoin. Mä oon niin tyhmä! Miks mä nyt sitten vasta herään epäilemään? En ehtisi mitenkään enää vaihtaa kauppiksen tai vaikka valtsikan kirjoihin.. (enkä edes oo niiden pääsykokeiden aikaan Suomessa) Sit jos/kun germaaninen filologia ei ekan vuoden aikana nappaa, niin taas on mennyt yks vuos hukkaan... Helvetti. Mä kadehdin sellasia ihmisiä, jotka on edes suhteellisen varmoja suunnitelmistaan ja haaveistaan.
Sanokaa nyt joku mulle, että en oo ainoa joka ei heti lukion jälkeen hyökännyt opiskelemaan tai tiennyt mistä sitä edes voisi alottaa. Ja enhän mä ole vuoden päästä liian vanha alottamaan jossain muussa tiedekunnassa..? Mä oon ihan hukassa.
Ahdistaa! Myöhässä!
20
3402
Vastaukset
- vanha!
Höh, et ole lähimainkaan liian vanha, et nyt etkä ensi vuonna. Itse olen 28 enkä ole tähän mennessä saanut ainuttakaan tutkintoa aikaiseksi; kokeillut vaan vaikka kuinka monta eri alaa. Nyt itsekin hakemassa germaaniseen filologiaan... ja päättänyt, että tähän se jää.
Valitettavasti kesätyön ohessa ei oikein ehdi lukea tarpeeksi... :( - myös 28v.
Et kuules ole ollenkaan liian vanha! Ehdit vielä kokeilla, pähkäillä, opiskella sitä ja tehdä tätä... pitää välivuosia ja etc... et millään voi NYT tietää mitä ajattelet elämästä esim. 5 vuoden päästä.
Itse opiskelin 4v. kauppatieteitä kunnes tajusin että raha ja koko sen ympärille kudottu teennäinen ideologia ei tuo minun sydämeeni kuuna päivänä sisältöä ja merkitystä. Haluan elää aidosti lähellä ihmistä.
Nyt luen psykologian pääsykokeeseen.
Eläpä sinäkään suotta stressaile! - vm81
Ei todellakaan kannata heittää kirvestä kaivoon tai muutenkaan toivoaan menettää. Itseäni ei olisi voinut lukion jälkeen yhtään vähempää opiskelu kiinnostaa, joten pidin suosiolla välivuoden. Sen jälkeen ajattelin pyrkiä lukemaan historiaa, mutta jätin kuitenkin menemättä pääsykokeisiin. Tein siis pari vuotta töitä ja sen jälkeen opiskelin datanomiksi. Nyt olen taas tehnyt pari vuotta töitä datanomiksi valmistuttuani ja tänä keväänä pyrin valtiotieteitä lukemaan. Aina välillä tulee vähän sellainen olo (kun katselee noita "keskenkasvuisia" kanssapyrkijöitä), että mitähän mä yleensä täällä enää, tällainen vanhus teen. Mutta sitten taas muistan, että sitä elämänkokemusta, mitä olen työtä tehdessä ja muita asioita opiskellessa saanut, ei olisi karttunut, jos olisi suoraan lukiosta lähtenyt opiskelemaan. Niin, ja olisin myös lähtenyt opiskelemaan väärää alaa...
Sitä paitsi, olen itsekin melko keskenkasvuinen edelleen! :)- minuska
Täältä löytyy myös yksi toivoton tapaus.
Tämän vuoden abiturientti,joka lukee luonnontieteellisen pääsykokeeseen.Mutta jos totta puhutaan, ala ei kiinnosta minua ollenkaan.
Siksi tämä lukeminen on jäänyt tässä puolitiehen.
Alkaa tulla paniikki, kun en saa mitään tehdyksi.
