olemme tavanneet viime kesän jälkeen..asumme samassa kaupungissa, 12min matkan päässä toisistamme. vietämem kaikki yöt yhdessä..muutama poikkeus saattaa olla kk:dessa. tapaamme siis lähestulkoon joka pv. minä teen pv työtä ja hän pidempiä vuoroja välistä..
olen miettinyt yhteen muuttamista... mitä järkeä on pitää kahta asuntoa ja maksaa 1200€ kuussa pelkkiä vuokria, sun muuta kuluja, kun voisi päästä puolella tuosta.
asian ydin on se..että hän viihtyy omassaan, samoin minä..nautin siitä kun saan mennä omaan kotiini ja viettää siellä aikaa, omien tavaroideni ympärillä.. mitä sitten kun asumme saman katon alla.. olen asunut ennenkin miehen kanssa.. jne.. kyse ei ole siitä..vaan siitä, että silloin asunto on yhteinen.. pitääkö hankkia niin iso kämppä, että kummallakin tuota tilaa...mitä kun kummatkin tarvitsevat niitä omia juttuja, kavereita ja harrastuksia... tuntuu, että 'pieni' asunto tukahduttaa...
toinen asia on se... miten ottaa tämä yhteen muuttaminen puheeksi... olemme tosi rakastuneita ja kaikki tuntuu tällä hetkellä helpolta ja hyvältä.. mutta silti...
antakaa minulle asiallisia kommentteja.. ja neuvoja.. ikää meillä kummallakin on muuten se 26-27 ja asustelemme helsingissä..
olen miettinyt yhteen muuttamista... mitä järkeä on pitää kahta asuntoa ja maksaa 1200€ kuussa pelkkiä vuokria, sun muuta kuluja, kun voisi päästä puolella tuosta.
asian ydin on se..että hän viihtyy omassaan, samoin minä..nautin siitä kun saan mennä omaan kotiini ja viettää siellä aikaa, omien tavaroideni ympärillä.. mitä sitten kun asumme saman katon alla.. olen asunut ennenkin miehen kanssa.. jne.. kyse ei ole siitä..vaan siitä, että silloin asunto on yhteinen.. pitääkö hankkia niin iso kämppä, että kummallakin tuota tilaa...mitä kun kummatkin tarvitsevat niitä omia juttuja, kavereita ja harrastuksia... tuntuu, että 'pieni' asunto tukahduttaa...
toinen asia on se... miten ottaa tämä yhteen muuttaminen puheeksi... olemme tosi rakastuneita ja kaikki tuntuu tällä hetkellä helpolta ja hyvältä.. mutta silti...
antakaa minulle asiallisia kommentteja.. ja neuvoja.. ikää meillä kummallakin on muuten se 26-27 ja asustelemme helsingissä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä muutin yhteen tyttöystäväni kanssa ja en voi suositella. se lopetti ainakin mun suhteen...tarkoitan vaan kun näkee liikaa toisen naamaa, alkaa tuntua kaikki rutiinilta. jos on hyvä vankka suhde, ei kannata pilata sitä muuttamalla kimppaan....hoida mieluummin joku kämppis. tää on tietenkin ihmiskohtaista.
itse olen mielessäni piirtänyt myöskin kauhukuvia siitä, muuttuisiko joku asia niin paljon, että mikään ei tuntuisi miltään...
kämppis tuo taas omat ongelmansa tullessaan.
Tunnen pariskunnan, joka muinoin aprikoi saman "ongelman" kimpussa. Molemmilla kuulosti olevan mitä kummallisempia ennakkoluuloja ja pelkoja yhteenmuuttamisen suhteen, mutta kun se sitten nostettiin puheenaiheeksi ja sitä käsiteltiin yhdessä, ei sen toteuttaminen sitten ollutkaan niin vaikeaa.
Nykyään molemmat ovat sitä mieltä, ettei siinä muutossa oikeastaan muuttunut paljon mikään. Molemmilla on edelleen omat harrastuksensa jne. mutta on kiva tulla kotiin, jossa asuu toinenkin ihminen.
Nostakaa tekin kissa pöydälle ja ryhtykää vaihtamaan ajatuksia aiheesta. Totutelkaa siihen ensin ajatuksen tasolla ja toteuttakaa se käytännössä vasta sitten kun olette esim. löytäneet mukavalta tuntuvan asunnon. Uuteen kämppään muuttaessanne olette molemmat samalla viivalla ja koti tuntuu yhteiseltä heti alusta alkaen.
Riine, ajatuksissa on järkeä... tosiaankin pieniä ennakkoluuloja ja kenties rehellisesti jännitystä ja pelkoa se yhteen muuttamisen idea tekee mielessäni.. ennen tätä suhdetta olin 3,5 vuotta yhdessä ex:n kanssa asuimme n. 3 vuotta yhdessä.. ja erostani on kulunut 1,5 vuotta... eli vajaan vuoden olin sinkkuna, ennen kuin löysin ihanan kultani... sen 1,5 vuoden aikana ehtii kurjan suhteen ja vielä kurjemmin loppuneen suhteen jälkeen tottumaan siihen, että minä itse huolehdin itsestäni...
tuohan on ihanne tapaus, että kaikki pysyy ns. ennalleen.. ettei liikaa aleta elämään sitä, että olemassa ei ole muuta, kuin työ-koti-työ-koti..jne..
kun erosin päätin, että haluan tehdä asioita, en halua ripustautua mieheen samalla lailla kun aiemmin pitkässä suhteessa oli käynnyt..sekin on nimittäin aika tappavaa ja tukahduttavaa...
pidän siitä, että hän on luonani kun saavun sinne..tai hän on tulossa kun saavun kotiin..tai toisin päin.. mukava tunne kun on joku olemassa..
kissan nostaminen pöydälle.. en tiedä johtuuko siitä, että aika aon loppujen lopuksi kulunut niin vähän... vai mistä..mutta tuntuus iltä että tekisi mieli sanoa asiasta..mutta samalla odottaa esim. kesän loppuun.. viettää yhdessä ekana upea kesä.. =)
Voittehan te aluksi kokeilla sitä että toinen pyörii toisen kämpillä kuin kotonaan, aamulla töihin ja töistä kotiin jne. Parin viikon kokeilussa ei välttämättä ehdi ahdistus iskeä ja onhan sitä omaa tilaa kun molemmat säilyttävät harrastuksensa ja kaverinsa. Sitten jos tämä pieni kokeilu sujuu niin kyllä 1200e halvemmalla saa sentään Helsingistäkin ison asunnon :)
eli tässä pisteessä ollaan nyt, että töihin lähdetään..töistä saavutaan sinne mistä on lähdetty taikka sitten ollaan toisenluona..
kummatkin menneet reppuselässä jo jonkin aikaa, niin että aina on kamoja mukana.. välillä käydään hakemassa vaan täydennystä =)
itselläni ongelma - taisin muuttaa yhteen vähän liian nopeasti.
Odottakaa vaan. Kyllä se suhde siitä jossain vaiheessa johonkin suuntaan menee lähes itsestään.
Sitä omaa tilaa tarvitsee varsinkin suhteen alkumetreillä.
odota siis
minä odottaisin sinuna vielä tovin, ei se mies varmaan siitä minnekkään karkaa jos odotatte vaikka sen kesän yli ja näette kuinka suhde etenee =)