Suomi ei liittynyt mitenkään viikinkeihin? Niin varmaan.
"Ulfberht-miekoiksi kutsutaan 900–1000-luvuilta peräisin olevia taidokkaasti valmistettuja miekkoja, joita käyttivät erityisesti viikingit.
Euroopasta tunnetaan 170 miekkaa. Eniten niitä on löytynyt Norjasta (44) ja toiseksi eniten Suomesta (31).[1] Miekkoja on löydetty runsaasti myös Baltiasta, Venäjältä, Britanniasta, Saksasta sekä muualta Keski-Euroopan pohjoisosista. Yksittäisiä löytöjä on myös muista Euroopan maista.[2] Miekkojen oletetulta tuotantoalueelta, Frankkien valtakunnan alueelta, löytöjä on tehty alle kaksikymmentä.[1]
Miekat ovat saaneet nimensä niiden terään taotusta säiläkirjoituksesta ULFBERHT, joka on todennäköisesti miekat valmistaneen sepän tai pajan nimi. Useimmiten nimi kirjoitettiin ULFBERH T. Koska niitä on valmistettu noin 200 vuoden ajan, eivät kaikki miekat kuitenkaan voi olla pelkästään yhden sepän takomia.
Itse nimi Ulfberht on arvoitus. Sen edessä ja lopussa oleva risti voisi viitata kirkolliseen tahoon, piispaan, apottiin tai luostariin, joiden nimien yhteydessä tällainen risti esiintyy. Miekkojen valmistusajalta ei kuitenkaan tunneta yhtään kirjallista lähdettä jossa esiintyisi nimi Ulfberht.[3]
Teräs ja sen alkuperä
Ulfberht-miekat valmistettiin korkealaatuisesta teräksestä ja niitä pidetään yhtenä parhaista milloinkaan valmistetuista miekoista. Materiaalistaan johtuen ne olivat omana aikanaan ylivertaisia aseita, joista alettiin valmistaa myös heikkolaatuisempia kopioita, joihin kirjoitettiin nimi muodossa ULFBERHT . Ulfberht-miekkoihin käytetty upokasteräs on hiilipitoisuudeltaan erittäin korkeata, määrä on noin puolet nykyisin teollisesti valmistettavan hiiliteräksen sisältämästä hiilestä. Kopioissa hiiltä oli vain kolmasosa alkuperäisten Ulfberht-miekkojen pitoisuudesta ja se teki niistä huomattavasti helpommin hajoavia.[4]
Terästä pidettiin pitkään Pohjois-Euroopassa valmistettuina, miekkojen frankkilaisperäisestä nimestä ja niiden arvellusta valmistuspaikasta johtuen. 2000-luvulla brittiläisessä National Physical Laboratoryssa tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittivat, että ainoastaan huonolaatuisimpien miekkojen teräs oli valmistettu Euroopassa. Aitojen Ulfberht-miekkojen teräs oli peräisin Persian ja nykyisen Afganistanin alueelta, josta viikingit toivat sitä Volgaa ja Kaspianmerta pitkin kulkenutta kauppareittiään myöten. Kun venäläiset 1000-luvulla sulkivat reitin, loppui myös Ulfberht-miekkojen valmistus.[4]
Ulfberht-miekat Suomessa
Suomesta viikinkiaikaisia miekkoja on löydetty noin 400.[5] Kokonaisia Ulfberht-miekkoja tunnetaan ainakin 31, joista 22 sisältää nimen kokonaisuudessaan.[1] Suomesta löytyneistä 800- ja 900-lukujen miekoista Ulfberht-miekkoja tai niiden kopioita on noin kolmasosa.[6] Miekkoja on löydetty lähinnä Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen alueelta. Löytöpaikkoja ovat muun muassa Hämeenlinnan Peltorinne,[7] Sääksmäen Rapola,[8] Halikko, Euran Luistari ja Pappilanmäki, Karkku, Vehmaa[9] ja Vesilahti.[10] Suurin osa miekoista on Kansallismuseon kokoelmissa, mutta esimerkiksi Harjavallassa sijaitsevan Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa on vuonna 1975 Kokemäeltä löydetty miekka.[11]
Museovirasto piilottelee noita miekkoja kellarissaan. Eivät ole edes esillä. Mikä lie ulf-perhe niitä valmistanut.