Mutta se pääsykoekirja on niin kuiva ja kauhee,että tekee mieli vääntää itkut, joka kerta kun näen sen kirjan *grrrrr*
Nyt olen sitten tässä kuukauden verran miettinyt ja pohtinut,että mitä mä oikeasti haluan elämältäni.Olen pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja mm.kauppakorkeasta (voisi kiinnostaa muutaman vuoden,mutta sitten se voisi olla liian teennäistä mulle), TKK:sta (okei se kiinnostaa,mutta jaksanko sitä,että kuusi vuotta on pelkkää matskua ja fysiikkaa,kun lukiossakin on ollut niiden kanssa hitosti tekemistä), valtiotieteellinen (politiikkaa kiinnostaa,mutta kiinnostaako se niin kauaa??), tietotekniikka (ei missään tapauksessa kiinnosta niin kauaa,että siitä ottaisin paperit käteen ->mutta haku on sinnekin menossa), eläinlääketieteellinen (kiinnostaa,mutta olen allerginen), sairaahoitaja (lääketiede kiehtoo,mutta olisiko minusta hoitajaksi,kun kuitenkin en haluaisi työskennellä mm.vanhusten, mielisairaiden yms. parissa.En tiedä onko minulla sitä hoitoviettiä tarpeeksi -> haku AMK kuitenkin meneossa).
Joten sitten mä olen tässä viime kuukauden aika viettänyt unettomia öitä ja miettinyt ja pohtinut.Ja päätynyt siihen,että oikee paikka minulle on lääketieteellinen.
Lääketiede on kiehtonut minua jo 18-vuotta,mutta lukion alussa OPO masensi minut ja kuoppasin lääketieteen risujen alle (vaihdoin lyhyeen matskuun ja OPOn mielestä lääkikseen ei pyritä missään tapauksessa lyhyen kanssa..mur..mur..vaikka tottahan se OPO tietenkin puhui)
Joten nyt pyrin sinne minne olen hakemukset laittanut,mutten pety (tai tietenkin petyn), jos en saa opiskelupaikkaa, mutta tavoitteet on ensi vuodessa (06) jolloin pyrin lääketieteelliseen ja tarkoitus on päästä sinne heti ;) Aloitan lääkiksen G:n lukemisen heti kesäkuussa muiden pääsykokeiden jälkeen ja luen sitä sinne ensi vuoden pääsykokeisiin asti. - JBA
minuska kirjoitti:
Täältä löytyy myös yksi toivoton tapaus.
Tämän vuoden abiturientti,joka lukee luonnontieteellisen pääsykokeeseen.Mutta jos totta puhutaan, ala ei kiinnosta minua ollenkaan.
Siksi tämä lukeminen on jäänyt tässä puolitiehen.
Alkaa tulla paniikki, kun en saa mitään tehdyksi.
Mutta se pääsykoekirja on niin kuiva ja kauhee,että tekee mieli vääntää itkut, joka kerta kun näen sen kirjan *grrrrr*
Nyt olen sitten tässä kuukauden verran miettinyt ja pohtinut,että mitä mä oikeasti haluan elämältäni.Olen pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja mm.kauppakorkeasta (voisi kiinnostaa muutaman vuoden,mutta sitten se voisi olla liian teennäistä mulle), TKK:sta (okei se kiinnostaa,mutta jaksanko sitä,että kuusi vuotta on pelkkää matskua ja fysiikkaa,kun lukiossakin on ollut niiden kanssa hitosti tekemistä), valtiotieteellinen (politiikkaa kiinnostaa,mutta kiinnostaako se niin kauaa??), tietotekniikka (ei missään tapauksessa kiinnosta niin kauaa,että siitä ottaisin paperit käteen ->mutta haku on sinnekin menossa), eläinlääketieteellinen (kiinnostaa,mutta olen allerginen), sairaahoitaja (lääketiede kiehtoo,mutta olisiko minusta hoitajaksi,kun kuitenkin en haluaisi työskennellä mm.vanhusten, mielisairaiden yms. parissa.En tiedä onko minulla sitä hoitoviettiä tarpeeksi -> haku AMK kuitenkin meneossa).
Joten sitten mä olen tässä viime kuukauden aika viettänyt unettomia öitä ja miettinyt ja pohtinut.Ja päätynyt siihen,että oikee paikka minulle on lääketieteellinen.
Lääketiede on kiehtonut minua jo 18-vuotta,mutta lukion alussa OPO masensi minut ja kuoppasin lääketieteen risujen alle (vaihdoin lyhyeen matskuun ja OPOn mielestä lääkikseen ei pyritä missään tapauksessa lyhyen kanssa..mur..mur..vaikka tottahan se OPO tietenkin puhui)
Joten nyt pyrin sinne minne olen hakemukset laittanut,mutten pety (tai tietenkin petyn), jos en saa opiskelupaikkaa, mutta tavoitteet on ensi vuodessa (06) jolloin pyrin lääketieteelliseen ja tarkoitus on päästä sinne heti ;) Aloitan lääkiksen G:n lukemisen heti kesäkuussa muiden pääsykokeiden jälkeen ja luen sitä sinne ensi vuoden pääsykokeisiin asti....todennäköisesti jonkun kurssin ainakin yhdeltä lääketieteen perusluonnontieteellistä olemusta ymmärtämättömältä vatipäältä.
- tajutkaa jo
minuska kirjoitti:
Täältä löytyy myös yksi toivoton tapaus.
Tämän vuoden abiturientti,joka lukee luonnontieteellisen pääsykokeeseen.Mutta jos totta puhutaan, ala ei kiinnosta minua ollenkaan.
Siksi tämä lukeminen on jäänyt tässä puolitiehen.
Alkaa tulla paniikki, kun en saa mitään tehdyksi.
Mutta se pääsykoekirja on niin kuiva ja kauhee,että tekee mieli vääntää itkut, joka kerta kun näen sen kirjan *grrrrr*
Nyt olen sitten tässä kuukauden verran miettinyt ja pohtinut,että mitä mä oikeasti haluan elämältäni.Olen pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja mm.kauppakorkeasta (voisi kiinnostaa muutaman vuoden,mutta sitten se voisi olla liian teennäistä mulle), TKK:sta (okei se kiinnostaa,mutta jaksanko sitä,että kuusi vuotta on pelkkää matskua ja fysiikkaa,kun lukiossakin on ollut niiden kanssa hitosti tekemistä), valtiotieteellinen (politiikkaa kiinnostaa,mutta kiinnostaako se niin kauaa??), tietotekniikka (ei missään tapauksessa kiinnosta niin kauaa,että siitä ottaisin paperit käteen ->mutta haku on sinnekin menossa), eläinlääketieteellinen (kiinnostaa,mutta olen allerginen), sairaahoitaja (lääketiede kiehtoo,mutta olisiko minusta hoitajaksi,kun kuitenkin en haluaisi työskennellä mm.vanhusten, mielisairaiden yms. parissa.En tiedä onko minulla sitä hoitoviettiä tarpeeksi -> haku AMK kuitenkin meneossa).
Joten sitten mä olen tässä viime kuukauden aika viettänyt unettomia öitä ja miettinyt ja pohtinut.Ja päätynyt siihen,että oikee paikka minulle on lääketieteellinen.
Lääketiede on kiehtonut minua jo 18-vuotta,mutta lukion alussa OPO masensi minut ja kuoppasin lääketieteen risujen alle (vaihdoin lyhyeen matskuun ja OPOn mielestä lääkikseen ei pyritä missään tapauksessa lyhyen kanssa..mur..mur..vaikka tottahan se OPO tietenkin puhui)
Joten nyt pyrin sinne minne olen hakemukset laittanut,mutten pety (tai tietenkin petyn), jos en saa opiskelupaikkaa, mutta tavoitteet on ensi vuodessa (06) jolloin pyrin lääketieteelliseen ja tarkoitus on päästä sinne heti ;) Aloitan lääkiksen G:n lukemisen heti kesäkuussa muiden pääsykokeiden jälkeen ja luen sitä sinne ensi vuoden pääsykokeisiin asti.Lääketiede on puhdasta luonnontiedettä! Jos eivät fysiikka ja kemia kiinnosta, niin miksi kiinnostaisi lääketiedekään? Sinne pitää oikeasti haluta eikä vaan pähkäillä sitä yhtenä viidestä mahdollisesta mistälie alasta. Jospa nyt istuisit alas ja miettisit mitä oikeasti haluat.