"Ulfberht-miekoiksi kutsutaan 900–1000-luvuilta peräisin olevia taidokkaasti valmistettuja miekkoja, joita käyttivät erityisesti viikingit.
Euroopasta tunnetaan 170 miekkaa. Eniten niitä on löytynyt Norjasta (44) ja toiseksi eniten Suomesta (31).[1] Miekkoja on löydetty runsaasti myös Baltiasta, Venäjältä, Britanniasta, Saksasta sekä muualta Keski-Euroopan pohjoisosista. Yksittäisiä löytöjä on myös muista Euroopan maista.[2] Miekkojen oletetulta tuotantoalueelta, Frankkien valtakunnan alueelta, löytöjä on tehty alle kaksikymmentä.[1]
Miekat ovat saaneet nimensä niiden terään taotusta säiläkirjoituksesta ULFBERHT, joka on todennäköisesti miekat valmistaneen sepän tai pajan nimi. Useimmiten nimi kirjoitettiin ULFBERH T. Koska niitä on valmistettu noin 200 vuoden ajan, eivät kaikki miekat kuitenkaan voi olla pelkästään yhden sepän takomia.
Itse nimi Ulfberht on arvoitus. Sen edessä ja lopussa oleva risti voisi viitata kirkolliseen tahoon, piispaan, apottiin tai luostariin, joiden nimien yhteydessä tällainen risti esiintyy. Miekkojen valmistusajalta ei kuitenkaan tunneta yhtään kirjallista lähdettä jossa esiintyisi nimi Ulfberht.[3]
Teräs ja sen alkuperä
Ulfberht-miekat valmistettiin korkealaatuisesta teräksestä ja niitä pidetään yhtenä parhaista milloinkaan valmistetuista miekoista. Materiaalistaan johtuen ne olivat omana aikanaan ylivertaisia aseita, joista alettiin valmistaa myös heikkolaatuisempia kopioita, joihin kirjoitettiin nimi muodossa ULFBERHT . Ulfberht-miekkoihin käytetty upokasteräs on hiilipitoisuudeltaan erittäin korkeata, määrä on noin puolet nykyisin teollisesti valmistettavan hiiliteräksen sisältämästä hiilestä. Kopioissa hiiltä oli vain kolmasosa alkuperäisten Ulfberht-miekkojen pitoisuudesta ja se teki niistä huomattavasti helpommin hajoavia.[4]
Terästä pidettiin pitkään Pohjois-Euroopassa valmistettuina, miekkojen frankkilaisperäisestä nimestä ja niiden arvellusta valmistuspaikasta johtuen. 2000-luvulla brittiläisessä National Physical Laboratoryssa tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittivat, että ainoastaan huonolaatuisimpien miekkojen teräs oli valmistettu Euroopassa. Aitojen Ulfberht-miekkojen teräs oli peräisin Persian ja nykyisen Afganistanin alueelta, josta viikingit toivat sitä Volgaa ja Kaspianmerta pitkin kulkenutta kauppareittiään myöten. Kun venäläiset 1000-luvulla sulkivat reitin, loppui myös Ulfberht-miekkojen valmistus.[4]
Ulfberht-miekat Suomessa
Suomesta viikinkiaikaisia miekkoja on löydetty noin 400.[5] Kokonaisia Ulfberht-miekkoja tunnetaan ainakin 31, joista 22 sisältää nimen kokonaisuudessaan.[1] Suomesta löytyneistä 800- ja 900-lukujen miekoista Ulfberht-miekkoja tai niiden kopioita on noin kolmasosa.[6] Miekkoja on löydetty lähinnä Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen alueelta. Löytöpaikkoja ovat muun muassa Hämeenlinnan Peltorinne,[7] Sääksmäen Rapola,[8] Halikko, Euran Luistari ja Pappilanmäki, Karkku, Vehmaa[9] ja Vesilahti.[10] Suurin osa miekoista on Kansallismuseon kokoelmissa, mutta esimerkiksi Harjavallassa sijaitsevan Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa on vuonna 1975 Kokemäeltä löydetty miekka.[11]
Museovirasto piilottelee noita miekkoja kellarissaan. Eivät ole edes esillä. Mikä lie ulf-perhe niitä valmistanut.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuotu pitkin volgaa? Mitkäs heimot kansoittivat volgan rannat? Oliko ne norjalaiset? Meiltä löydetään valtavasti miekkoja vaikkei niitä edes etsitä eikä arkeologit saa rahoitusta. Toisin kuin niistä maista mistä etsitään. Kun löydetään pistetään miljoonan arvoinen miekka piiloon museoviraston kellareihin.