Lyhyellä matikalla pärjää lääkiksessä aivan yhtä hyvin kuin pitkälläkin, että terveisiä opollesi. - No just
JBA kirjoitti:
...todennäköisesti jonkun kurssin ainakin yhdeltä lääketieteen perusluonnontieteellistä olemusta ymmärtämättömältä vatipäältä.
Kuules.. nyt alkaa mennä huumori noitten sun juttujesi kanssa. Anna nyt hyvä veli jo muillekin mahdollisuus hahmottaa ammatin syvintä olemusta.
Olen nyt seurannut juttujasi tällä palstalla ja jos kerran olen jo ammatissa ja niin kovin aikuinen niin voisitko siirtyä vaikka jollekin alan foorumille jauhamaan soosia lääkärin duunista.
Ensin vaan nauratti juttusi mutta ihan tosi nyt alkaa hiipiä pieni kauhu mieleen. Olen vuosia ollut ammatissa ja myös vuosia pitkäaikaisen sairauden omaavan potilas.
Kyllä noi sun kommentit ammatin ominaisuuksista alkaa käydä hermoille.Tollaset kollegat/lääkärit potilaan kannalta,jotka jaksaa vuosien päästä jauhaa samaa sontaa on varsinainen kiviriippa.
Vaihda jo levyä..kaikella ystävyydellä mutta kuulostat kohta tyypiltä,joka on oikeesti levyseppähitsaaja tai joku puutarhuri eikä mitenkään tekemisissä ammatin kanssa..plääh
Mites jos vaikka alkaisit pohtia ammatin ominaisuuksia sen leipäsi eli potilaan kannalta vai eikö ole tullut mieleenkään?? - minuska
tajutkaa jo kirjoitti:
Lääketiede on puhdasta luonnontiedettä! Jos eivät fysiikka ja kemia kiinnosta, niin miksi kiinnostaisi lääketiedekään? Sinne pitää oikeasti haluta eikä vaan pähkäillä sitä yhtenä viidestä mahdollisesta mistälie alasta. Jospa nyt istuisit alas ja miettisit mitä oikeasti haluat.
Lyhyellä matikalla pärjää lääkiksessä aivan yhtä hyvin kuin pitkälläkin, että terveisiä opollesi.Luin lukiossa pitkän fysiikan (8 kurssia) ja kemian (5 kurssia) sekä biologian (6 kurssia).Vain pitkä matsku jäi minulta käymättä (4.kurssia kävin) ja jouduin jättämään matskun opiskelun _sairauden_ takia, koska jätin lukion kesken vuodeksi ja palattuani takaisin lukioon, tuntui pitkän matskun kurssit työläiltä (kävin siis 4.kurssia pitkää matskua numeroin 7,8,9,5)
Lopulta juttelin OPO:n kanssa ja hän ehdotti, että siirryn lyhyeen matskuun,jossa kurssit olisivat paremmin saatavilla.Lyhyen matskun koin helpoksi,mutta tuolloin se sopi opiskelutahtiini paremmin kuin pitkä matsku.
Fysiikka ja kemia kiinnostivat,varsinkin kemian labratunnit ja biologian ihmiskurssit.Näin siis minä.
Ja lääkis ei tod ole yksi viidestä vaihtoehdostani, vaan on ollut AINOA vaihtoehtoni ala-asteen ja yläasteen ja lukion ekan,mutta sitten kävi miten kävi.Vasta viime vuonna tajusin,että lääkikseen voi hakea myös lyhyellä matskulla (lääkiksessä opiskeleva ystäväni kertoi näin), joten siitä lähtien lääkis on ollut nro 1.
Mielestäni on kuitenkin hyvä,että palloittelee muitakin vaihtoehtoja mielessään "Tulisiko minusta ekonomi tai ehkäpä diplomi-insinööri", koska se auttaa sitten taas elämässä eteenpäin. - minuska
JBA kirjoitti:
...todennäköisesti jonkun kurssin ainakin yhdeltä lääketieteen perusluonnontieteellistä olemusta ymmärtämättömältä vatipäältä.
Luin lukiossa pitkän fysiikan (8 kurssia) ja kemian (5 kurssia) sekä biologian (6 kurssia).Vain pitkä matsku jäi minulta käymättä (4.kurssia kävin) ja jouduin jättämään matskun opiskelun _sairauden_ takia, koska jätin lukion kesken vuodeksi ja palattuani takaisin lukioon, tuntui pitkän matskun kurssit työläiltä (kävin siis 4.kurssia pitkää matskua numeroin 7,8,9,5)
Lopulta juttelin OPO:n kanssa ja hän ehdotti, että siirryn lyhyeen matskuun,jossa kurssit olisivat paremmin saatavilla.Lyhyen matskun koin helpoksi,mutta tuolloin se sopi opiskelutahtiini paremmin kuin pitkä matsku.
Fysiikka ja kemia kiinnostivat,varsinkin kemian labratunnit ja biologian ihmiskurssit.Näin siis minä.
Ja lääkis ei tod ole yksi viidestä vaihtoehdostani, vaan on ollut AINOA vaihtoehtoni ala-asteen ja yläasteen ja lukion ekan,mutta sitten kävi miten kävi.Vasta viime vuonna tajusin,että lääkikseen voi hakea myös lyhyellä matskulla (lääkiksessä opiskeleva ystäväni kertoi näin), joten siitä lähtien lääkis on ollut nro 1.
Mielestäni on kuitenkin hyvä,että palloittelee muitakin vaihtoehtoja mielessään "Tulisiko minusta ekonomi tai ehkäpä diplomi-insinööri", koska se auttaa sitten taas elämässä eteenpäin. - ninna
minuska kirjoitti:
Täältä löytyy myös yksi toivoton tapaus.
Tämän vuoden abiturientti,joka lukee luonnontieteellisen pääsykokeeseen.Mutta jos totta puhutaan, ala ei kiinnosta minua ollenkaan.
Siksi tämä lukeminen on jäänyt tässä puolitiehen.
Alkaa tulla paniikki, kun en saa mitään tehdyksi.
Mutta se pääsykoekirja on niin kuiva ja kauhee,että tekee mieli vääntää itkut, joka kerta kun näen sen kirjan *grrrrr*
Nyt olen sitten tässä kuukauden verran miettinyt ja pohtinut,että mitä mä oikeasti haluan elämältäni.Olen pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja mm.kauppakorkeasta (voisi kiinnostaa muutaman vuoden,mutta sitten se voisi olla liian teennäistä mulle), TKK:sta (okei se kiinnostaa,mutta jaksanko sitä,että kuusi vuotta on pelkkää matskua ja fysiikkaa,kun lukiossakin on ollut niiden kanssa hitosti tekemistä), valtiotieteellinen (politiikkaa kiinnostaa,mutta kiinnostaako se niin kauaa??), tietotekniikka (ei missään tapauksessa kiinnosta niin kauaa,että siitä ottaisin paperit käteen ->mutta haku on sinnekin menossa), eläinlääketieteellinen (kiinnostaa,mutta olen allerginen), sairaahoitaja (lääketiede kiehtoo,mutta olisiko minusta hoitajaksi,kun kuitenkin en haluaisi työskennellä mm.vanhusten, mielisairaiden yms. parissa.En tiedä onko minulla sitä hoitoviettiä tarpeeksi -> haku AMK kuitenkin meneossa).
Joten sitten mä olen tässä viime kuukauden aika viettänyt unettomia öitä ja miettinyt ja pohtinut.Ja päätynyt siihen,että oikee paikka minulle on lääketieteellinen.
Lääketiede on kiehtonut minua jo 18-vuotta,mutta lukion alussa OPO masensi minut ja kuoppasin lääketieteen risujen alle (vaihdoin lyhyeen matskuun ja OPOn mielestä lääkikseen ei pyritä missään tapauksessa lyhyen kanssa..mur..mur..vaikka tottahan se OPO tietenkin puhui)
Joten nyt pyrin sinne minne olen hakemukset laittanut,mutten pety (tai tietenkin petyn), jos en saa opiskelupaikkaa, mutta tavoitteet on ensi vuodessa (06) jolloin pyrin lääketieteelliseen ja tarkoitus on päästä sinne heti ;) Aloitan lääkiksen G:n lukemisen heti kesäkuussa muiden pääsykokeiden jälkeen ja luen sitä sinne ensi vuoden pääsykokeisiin asti.älä vaan tee sitä virhearvointia, että pääset kyllästymään
- "Myöhässä"?