Teemalta tullut ja tuupista löytyvä dokkari tuon miekan takaisinmallintamisesta seppä furrerin toimesta. Esineitähän on sinänsä kopioitu jo markkinatalouden aamunkoitosta asti. - cu-
https://www.youtube.com/watch?v=qtkwzbVZYs0&t=9s hyvä video aiheesta
Mitä hittoa? Miksi Youtube on piilottanut tuon videon? Hyvä että tätä aihetta tutkitaan.
Miekkamiehet pohjolasta oli keisarin henkikaartia...
Asuin vuoden Nauvossa. Voiko sitä mielestäsi sanoa viikinkialueeksi?
Voi.
Rurik, tunnetuin rusviikinki oli geeneiltään itämerensuomalainen. Fakta.
Eiköhän tää viikinkikulttuuri tullut alunperin idästä. Kuten me suomalaisetkin. Samaan aikaan. Volgaa pitkin molemmat liikkuneet.
Meillä on hämäläiset, karjalaiset. Sitten savolaiset ja lappalaiset. Jäljelle jääneet alueet (rannikko) ovat tärkeimpiä muttei niillä ole edes alkuperäistä heimonimeä??
Eli eiköhän olleet viikinkejä.
Aivan karmeaa kertakaikkisesti.
🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥💧
Matt. 1: 23 ~~ Ilm: 1:16
ᚻᛖ ᚳᚹᚫᚦ ᚦᚫᛏ ᚻᛖ ᛒᚢᛞᛖ ᚩᚾ ᚦᚫᛗ ᛚᚪᚾᛞᛖ ᚾᚩᚱᚦᚹᛖᚪᚱᛞᚢᛗ ᚹᛁᚦ ᚦᚪ ᚹᛖᛥᚫ
Päheetä.
Koetko olevas joku viikinkisoturi? 😂
Voisiko kirjaimet merkitä jotain ja kirjaimet olisi vain lyhenne? Kun perässä on tuo T:kin?
Tyyliin joku mantra, rukous, runo vai oliko tosiaan valmistajan puumerkki?
Viikingithän omasi omia pakanallisia säkeitään, aivan kuten kristitytkin omia säkeitään. Voisiko sillä olla siis jokin aseen siunaava symbolinen merkitys?
"Kopioissa hiiltä oli vain kolmasosa alkuperäisten Ulfberht-miekkojen pitoisuudesta ja se teki niistä huomattavasti helpommin hajoavia. "
Eikös teräksen jalostuksessa yleensä pyritä alentamaan hiilipitoisuutta? Mutta tuolloin on sitten lähtöaineena ollut malmia, jossa ei ole edes riittävästi hiiltä siltä kannalta että pitäisi valmistaa paras mahdollinen miekka?
Oliko noissa jo käytetty damaskointia? Tunnettiinko jo lämpökäsittelyt? Seosaineita tuskin ainakaan vielä tunnetiin.
Malmin lähde tuolloin siis oleellinen lopputuotteen laadun kannalta. Nykytekniikallahan periaatteessa mistä malmista tahansa voi jalostaa mitä vaan. Aikanaan esim. persialainen teräs oli erilaista kuin eurooppalainen ja voidaan yhä tunnistaa vanhoista esineistä.
Monta hautaa on löydetty missä naiset ovat olleet viikinkisotureita. Miekkoineen kaikkineen heidät kunnioitetusti haudattu. Mitäs siitä sanotte?
Setanporukat on lippunsa pystyssä todistaakseen ihmisen vääräksi.
Katsokaa dokumenttiohjelmia pornon sijaan niin maailma avartuu👍
Veikkaisin, että Ulfin paja on takonut miekkoja juuri sellaisesta teräksestä kuin ovat saaneet käsiinsä. Epäilemättä terästä on kierrätetty ja sekä aseita että muita metalliesineitä on taottu uudelleen. Joukossa on siten ollut sekä parempaa laatua että maanantaikappaleita. Kun laadukkaamman teräksen tulo Eurooppaan estyi, on luonnollista että Ulfin paja on ryhtynyt tekemään enenevässä määrin miekkoja sellaisesta sekundateräksestä mitä ovat käsiinsä saaneet.