Mitä Hel....
Olet vm.84!
Mä olen vm.81, ja ei opiskelupaikasta tai ammatista tietoakaan. Töissä olen tosin ollut. Nyt luen yliopiston pääsykokeisiin VASTA ENSIMMÄISTÄ kertaa elämäni aikana.Minulla on vain lukio käytynä. Heh.. Siis mihin täällä elämässä on kiire?? KIIRE on ihmisen ikioma keksintö.
Työikää Sinulla ja Minullakin on mahdollisen valmistumisen jälkeen vuosikausia,kyllästymiseen asti.
Ja luulempa, että jälleen "välivuosi" on tiedossa. Noo..eiköhän asitä sitten ensi vuonna jo mennä vaikka läpi harmaan kiven.
Mielestäni tuoreet abit ovat (ja itsekin olin) liian penikka áloittamaan suoraan yliopisto-opintoja suoraan lukio jälkeen.- abiturientti
Niin, siitä lapsellisuudesta haluaisin sanoa, että todennäköisesti tarkoitit sellaisia "penikoita", jotka ovat vielä liian kokemattomia tietämään, mikä on oma ala. Itse olen tuore abi ja olen jo kuukauden lukenut yliopiston pääsykoetta varten, enkä mielestäni ole niin "penikka" että opiskelupaikka jäisi sen vuoksi saamatta. Toiset on ikäisekseen ihan viisaita, joillakin pitää sitä viisautta vaan kartuttaa vielä muutama vuosi kunnes jonain aamuna herää ja huomaa, ettei elämä voi näin jatkua. Tai sitten jotkut vain osaavat suunnitella elämäänsä hyvissä ajoin, ettei tarvitse myöhemmin enää voivotella omaa saamattomuuttaan...
- vm81
abiturientti kirjoitti:
Niin, siitä lapsellisuudesta haluaisin sanoa, että todennäköisesti tarkoitit sellaisia "penikoita", jotka ovat vielä liian kokemattomia tietämään, mikä on oma ala. Itse olen tuore abi ja olen jo kuukauden lukenut yliopiston pääsykoetta varten, enkä mielestäni ole niin "penikka" että opiskelupaikka jäisi sen vuoksi saamatta. Toiset on ikäisekseen ihan viisaita, joillakin pitää sitä viisautta vaan kartuttaa vielä muutama vuosi kunnes jonain aamuna herää ja huomaa, ettei elämä voi näin jatkua. Tai sitten jotkut vain osaavat suunnitella elämäänsä hyvissä ajoin, ettei tarvitse myöhemmin enää voivotella omaa saamattomuuttaan...
Varmasti "penikkakin" voi päästä pääsykokeista läpi, siitä ei ole kysymys. Ja totta on sekin, että niitäkin löytyy, jotka oman alansa tietävät jo 18-vuotiaana. Mutta jos haluat, että sinua ei tuomita penikaksi, niin älä sitten itse tuomitse meitä saamattomiksi, jotka emme ole olleet kiinnostuneita hakemaan yliopistolle tai muualle heti lukion jälkeen.
"Viisaudesta" ei näissä asioissa useinkaan ole kyse, koska viisautta on erilaista. Harvassa tapauksessa henkilö, joka on elämänkokemustaan kartoittanut jo esimerkiksi 5-10 vuotta enemmän, häviää siinä "viisaudessa" nuoremmalleen. Se, että pääsee yliopistolle ensi yrittämällä tai ei, ei todella kerro koko totuutta henkilöstä. - "myöhässä"?
abiturientti kirjoitti:
Niin, siitä lapsellisuudesta haluaisin sanoa, että todennäköisesti tarkoitit sellaisia "penikoita", jotka ovat vielä liian kokemattomia tietämään, mikä on oma ala. Itse olen tuore abi ja olen jo kuukauden lukenut yliopiston pääsykoetta varten, enkä mielestäni ole niin "penikka" että opiskelupaikka jäisi sen vuoksi saamatta. Toiset on ikäisekseen ihan viisaita, joillakin pitää sitä viisautta vaan kartuttaa vielä muutama vuosi kunnes jonain aamuna herää ja huomaa, ettei elämä voi näin jatkua. Tai sitten jotkut vain osaavat suunnitella elämäänsä hyvissä ajoin, ettei tarvitse myöhemmin enää voivotella omaa saamattomuuttaan...
NIISK..! Kylläpä sitä herneet vedettiin ja tunteella :D
Ehkä kirjoitukseni oli epäselvä ja puutteellinen.
EN tarkoittanut sitä, etteikö abitkin voisi lukemalla päästä ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon. TOTTAKAI voivat! En epäile yhtään.
Mutta henkinen kypsyys, itsensä tuntemus, ovat useilla juuri lukiosta päässeillä vielä heikolla hapella. Ei ole siis kyse siitä, etteikö "kirjaviisaudella" pystyisi yo:oon pääsemään suoraan lukiosta tai mistä tahansa. Se MUU VIISAUS ja KYPSYYS on sitten ihan asia erikseen.
Väännetään siis rautalangasta. Useimmat juuri lukiosta päässeet ovat vielä henkisellä tasolla "raakileita". Esim. asioiden mustavalkoisuus on tyypillistä ajatelussa.
Ja ANTEEKSI Arvon Abiturientti, jos loukkasin viisasta olemustasi. Se ei ollut tarkoitus ;) - ninna
vm81 kirjoitti:
Varmasti "penikkakin" voi päästä pääsykokeista läpi, siitä ei ole kysymys. Ja totta on sekin, että niitäkin löytyy, jotka oman alansa tietävät jo 18-vuotiaana. Mutta jos haluat, että sinua ei tuomita penikaksi, niin älä sitten itse tuomitse meitä saamattomiksi, jotka emme ole olleet kiinnostuneita hakemaan yliopistolle tai muualle heti lukion jälkeen.
"Viisaudesta" ei näissä asioissa useinkaan ole kyse, koska viisautta on erilaista. Harvassa tapauksessa henkilö, joka on elämänkokemustaan kartoittanut jo esimerkiksi 5-10 vuotta enemmän, häviää siinä "viisaudessa" nuoremmalleen. Se, että pääsee yliopistolle ensi yrittämällä tai ei, ei todella kerro koko totuutta henkilöstä.Puhuin itsekin vähän samoin alempana. Täysin samaa mieltä kanssasi, nuorempia mitenkään vähättelemättä!
- marian
Älä huoli, elämä on ikuista opiskelua! =)
- Minä
Mieti rauhassa mitä elämältäsi haluat! Turha valmistua ammattiin, joka tippaakaan ei kiinnosta! Ehdit elämäsi aikanan tehdä niin paljon töitä, että kannattaa todella tykätä ammatistaan. Opiskele rauhassa, sillä kyllä töitä kerkiää tekemään...
- kittea
Minä kirjoitti:
Mieti rauhassa mitä elämältäsi haluat! Turha valmistua ammattiin, joka tippaakaan ei kiinnosta! Ehdit elämäsi aikanan tehdä niin paljon töitä, että kannattaa todella tykätä ammatistaan. Opiskele rauhassa, sillä kyllä töitä kerkiää tekemään...
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos kukaan ei aiemmin asiasta maininnut niin alottajalle vaan sellanen vinkki, että ei sen alan tarvi olla täysin selvillä siinä vaiheessa ku yliopistoon menee.
Moni ei tunnu tietävän sitä, että yliopistossa voi opiskella jonku verran melkeen mitä tahansa alaa, olipa pääaine sitten mikä tahansa. En tosin tiedä lääketieteellisen ja muiden enemmän eristyksissä olevien tiedekuntien käytännöistä, mutta näin yleensä. Yliopistoon sisään vaan jotain kautta ja sitten suorittamaan niitä kursseja mitkä kiinnostaa. Jos pääaineen vaihto on ajankohtainen seuraavana vuonna niin eipä ole mennyt eka vuosi hukkaan, kun on jo tehnyt sivuaineena niitä opintoja. Ja toisaalta edellisen pääaineen voi sisällyttää sivuaineeksi sitten uuteen tutkintoon useimmiten.
Ei siis kannata hirveesti stressata sitä, että onko ensimmäinen yritys varmasti se lopullinen ala. Kyllä se sitten selviää, kun pääsee näkemään vähän lähempää.
- Vm 82.
Itse olen vasta NYT ruvennut edes hahmottamaan, mitä haluaisin opiskella. Ja siitä olen melkoisen onnellinen. Minäkin kuitenkin hieman liian myöhään tänä vuonna, joten pelkään, että tulee yksi välivuosi tässä taas lisää. Ei nyt ihan hirveästi kauhistuta.
Olen pitänyt ihan luvattoman monta välivuotta. Olen tosin tehnyt koko ajn työtä ja viimeisen vuoden jopa säästänyt rahaa... jotka tosin hupenevat ensi kesänä!
Jos et vieläkään pääse opiskelemaan kehoitan etsiytymään jonkin järjestön piiriin. Niitähän löytyy (Amnesty, Uniceff, Seta, nuorisopolitiikka... jne.).
Kun on ollut töissä on saanut perustettua oman kodin. Kaikki tarvittava löytyy, joten kun lähden opiskelemaan, ei tarvitse tyytyä mummon vanhoihin verhoihin ja silleen...
Kyllä kaikesta löytyy hyviä puolia, kun rupeaa miettimään. Ei pelkän opiskelun pitäisi olla se itseisarvo. Vaan se, mihin sillä pyritään.- ninna
...ja vasta yrittämässä kouluun.. luen avoimessa yliopistossa..ja yritän sisäänpääsykokeissa onnistua, jos en, on vaihtoehtona väylä ensi vuonna jos hyvät arvosanat jatkuvat :)
..Kannattaa mieluummin vaikka lukea avoimessa kuin pelkästään tehdä töitä. Itse kannatan tätä tyyliä, niin kuin aiempikin sen ilmaisi. On koti, on ruokaa kaapissa, on IKÄÄ ts. tunnen vihdoin olevani kypsä. Jos olisin päässyt lukion jälkeen kouluun, en usko että motivaationi olisi riittänyt. Nyt on asiat aivan toisin, suorastaan himoitsen kouluun pääsyä! ;D leikki leikkinä ja pylly pois...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 343986
Joensuun kaupunki levittelee tonttitietoja Keskisuomalaiselle
Sähköposteja ja tonttitietoja levitellään mm. Pasi Koivumaalle131899Oletko nainen alkanut kammoamaan minua
Sinua ei näy eikä kuulu, ja ilmeisesti kiertelet tilanteita. Oletko huomannut, että olet vieläkin ajatuksissani luvattom631364Saako 60 v vielä töitä? Arto Nyberg puhuu suoraan elämästä ilman töitä
Arto Nyberg täyttää tänään 60 v. Onnea! Nyberg totuttiin näkemään suoran haastatteluohjelman kapteenina vuodesta toise951296Toivoisitko Rakas vielä?
Haluaisitko vielä? Uskoisin osaavani näyttää sinulle, kuinka ainutlaatuinen nainen olet.681185Tiesitkö tätä ex-miehistä? Noriko Salo jysäytti yllätyspaljastuksen
Noriko Salo ja ex-F1 kuski Mika Salo olivat naimisissa v. 1999-2022. Kirsi Salon ex-mies puolestaan on muusikko Sammy A51041- 47941
Keskustelua kasteesta
You tubessa kaksi pappia keskustelivat kasteesta ja kritisoivat raamatullista uskovien kastetta. Toinen heistä yritti333914Ihan pieni näkeminen vaan
👋 ja minä olisin valmis jo vaikka mihin sun kanssa. Nämä on näitä.. 🤫🫣😘💥26901En haluaisi kaiken kuihtuvan pois
ilman, että olemme voineet jutella rauhassa kasvotusten... Mutta mistä ihmeestä löydän sinut?39892